Vihaan työtäni niin paljon mutta uuttakaan en saa. Miten tästä voi selvitä?

Painin samojen ongelmien kanssa aikoinani. Keventäminen ei onnistunut vaan lopulta terveys pakotti lopettamaan karenssin kautta. En jaksanut edes mennä työterveyteen vaan kävelin ulos ja otin karenssit. Jälkikäteen tajusin että olisin voinut saikuttaa. Burnoutissa ei pää aina leikkaa :D nyt kymmenen vuotta myöhemmin, ymmärrän että ei se olisi voinut mennä toisellakaan tavalla. Ei kaunaa enää mutta kymmenen vuotta meni toipumiseen. En ole palaamassa mihinkään työhön koskaan enää vaan taiteilen tukien varassa :D

Juuri tuota tarvitset, eli suhtautumisen muutosta työhön. Niin ettet ole ihan niin tunnollinen ja perfektionistinen. Itse olen kokenut it-alan hommissa burnoutin 10 vuotta sitten, ja pakko oli muuttaa työtapoja ja asenteita, jottei kävisi sama uudestaan.

Ensinnäkin lopetin täysin ylityön tekemisen, ja työasioiden edes päässä miettimisen työajan ulkopuolella. Läppäri pois näkyvistä klo 17 kun työpäivä loppuu. Silti, vaikka olisi mikä lie ongelmanratkaisu kesken ja tekisi mieli tehdä loppuun. Ei, kyllä seuraavana työpäivänä ehtii. 

Toiseksi aloin hyväksyä sen, että jos en ryynää ilmaista ylityötä kotonani, opiskele vapaa-ajalla jne, tulen olemaan vain keskinkertainen työssäni. Ennen vaadin itseltäni valtavasti. Uupumuslomaa varten kun piti käydä psykiatrilla, hän huomasikin monet ajatuskuvioistani perfektionistisiksi ja kohtuuttomiksi. Itse väitin kovin vastaan että "tällä alalla on pakko", "kaikki muutkin tekee". Mutta kun uuden uupumuksen pelossa lopetin tuon ja aloin tehdä vaan rennosti omaa tahtia 9-17 arkisin, niin ihan riittävän hyvin olen pärjännyt jo 10 vuotta. 

Itse käytin psykoterapeutin palvelujakin hetken aikaa, että tunnistin omia uuvuttavia ajatus- ja toimintamallejani ja sain keinoja muuttaa niitä.

Mä haluan tehdä töitä, haluan antaa lapsilleni hyvän mallin mutta ei tämä tilanne voi jatkua. Tiuskin lapsille, itken iltaisin enkä oikeasti nää mitään ulospääsyä. Pelkään myös saavani kenkää, mites sen jälkeen mitään töitä enää ikinä voisi saada ilman suosittelijoita. Mutta raadan ihan hulluna, olen vastuussa isoista asioista ja palkka on ihan naurettava ja työaika ei riitä kaikkeen. Ihan hirveä ahdistus koko ajan ja kun en saa edes nukuttua, on aivot ihan sumussa.

Miten hitossa voin kääntää elämäni kurssia, että jaksaisin olla hyvä äiti ja puoliso? En voi opiskellakaan mitään, kun en saisi enää opintotukea.

Jos työpaikka ei edes perehdytä kunnolla niin älä yritäkään tehdä enempää kuin osaat. Työnantajan vika, mikäli työntekijä ei suoriudu. Älä pilaa omaa elämääsi yrityksen vuoksi, joka viis veisaa sinusta. 

Ero. Hypnoosi? Shamaanirummutus ja näkeminen? Joku muu ala tai harrastukset. Ei ole tekniikkaa vointiin, jolla toisten asettama työpaikka muuttuu hyväksi, kun se ei ole hyvä. Ja tosiasiat pitää tunnustaa siitä työpaikasta ja mitä se tekee ihmiselle. Että saadaan parempaa ja hyvinvointia.

Jatka työpaikkojen hakua. Työnantajat palkkaa useimmiten ennemmin työtä vaihtavan kuin työttömän. Eli sinnittele tuolla ja laita koko ajan hakemuksia sisään kun sopiva paikka. Työmarkkinat ny vähän haastavat, mutta mitä menetettävää sulla on jos haet aktiivisesti töitä?

ime pomon kyrsää

Opettele jotain sellaista josta on oikeasti hyötyä työnantajalle. Silloin voi työpaikan vaihto onnistua. Suomi on täynnä paperinpyörittäjiä joiden hommat pystyy tekemään kuka tahansa.

Mun toimenkuvaani on se, että otan itse asioista selvää. Eli toisin sanoen en voi pyytää apua tai saada perehdytystä. Olen myös ns. asiantuntija eli en tee juurikaan suorittavaa työtä (sitä todella kaipaan, haluaisin rutiinityötä!) vaan hallitsen laajoja kokonaisuuksia ja kehitän toimintaa ja koko ajan pitää tietää kaikesta kaikki ja ideoida ja toteuttaa. Tää ei ole yhtään minua. Olen introvertti hiirulainen enkä todellakaan mikään uraohjus. Ja olen aivan vahingossa ajautunut tähän työhön, hakuvaiheessa työnkuva oli aivan toinen kuin mitä se todellisuudessa on ollutkaan. Olen hakenut vaikka kuinka moneen työhön, jollaisessa aiemmin olin ja josta on vuosien kokemus mutta veikkaan, että tämä nykyinen duuni saa mut näyttämään epäilyttävältä tai ylipätevältä hakijalta vaikka sitä en todellakaan ole.

Mä oon yrittänyt tuota "työt vain työajalla mielessä" -mentaliteettia mutta monesti herään vaikka keskellä yötä puristavaan ahdistukseen ja alan kelata työasioita enkä sitten enää nukahdakaan. Sunnuntait menee ihan ahdistuksen vallassa. Ihan hirveää aikaa ja pilaan tällä lasten lapsuudenkin.

Assari ei ole asiantuntija vaan assistentti. Mene terapiaan tai ammatinvalintapsykologille. Jos oikeasti haluat työtä niin muuta ulkomaille.

Jää kotiäidiksi niin saat olla lasten kanssa. 

Lopettaisin työt ja jättäisin työelämän, ellen lopullisesti niin vähintäänkin niin pitkäksi aikaa, että paluu työelämään tuntuisi jälleen kiinnostavan ja työ olisi mielekästä.

Kovasti tsemppiä, toivottavasti saat vain kannustavia kommentteja. Nythän et anna lapsille hyvää mallia etkä itsellesikään. Olet selkeästi uupunut ja vaadit itseltäsi liikaa. Se ei ole välttämättä mikään persoonallisuuspiirre sinussa eli älä liikaa syyllistä itseäsi vaan myös ympäristö on voinut ajaa sinut siihen tilanteeseen. Yritykselle on täysin korvattavissa, perheellesi et. Ota sairaslomaa, edes pari päivää ja yritä saada ainakin nukutuksi, se on aina tärkeää. Työnantaja ei kuulostaa myöskään ihan parhaimmalta, jos eivät kuule/kuuntele niin hae muuta työtä. Joo, ei ole helppoa tässä tilanteessa mutta yrittänyttä ei laiteta. Käy jonkun juttusilla, työterveys esimerkiksi. Sinä olet jo hyvä vanhempi ja hyvä puoliso, sen näkee jo näistä teksteistä koska ajattelet heitä. Älä soimaa itseäsi liikaa, olet nyt vaan väsynyt ja vähän umpikujassa. Kyllä siellä on keinoja ja hyvin usein kaikki selkiintyy kyllä.