Lue keskustelun säännöt.
Harjoittelu päiväkodissa järkytti..
09.11.2025 |
Päätin vanhempainvapaalla että vaihdan alaa ja lähdin opiskelemaan lastenohjaajaksi.
Ensimmäinen harjoittelu päiväkodissa takana ja olen järkyttynyt siitä, kuinka pihalla lasten kasvatuksesta siellä "ammattilaiset" voivat olla.
Meillä oli muutama erityistä tukea tarvitseva lapsi ryhmässä (ja ennenkuin joku tulee kertomaan vapaankasvatuksen tuloksista, niin tarkoitan ihan oikeasti tukea tarvitsevia mm. Autismin kirjoilla olevia jne.)
Ko. Lapset jos "mokasivat", eli eivät suoriutuneet isoissa ryhmissä tehtävistä vaatimuksista (jonotat pitkään ruokaa, jonosta ei saa poiketa, makaat nukkarissa tunnin paikallaan vaikket nuku päikkäreitä enää jne.). Jos teki pienenkin virheen eli ei kyennyt olemaan nukkarissa paikallaan tms. heidät poistettiin tilasta "tekemään tylsiä juttuja". Istuivat sitten toisessa tilassa tekemässä pöytähommia, joista eivät tykänneet.
Lapsia mielestäni käytännössä kuritettiin siitä etteivät suoriutuneet vaatimuksista, jotka oli ihan neurotyypillisillekin lapsille minusta älyttömiä.
Tuossa ryhmässä aikuisia ei kiinnostanut se, miten lapsia tuetaan selviytymään haasteista, kannustetaan ja posiitiivisin menetelmin etsitään keinoja oppia asioita. Enemmänkin näkyi tarve että aikuiset halusi pomottaa ja tehdä omasta työstään mahdollisimman helppoa..lasten kustannuksella.
Viereisessä ryhmässä onneksi oli ainakin yksi sensitiivinen aikuinen, mutta voi sääli näitä lapsiparkoja miten joutuvat kasvamaan myrkyllisessä ympäristössä. Muutenkin aikuisten tapa puhua lapsille oli ala-arvoista, jopa ilkeää..
Sitten kun vanhemmat tulivat hakemaan, lässytettiin ihan toisenlainen ääni kellossa vanhemmille.
Hyi, olen nähnyt riittävästi.
Kommentit (221)
Vierailija kirjoitti:
Toimiva kasvatus vaatii sitä, että kielletyistä teoista tulee rangaistuksia eli sitä kuritusta. Ruumiillisesti ei enää saa kurittaa eikä käyttää jäähypenkkejä, joten ainoa vaihtoehto on jokin tuollainen tylsä tekeminen ei muu vastaava.
Toki muodin mukaan lapsia tulisi kasvattaa positiivisesti sanoittamalla, mutta ei se toimi käytännössä. Yhtä vähän kuin mitä yhteiskunta muutenkaan toimisi ilman rangaistusten uhkaa.
Mitä ihme satuilua tämä on? Toimiva lastenkasvatus ei vaadi minkäänlaista kuritusta. Vieläkö nykyään joku jakaa tällaisia keskiaikaisia uskomusoppeja? Kuritus auttaa ainoastaan kurittajaa joka saa siitä hetkellisen tyydytyksen tunteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinne vaan ap, muutat vaka-järjestelmän sensitiiviseksi ja inhimilliseksi!
Vanhan ajan tarha oli julma, kun taas vakalaitos on sensitiivinen.
Millä tavalla julma? Minulla on täysin toisenlaiset muistot omasta tarha-ajastani.
t. Viisikymppinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tulit kertomaan tämän kokemattomuuden syvällä rintaäänellä.
Tätä olen kuullut muiltakin ja nähnyt myös omalta parvekkeelta, hoitajat tupakkaringissä täysin keskittyneenä juoruiluun kun samaan lumikinoksissa sattuu kaikenlaisia juttuja. Ja sitten parijonoja menemässä metroon ja tädit puhumassa kännyköihinsä.
Tuo metrohomma on kyllä käsittämätön. Lapsilauma käytännössä irrallaan väentungoksessa metrolaiturilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta on se, että kaikki kehitysvammaiset ja autistit sun muut on sijoitettu tavallisiin päiväkoteihin. Ei henkilökunnalla ole resursseja, tai osaamistakaan vastata kaikkien haasteisiin. Mutta ku integraatio.
