Minä veikkaan, että suurin osa ihmisistä on parisuhteessa sellaisen henkilön kanssa, joka ei oikeasti alunperin edes vienyt jalkoja alta
Pidän sitä matemaattisesti niin epätodennäköisenä, että ne kaksi sattuisivat kohtaamaan, jotka heti ajattelevat toisistaan, että "wau!". Tämä on hieman hatusta vedettyä, mutta varmaan silti jollain lailla suuntaa antavaa. Itse ajattelin, että jos naisista noin 3% on sellaisia joista voisin olla kiinnostunut ja naisissa olisi sama luku minun suhteeni, niin minun pitäisi kohdata noin 1100 itseä kiinnostavaa naista ennen kuin matemaattisella todennäköisyydellä yksi todellinen match osuisi puolin ja toisin kohdalleen. Ja huom! Tämä tulos siis koskee vain niitä itseä kiinnostavia, ei 1100 random-naista, koska se luku menisi jo eri yhtälöön.
Kommentit (54)
Aloituksessa on se vinha perä, että ei ainakaan minulla ole ikinä kehittynyt tarpeeksi syviä tunteita, jos niitä on pitänyt jotenkin kaivaa ja odottaa. Kyllä se tietty fiilis tulee heti alkuun, tai sitä ei tule ollenkaan.
Miksi vain 3% naisista kiinnostaa aloittajaa? Oletpa nirso. Ei ihme jos olet ikisinkku ja tehtailet tällaisia aloituksia palstalle.
Vierailija kirjoitti:
Me ihastuttiin miehen kanssa ensisilmäyksellä. Yhteinen taival on kestänyt nyt yli 25 vuotta ja voin sanoa olevani onnellinen, uskon että puolisokin on.
Tyttäreni asioi kaupassa ja jutteli muutaman sanan nuoren miehen kanssa. Kiinnostus toiseen oli ilmeisesti molemminpuolista, etsivät treffipalstoilta, kohtasivat sattumalta toisensa jonkin ajan kuluttua uudelleen ja nyt ovat onnellisesti naimisissä.
Tässä taitaa olla sama asia kyseessä, herkistää minua kovasti.
On kahdenlaisia ihmisiä. Heitä, jotka valitsevat puolison järkiperustein ja heitä, jotka menevät tunne edellä. Itse kuulun jälkimmäiseen. Olin onnellinen, kunnes en ollut enää onnellinen. Parasta olisi, kun voisi olla sekä järki- että tunneperusteet.
Mä otin sen miehen, jonka pystyin saamaan, koska halusin oman perheen ja aika alkoi loppua.
Liittomme ei kestänyt, yllätys yllätys.
No onhan tää nyt ihan selvä asia. Katsokaa ihmisiä ympärillänne. Ylipainoisia, rumia etc. Kenen jalat ne veisi alta?
Olen parisuhteessa miehen kanssa, joka todella vei jalat alta monen sinkkuvuoden jälkeen. Hullaannuin aivan täysillä. Nyt parisuhdetta takana jo lähemmäs 10v, huuma on karissut aikoja sitten, miehestä on paljastunut piirteitä, jotka ärsyttävät.. Mutta aina kun mietin, että voisinko elää ilman häntä, muistan kuinka voimakkaasti häneen aikoinaan rakastuin ja siitä jotenkin tiedän, että haluan edelleen olla hänen kanssaan. Ollaan tiimi, vaikka välillä tympäsee ja kiukuttaa. Pystyn kuitenkin muistoissani palaamaan siihen fiilikseen, kun olin todella rakastunut häneen.
Vierailija kirjoitti:
No onhan tää nyt ihan selvä asia. Katsokaa ihmisiä ympärillänne. Ylipainoisia, rumia etc. Kenen jalat ne veisi alta?
Persoonallaan voivat viedäkin. Sinä tuskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan tää nyt ihan selvä asia. Katsokaa ihmisiä ympärillänne. Ylipainoisia, rumia etc. Kenen jalat ne veisi alta?
Persoonallaan voivat viedäkin. Sinä tuskin.
No enpä usko. Miehenä mun jalat on oikeasti lähtenyt alta kerran. Siihen ei persoona vaikuttanut tipan vertaa vaan älyttömän hyvä kroppa ja kaunis naama.
Minä tapasin miehen ja rakastuttiin, siis molemmat.
Hän valitsi silti toisen naisen, sillä tämä oli tuttu ja turvallinen, ja rikas.
On katunut sitä ja yrittänyt saada jotain takaisin, edes sivusuhdetta, mutta sitä ei tule tapahtumaan. Jos vaihtaa rakkauden tavallisuuteen, saa sitä mitä haluaa, eli tylsyyttä.
Tuossa ulkonäkö asiassa on kyllä totuutta. 3 pitkä liitto menossa. 2 ensimmäistä ns tavallisia naisia. Rakastin kyllä mut mitään jalat alta efektiä ei tullut missään vaiheessa. Nykyinen on ylivoimaisesti kaunein ja seksikkäin nainen ketä tunnen. Tämän kanssa on alusta asti ollut jalat alta 6vuosi menossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan tää nyt ihan selvä asia. Katsokaa ihmisiä ympärillänne. Ylipainoisia, rumia etc. Kenen jalat ne veisi alta?
Persoonallaan voivat viedäkin. Sinä tuskin.
No enpä usko. Miehenä mun jalat on oikeasti lähtenyt alta kerran. Siihen ei persoona vaikuttanut tipan vertaa vaan älyttömän hyvä kroppa ja kaunis naama.
Hyvään ulkonäköön turtuu pitkässä suhteessa. Jätesäkin näköinenkin mies alkaa tuijottelemaan muita naisia missinaisensa vieressä, kun tarpeeksi kyllästyy. Muut seikat ovat parempi perusta suhteelle kuin ulkonäkö. Naiset eivät myöskään halua miehiä, jotka eivät näe heissä mitään muuta kuin ulkonäön.
Tai ainakaan se toinen ei enää niin kauhiasti kiinnosta.
En tietenkään ole, sillä olimme mieheni kanssa kavereita pari vuotta ennen kuin hoksasimme että viihdymme yhdessä paremmin kuin muiden ihmisten kanssa ja hakeudumme toistemme seuraan ennemmin kuin muiden. Jos jalat olisi lähteneet ensitapaamisessa alta niin tuskinpa olisimme tässä nyt 12 vuotta myöhemmin, sillä molempien kohdalla tuollaiset salamaihastumiset on johtaneet nopeisiin sydänsuruihin.