Sota ajan jälkeen syntyneet vanhemmat tuputtaa tekemäänsä ruokaa.
Mä sanoin varsin selvästi monta kertaa ettei mulle tarvitse tehdä annosta syön sitten myöhemmin itse tehtyä ruokaa. Mutta silti hän tekee niitä perheaterioita joka ilta ja haluaa oikein kehuja miten hyvä hän on tekemään ruokaa. Hänen lapsuudessa oli vähemmän ruokaa kuin nykyään sillon 50 luvun Helsingissä, 5 lapsen perheessä että haluaa nyt senkin edestä ruokaa pöytään. Ruokapöytä on täynnä erilaisia ruokia tulee mieleen kuninkaan ruokapöytä, jääkaapissa on lohta ym kallista. En ole koskaan kokenut puutetta mistään niin en ymmärrä tuputtamista :saat luvan syödä tekemäni aterian siitä huolimatta että haluat tehdä itse ruokaa. Onko kokemuksia ruokien tuputtamisesta? Helkkari ei näin
Kommentit (53)
Munkin Äiti aina tuputtaa ruokaa matkalle mukaan mutta kun kotimatka kestää 3 tuntia kolmella eri julkisella niin hankalaksi menee kun on muutakin rompetta kannettavana. Ja se kylmäketju.
Ruokavaliosta syntyy helposti kiistelyä. Mutta toisinaan käy aivan päinvastoin. Hyvänä esimerkkinä toimii tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Odotin asiallista keskustelua enkä yli kaksikymmentä viestiä haukkumista koska mun on todella tärkeä itsenäistyä ja teidän pitäisi tukea ja kannustaa mua eikä mollata.
Sentään yritän itsenäistyä kun teen ruokaa ja maksan ne jopa itse omista rahoista. Heti kun joku tarjoaa helpotusta vaivannäköä vaativaan tehtävään pistän hänen kontollensa velvollisuuteni: siivoa sinä sittenkin, vie sinä sittenkin Koira ulos. Paras mitä voi tehdä on vaan pakottaa mut hoitamaan asiat itse ja kieltäytyä enää passaamasta mua. Älkää passatko niitä lapsianne uusavuttomiksi tai niistä tulee samanlaisia kuin minä.
Mä teen näitä tekstejä siksi että ne oikeasti auttaa mua muistamaan mitä pitää hoitaa. Kun kirjoitin lenkkeilystä menin seuraavana päivänä kolmen tunnin kävelylle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ei kauaa pysy täällä.
Suuret ikäluokat täällä määrää vieläkin, syöt tai itket ja syöt.
Kohta ne tulee senioreiksi.
Ovat jo 😅
Harva meistä on ennen sotia syntynyt.
Vierailija kirjoitti:
Pitää kai muuttaa kotoa pois.
Vieläkö itsekin mummoiässä asut vanhempiesi syötettävänä? Sota-ajan jälkeen syntyneet ovat jo 85 plus vuotiaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää kai muuttaa kotoa pois.
Vieläkö itsekin mummoiässä asut vanhempiesi syötettävänä? Sota-ajan jälkeen syntyneet ovat jo 85 plus vuotiaita.
Mä muutan pois heti kun saan rahaa??!?!!!!!!!!!
Vierailija kirjoitti:
Sentään yritän itsenäistyä kun teen ruokaa ja maksan ne jopa itse omista rahoista. Heti kun joku tarjoaa helpotusta vaivannäköä vaativaan tehtävään pistän hänen kontollensa velvollisuuteni: siivoa sinä sittenkin, vie sinä sittenkin Koira ulos. Paras mitä voi tehdä on vaan pakottaa mut hoitamaan asiat itse ja kieltäytyä enää passaamasta mua. Älkää passatko niitä lapsianne uusavuttomiksi tai niistä tulee samanlaisia kuin minä.
Sodan jälkeen syntyneellä ei enää voi olla "nuorta" lapsenaan. Lisäännyin myöhäisellä iällä ja nuorinkin on 40. Itse 80.