Luulisi että henkilökunta jotain koulutusta saa näihinkin tapauksiin?
Ei saatu muuta kun elton konsultaatio joskus. Mutta ei sellaisten lasten kanssa osaa työskennellä ellei ole alunperin ammattikoulutusta erityislapsista. Meillä onneksi nämä lapset pääsivät erityisryhmiin ja pienempiin päiväkoteihin.
Kurittaa? Toivottavasti sinunkin työnantaja muistaa aina kurittaa sua, jos et suoriudu mintilleen hänen toiveistaan. Toinen työnantaja kun voi olla sitä mieltä että vessajonossa saa höpötellä työkaverille, ja toinen antaa jopa liikkua käytävällä odotellessa vessaan pääsyä. Yksi hurjapää antaa ottaa mukaan jopa kahvikupin! Kuka kurittaa ja milloin mistäkin.
Miten työnantaja tähän liittyy? 🤭
Vai haluaisitko, että työnantajasi olisi sinun isäsi tai äitisi, joka kasvattaa ja kurittaa?
Minun työnantajani on kaupunki, hmm, mitenköhän tuo järjestyisi 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi hyviä varhaiskasvattajia on päiväkodeissa. Ja sitten on niitä joiden olisi pitänyt hakeutua aivan toiselle alalla. Kiertävänä hoitajana saira- ym lomia tuuranneena näin kaikkea mahdollista. Sen kokemuksen jälkeen totesin että omaa lastani en veisi kuin vasta 4- 5 vuotiaana päiväkotiin, jos mahdollista en silloinkaan. Jokin muu kerho missä oppii sosiaalisia taitoja, mutta ei leipääntyneet hoitajat. Joista jotkut olivat suorastaan pirullisia. Ja aina kaikista vanhemmista JUORUILTIIN ikävään sävyyn. Oikein juoruakkojen keskittymä päiväkodit.
Jos rahasta ei tarvitsisi huolehtia, moni olisi varmasti mielellään lapsen kanssa kotona. Mutta monelle perheelle tuo ei ole mitenkään realistista ja jos olisikin, viideksi vuodeksi työelämän ulkopuolelle heittäytyminen on aikamoinen uraitsari, ihan jo siis työllistymisen puolesta.
Joissain maissa on
Sehän on ihan ihmisten oma valinta, haluavatko uhrata lapsensa kapitalismin alttarilla vai antaa heidän elää inhimillistä elämää. Ei mikään "systeemi" ketään mihinkään pakota, ihmiset ne luovat ja äänestävät.
Vierailija kirjoitti:
Kurittaa? Toivottavasti sinunkin työnantaja muistaa aina kurittaa sua, jos et suoriudu mintilleen hänen toiveistaan. Toinen työnantaja kun voi olla sitä mieltä että vessajonossa saa höpötellä työkaverille, ja toinen antaa jopa liikkua käytävällä odotellessa vessaan pääsyä. Yksi hurjapää antaa ottaa mukaan jopa kahvikupin! Kuka kurittaa ja milloin mistäkin.
Miten työnantaja tähän liittyy? 🤭
Vai haluaisitko, että työnantajasi olisi sinun isäsi tai äitisi, joka kasvattaa ja kurittaa?
Minun työnantajani on kaupunki, hmm, mitenköhän tuo järjestyisi 😂
Olisihan se kiva jos aikuisenakin selviäisi rötöksistä sillä että menee hetkeksi tädin kanssa tekemään pöytätekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä näytetään puhuvan siitä että lasta kuritetaan aika pienistä syistä, ei kykene jonottamaan pitkää aikaa tai selviydy nukkarissa tuntia hiljaisuudessa.
Kyse ei vaikuta olevan lyömisistä tai ns.oikeista ylilyönneistä.
Joten kyllä, kurittaminen mitättömistä syistä on säälittävää vallankäyttöä aikuiselta.
Eriasia sitten jos satutetaan toista, rikotaan asioita tms.
Pitääkö sitten sallia riehuminen tai etuilu jonossa? Tai metelöinti nukkarissa? Jos ei kuriteta vaan pelkästään sanotaan, niin lapsen on kovin helppo olla välittämättä siitä sanomisesta.
Lasta voidaan varoittaa ensin, antaa mahdollisuus ja sitten poistaa, jos aikuisella ei ole kykyä järjestellä tilannetta paremmin...
Ei sellaista yli-inhimillistä kykyä ole kenelläkään, että hän jotenkin maagisesti pystyisi aina estämään lasten tottelemattomuudet ja muut päähänpistot ennakolta. Eikä joka väliin pidä tunkea noita nepsyjuttuja.
Ns. wanhan ajan kasvatus toimii ja lapset oppivat sen avulla olemaan ihmisiksi. Se oli käytössä suunnilleen aikojen alusta lähtien. Mutta sitten joku keksi nämä uudet teoriat ja pakka levisi täysin.
Eihän tässä mitään yli-inhimillisiä kykyjä odotetakaan, vaan ymmärrystä siitä, että lapset ovat vielä keskeneräisiä pieniä ihmisiä, jokainen heistä vieläpä omalla kehitystasollaan. Esim. impulssikontrolli kehittyy huippuunsa vasta, kun etuotsalohko on kehittynyt, mikä tapahtuu keskimäärin 25 vuoden iässä.
On siis täysin kohtuutonta edes odottaa, että joku 5-vuotias osaisi aina hillitä itsensä ja miettiä tekojensa seurauksia ennen kuin toimii. Siihen tarvitaan aikuisen apua ja tukea, eivätkä lapsen aivot kehity yhtään sen nopeampaa vaikka aikuinen kuinka kurittaisi ja rankaisisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä näytetään puhuvan siitä että lasta kuritetaan aika pienistä syistä, ei kykene jonottamaan pitkää aikaa tai selviydy nukkarissa tuntia hiljaisuudessa.
Kyse ei vaikuta olevan lyömisistä tai ns.oikeista ylilyönneistä.
Joten kyllä, kurittaminen mitättömistä syistä on säälittävää vallankäyttöä aikuiselta.
Eriasia sitten jos satutetaan toista, rikotaan asioita tms.
Pitääkö sitten sallia riehuminen tai etuilu jonossa? Tai metelöinti nukkarissa? Jos ei kuriteta vaan pelkästään sanotaan, niin lapsen on kovin helppo olla välittämättä siitä sanomisesta.
Lasta voidaan varoittaa ensin, antaa mahdollisuus ja sitten poistaa, jos aikuisella ei ole
Eihän tässä mitään yli-inhimillisiä kykyjä odotetakaan, vaan ymmärrystä siitä, että lapset ovat vielä keskeneräisiä pieniä ihmisiä, jokainen heistä vieläpä omalla kehitystasollaan. Esim. impulssikontrolli kehittyy huippuunsa vasta, kun etuotsalohko on kehittynyt, mikä tapahtuu keskimäärin 25 vuoden iässä.
On siis täysin kohtuutonta edes odottaa, että joku 5-vuotias osaisi aina hillitä itsensä ja miettiä tekojensa seurauksia ennen kuin toimii. Siihen tarvitaan aikuisen apua ja tukea, eivätkä lapsen aivot kehity yhtään sen nopeampaa vaikka aikuinen kuinka kurittaisi ja rankaisisi.
Positiivinen pedagogiikka pohjautuu pitkälti sille ajatukselle, ettei lapsi tee tahallaan väärin vaan vain osaamattomuuttaan, ja siksi häntä tulee positiivisessa hengessä opastaa parempaan. Tämä ajattelu on hyvin lähellä sitä ajatusta mihin nepsyys pohjautuu, eli että ihminen ei voi aivojensa rakenteelle mitään ja siksi hänen käytöstään ei yleensä voi ulkopuolinen muokata ja jos voi, niin muokkausyritykset ovat haitallisia koska ne johtavat "maskaamiseen".
Eli siis jos 5-vuotias vaikkapa riehuu ja häiriköi päiväkodin ruokailulla, niin häntä ei saa poistaa pöydästä tai muutenkaan rangaista mitenkään, vaan on odotettava, että hän kasvaa isommaksi ja oppii käyttäytymään paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Eli siis jos 5-vuotias vaikkapa riehuu ja häiriköi päiväkodin ruokailulla, niin häntä ei saa poistaa pöydästä tai muutenkaan rangaista mitenkään, vaan on odotettava, että hän kasvaa isommaksi ja oppii käyttäytymään paremmin."