Vierailija kirjoitti:
Missä empatia nuorta kohtaan?
40-luvulla syntyneellä ei voi olla "nuorta."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sentään yritän itsenäistyä kun teen ruokaa ja maksan ne jopa itse omista rahoista. Heti kun joku tarjoaa helpotusta vaivannäköä vaativaan tehtävään pistän hänen kontollensa velvollisuuteni: siivoa sinä sittenkin, vie sinä sittenkin Koira ulos. Paras mitä voi tehdä on vaan pakottaa mut hoitamaan asiat itse ja kieltäytyä enää passaamasta mua. Älkää passatko niitä lapsianne uusavuttomiksi tai niistä tulee samanlaisia kuin minä.
Sodan jälkeen syntyneellä ei enää voi olla "nuorta" lapsenaan. Lisäännyin myöhäisellä iällä ja nuorinkin on 40. Itse 80.
Se tarkoittaa 50 ja 60 lukua koska sota oli 40 luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sentään yritän itsenäistyä kun teen ruokaa ja maksan ne jopa itse omista rahoista. Heti kun joku tarjoaa helpotusta vaivannäköä vaativaan tehtävään pistän hänen kontollensa velvollisuuteni: siivoa sinä sittenkin, vie sinä sittenkin Koira ulos. Paras mitä voi tehdä on vaan pakottaa mut hoitamaan asiat itse ja kieltäytyä enää passaamasta mua. Älkää passatko niitä lapsianne uusavuttomiksi tai niistä tulee samanlaisia kuin minä.
Sodan jälkeen syntyneellä ei enää voi olla "nuorta" lapsenaan. Lisäännyin myöhäisellä iällä ja nuorinkin on 40. Itse 80.
Se tarkoittaa 50 ja 60 lukua koska sota oli 40 luvulla.
Meinaatko ette ole sodan jälkeen syntynyt ? No on mun lapsenlapsetkin syntyneet sodan jälleen. Minusta ei enää50 - 60-luvuilla syntyneistä voi sanoa"sodan jälkeen."
Tämän takia en halua elää vanhaksi! Elämä on turhaa jos passataan pilalle. Haluaisin olla kuka tahansa muu ihminen mun pitää olla tän itsekkään kermaperseen kehossa ja aivoissa loppuelämäni! En mä tahallani ole näin uusavuton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sentään yritän itsenäistyä kun teen ruokaa ja maksan ne jopa itse omista rahoista. Heti kun joku tarjoaa helpotusta vaivannäköä vaativaan tehtävään pistän hänen kontollensa velvollisuuteni: siivoa sinä sittenkin, vie sinä sittenkin Koira ulos. Paras mitä voi tehdä on vaan pakottaa mut hoitamaan asiat itse ja kieltäytyä enää passaamasta mua. Älkää passatko niitä lapsianne uusavuttomiksi tai niistä tulee samanlaisia kuin minä.
Sodan jälkeen syntyneellä ei enää voi olla "nuorta" lapsenaan. Lisäännyin myöhäisellä iällä ja nuorinkin on 40. Itse 80.
Se tarkoittaa 50 ja 60 lukua koska sota oli 40 luvulla.
Meinaatko ette ole
Laskin 20 vuoden tarkkuudella.
Mä oon laiska sika! Heittäkää mut ulos en ansaitse kalliita ruokia.
Pitäskö mun vaan kuolla nuorena kun ei tähän tule muutosta ?
Sodanjälkeinen ruuan puute on juurtunut syvälle ja siitä on vaikea päästää irti. Kun ruokaa on tarjolla, niin sitä halutaan tarjota, jotta ei tarvitse olla nälissään. Kohteliaisuutta ja ystävällisyyttä se on, mutta nuormpi sukupolvi ei sitä tajua, koska ei ole elänyt eikä kokenut sitä aikaa.
Sodanjälkeen syntynyt itsekin olen ja suurin osa kaikki kirjoittavista on sodan jälkeen syntyneitä.