Ei, vaan täytyy nähdä syy sen lapsen käytöksen takana. Miksi hän riehuu ja häiriköi ruokailussa? Entä miten kasvattaja voi häntä tukea niin, että seuraava ruokailu menisi paremmin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinne vaan ap, muutat vaka-järjestelmän sensitiiviseksi ja inhimilliseksi!
Vanhan ajan tarha oli julma, kun taas vakalaitos on sensitiivinen.
Älä jaksa jauhaa pskaa. T. Vkl vm 98
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä he ovat väsyneitä, stressaantuneita ja tai alkujaankin väärällä alalla eli no kun työkkäri pakotti tähän työhön-tyyppejä.
Vierailija kirjoitti:
"Eli siis jos 5-vuotias vaikkapa riehuu ja häiriköi päiväkodin ruokailulla, niin häntä ei saa poistaa pöydästä tai muutenkaan rangaista mitenkään, vaan on odotettava, että hän kasvaa isommaksi ja oppii käyttäytymään paremmin."
Ei, vaan täytyy nähdä syy sen lapsen käytöksen takana. Miksi hän riehuu ja häiriköi ruokailussa? Entä miten kasvattaja voi häntä tukea niin, että seuraava ruokailu menisi paremmin?
"Tukemiseen" ei todennäköisesti riitä aika, ja sen onnistumisen todennäköisyys on pieni. Lopputuloksena riehuminen jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Eli siis jos 5-vuotias vaikkapa riehuu ja häiriköi päiväkodin ruokailulla, niin häntä ei saa poistaa pöydästä tai muutenkaan rangaista mitenkään, vaan on odotettava, että hän kasvaa isommaksi ja oppii käyttäytymään paremmin."
Ei, vaan täytyy nähdä syy sen lapsen käytöksen takana. Miksi hän riehuu ja häiriköi ruokailussa? Entä miten kasvattaja voi häntä tukea niin, että seuraava ruokailu menisi paremmin?
"Tukemiseen" ei todennäköisesti riitä aika, ja sen onnistumisen todennäköisyys on pieni. Lopputuloksena riehuminen jatkuu.
Tukemiseen ja ohjaamiseen menee aika lailla yhtä kauan kuin kurinpitoon ja rankaisemiseenkin. Edellä mainitulla tavalla lasta ohjataan ennakoivasti ja kannustaen, jälkimmäisellä tavalla käytökseen puututaan varoituksilla, uhkailulla ja rangaistuksilla vasta kun lapsi on jo epäonnistunut. Loppuuko riehuminen? Todennäköisesti ei, sillä aika usein näissä tilanteissa aikuinen toteaa "Taas, aina sama juttu, kuinka monta kertaa täytyy sanoa" tms.
Vierailija kirjoitti:
"Eli siis jos 5-vuotias vaikkapa riehuu ja häiriköi päiväkodin ruokailulla, niin häntä ei saa poistaa pöydästä tai muutenkaan rangaista mitenkään, vaan on odotettava, että hän kasvaa isommaksi ja oppii käyttäytymään paremmin."
Ei, vaan täytyy nähdä syy sen lapsen käytöksen takana. Miksi hän riehuu ja häiriköi ruokailussa? Entä miten kasvattaja voi häntä tukea niin, että seuraava ruokailu menisi paremmin?
Mieti jos poliisit eivät enää sakottaisi ihmisiä ylinopeuden ajamisesta vaan se sijaan yrittäisivät tukea ihmisiä jotta ihmiset noudattaisivat nopeusrajoituksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Eli siis jos 5-vuotias vaikkapa riehuu ja häiriköi päiväkodin ruokailulla, niin häntä ei saa poistaa pöydästä tai muutenkaan rangaista mitenkään, vaan on odotettava, että hän kasvaa isommaksi ja oppii käyttäytymään paremmin."
Ei, vaan täytyy nähdä syy sen lapsen käytöksen takana. Miksi hän riehuu ja häiriköi ruokailussa? Entä miten kasvattaja voi häntä tukea niin, että seuraava ruokailu menisi paremmin?
"Tukemiseen" ei todennäköisesti riitä aika, ja sen onnistumisen todennäköisyys on pieni. Lopputuloksena riehuminen jatkuu.
Tukemiseen ja ohjaamiseen menee aika lailla yhtä kauan kuin kurinpitoon ja rankaisemiseenkin. Edellä mainitulla tavalla lasta ohjataan ennakoivasti ja kannustaen, jälkimmäisellä tavalla käytökseen puututaan varoituksilla, uhkailulla ja rangaistuksilla vasta kun lapsi on jo epäonnistunut. Loppuuko riehuminen? Todennäköisesti ei, sillä aika usein näissä tilanteissa aikuinen toteaa "Taas, aina sama juttu, kuinka monta kertaa täytyy sanoa" tms.
Lapsi ei koe sitä epäonnistumisena. Vain aikuinen luulee, että lapsi haluaisi olla mieliksi ja siksi kokisi tottelemattomuuden epäonnistumisena.
Alalla pidempään olleet tietävät, että entisaikaan jolloin rangaistukset olivat kiinteä osa kasvatusta lapset tottelivat huomattavasti paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Eli siis jos 5-vuotias vaikkapa riehuu ja häiriköi päiväkodin ruokailulla, niin häntä ei saa poistaa pöydästä tai muutenkaan rangaista mitenkään, vaan on odotettava, että hän kasvaa isommaksi ja oppii käyttäytymään paremmin."
Ei, vaan täytyy nähdä syy sen lapsen käytöksen takana. Miksi hän riehuu ja häiriköi ruokailussa? Entä miten kasvattaja voi häntä tukea niin, että seuraava ruokailu menisi paremmin?
"Tukemiseen" ei todennäköisesti riitä aika, ja sen onnistumisen todennäköisyys on pieni. Lopputuloksena riehuminen jatkuu.
Tukemiseen ja ohjaamiseen menee aika lailla yhtä kauan kuin kurinpitoon ja rankaisemiseenkin. Edellä mainitulla tavalla lasta ohjataan ennakoivasti ja kannustaen, jälkimmäisellä tavalla käytökseen puututaan va
Lapsi ei koe sitä epäonnistumisena. Vain aikuinen luulee, että lapsi haluaisi olla mieliksi ja siksi kokisi tottelemattomuuden epäonnistumisena.
Alalla pidempään olleet tietävät, että entisaikaan jolloin rangaistukset olivat kiinteä osa kasvatusta lapset tottelivat huomattavasti paremmin.
Onpa tässä itselläkin jo jokunen vuosikymmen työkokemusta alalta, eikä aikoinaan edes erityisryhmässä työskennellessäni meillä olleet rangaistukset kiinteänä osana kasvatusta. Olisihan se nyt ihan mielivaltaista antaa lapselle rangaistus, koska hän ei jotain asiaa osaa. Eihän pienten ryhmässäkään huudeta pienille, että lopeta se itkeminen, tai anneta rangaistusta, jos tulee pissavahinko. Ihan yhtä lailla empaattisesti tulee suhtautua myös isompiin lapsiin (jotka hekin päiväkodissa ovat kaikki vielä kovin pieniä ihmisenalkuja!), kun he vielä opettelevat sosiaalisia taitoja ja sääntöjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Eli siis jos 5-vuotias vaikkapa riehuu ja häiriköi päiväkodin ruokailulla, niin häntä ei saa poistaa pöydästä tai muutenkaan rangaista mitenkään, vaan on odotettava, että hän kasvaa isommaksi ja oppii käyttäytymään paremmin."
Ei, vaan täytyy nähdä syy sen lapsen käytöksen takana. Miksi hän riehuu ja häiriköi ruokailussa? Entä miten kasvattaja voi häntä tukea niin, että seuraava ruokailu menisi paremmin?
"Tukemiseen" ei todennäköisesti riitä aika, ja sen onnistumisen todennäköisyys on pieni. Lopputuloksena riehuminen jatkuu.
Tukemiseen ja ohjaamiseen menee aika lailla yhtä kauan kuin kurinpitoon ja rankaisemiseenkin. Edellä mainitulla tavalla lasta ohjataan ennakoivasti ja kannustaen,
Onpa tässä itselläkin jo jokunen vuosikymmen työkokemusta alalta, eikä aikoinaan edes erityisryhmässä työskennellessäni meillä olleet rangaistukset kiinteänä osana kasvatusta. Olisihan se nyt ihan mielivaltaista antaa lapselle rangaistus, koska hän ei jotain asiaa osaa. Eihän pienten ryhmässäkään huudeta pienille, että lopeta se itkeminen, tai anneta rangaistusta, jos tulee pissavahinko. Ihan yhtä lailla empaattisesti tulee suhtautua myös isompiin lapsiin (jotka hekin päiväkodissa ovat kaikki vielä kovin pieniä ihmisenalkuja!), kun he vielä opettelevat sosiaalisia taitoja ja sääntöjä.
Normaali leikki-ikäinen lapsi osaa säännöt ja osaa myös pitää suunsa kiinni ja istua paikallaan. Nämä eivät ole vaikeita asioita, ja siksi ei voida syyttää osaamattomuutta. Se on karhunpalvelus lapselle jos häntä kohdellaan kuin vauvaa joka ei osaa hillitä itseään.
"[--] Jos teki pienenkin virheen eli ei kyennyt olemaan nukkarissa paikallaan tms. heidät poistettiin tilasta "tekemään tylsiä juttuja". Istuivat sitten toisessa tilassa tekemässä pöytähommia, joista eivät tykänneet.
Lapsia mielestäni käytännössä kuritettiin siitä etteivät suoriutuneet vaatimuksista, jotka oli ihan neurotyypillisillekin lapsille minusta älyttömiä."
Päiväkodit ovat ryhmäkasvatusta. Käytännössä 3-6-vuotiaiden ryhmässä on 1-2 kasvattajaa paikalla 21 lapsen kanssa, 0-2-vuotiaiden kanssa on koko päivän 1-2 kasvattajaa ja lapsia 12. Suhdeluku käytännössä on tuo, koska ryhmiin ei palkata riittävästi hoitajia ja opettajia ja koska työtehtäviin kuuluu nykyään niin paljon lapsiryhmästä poissa tehtävää toimisto- ja verkostotyötä, johon osallistuu tiimin kolmas työntekijä silloin, kun työajat limittyvät päällekkäin.
On turha kauhistella, jos päivälevon sijaan lapsi tekee aivotoimintaa ja hahmottavista stimuloivia palapelejä, kielitaitoa kehittäviä lukutehtäviä tai hienomotoriikkaa kehittäviä muovailu- tai pujottelutehtäviä. Se ei ole kauhistuttavaa, vaan lapsen oppimista ja kehittymistä tukevaa opetusta ja toisten lasten unirauhaa kunnioittavaa kasvatusta.
Päiväkodit eivät ole lasten viihdyttämiseen ja miellyttämiseen pyrkiviä täyden palvelun virikehoitoloita, vaan yksiselitteisesti koulutus- ja opetuspolun varhaistaso ennen esiopetusta. Kuten pienten lasten koulut muuallakin Euroopassa.
Koulutusrakenteen yhtenäistäminen on ollut EU:n tavoite jo yli vuosikymmenen. Suomi on EU:n jäsenvaltio ja varhaiskasvatusmuutos on osa laajempaa koko koulutus- ja tutkintopolun yhtenäistämistavoitetta EU alueella. Näin esim. korkeakoulujen ja ammatillisen koulutuksen tutkinnot saadaan vastaamaan toisiaan ja työnsaanti koko EU alueella on sujuvampaa.
Ap:n kannattaa jatkaa lastenohjaajaopintonsa loppuun ja ehkä ottaa muutama kurssi avoimen yliopiston yhteiskuntapolitiikan kursseja lisäksi, ehkä jopa hakea opiskelemaan varhaiskasvatuksen opettajaksi tai sosionomiksi korkeakouluun?
Onnea opintoihin ja uran vaihtoon!
Ei sellaista yli-inhimillistä kykyä ole kenelläkään, että hän jotenkin maagisesti pystyisi aina estämään lasten tottelemattomuudet ja muut päähänpistot ennakolta. Eikä joka väliin pidä tunkea noita nepsyjuttuja.
Ns. wanhan ajan kasvatus toimii ja lapset oppivat sen avulla olemaan ihmisiksi. Se oli käytössä suunnilleen aikojen alusta lähtien. Mutta sitten joku keksi nämä uudet teoriat ja pakka levisi täysin.