Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen köyhä yksinhuoltaja ja tällä hetkellä ottaa päähän eniten se uhrin viitta jota minulle tarjotaan
04.11.2025 |
Olen yksinhuoltaja, rahaa on vähän, ja arki on välillä helvetin rankkaa, sen myönnän suoraan. Mutta mikä minua eniten ärsyttää ei ole oma tilanteeni, vaan se miten muut ihmiset siihen suhtautuvat.
En huutele tilannettani, mutta joka kerta kun jostain syystä selviää että olen yksinhuoltaja tai että raha on tiukalla, ihmiset alkavat heti: "Voi sua raukkaa", "miten sinä vain jaksat", "sinun on varmaan niin vaikeaa". Ja katse! Se säälien täyteinen katse. Ikään kuin olisin jokin raunio, joka tarvitsee pelastamista.
En tarvitse säälittelijöitä. En ole uhri. Olen aikuinen ihminen, joka hoitaa asiansa parhaansa mukaan ja aika helvetin paljon paremmin kuin moni tätä lukeva ihminen. Joo, elämä on välillä vaikeaa. Joskus mietin miten selvitään seuraavaan palkkaan ja joskus itken vessassa kun lapsi nukkuu. Mutta tiedättekö mitä? Olen myös vahva, pystyvä ja ihan saatanan ylpeä siitä mitä olen saanut aikaan. En halua että minua kohdellaan kuin uhria siksi että teen vaikeita asioita. Haluan että minua kohdellaan kuin ihmistä joka on tehnyt vaikeita asioita ja ansaitsee siksi enemmän kunnioitusta.
En halua että lapseni näkee minut uhrina. Haluan että he näkevät esimerkin siitä, että vaikeistakin paikoista voi nousta, että vastoinkäymiset eivät määritä ihmistä. Teen parhaani niillä korteilla, jotka kädestä löytyy.
Jos näet epäoikeudenmukaisuutta, mitä jos säälittelyn sijaan käärisit hihat ja korjaisit sen mitä voit? Jos näet että joku on selvinnyt vaikeuksista, mitä jos säälittelyn sijaan miettisit mitä voit häneltä oppia?
Kommentit (104)
Nainen voi iskeä hyvätuloisen miehen koska tahansa jos ei ole kovin isoja ulkonäkö kriteerejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä muita yksinhuoltajia samoilla ajatuksilla?
Kyllä on. En myöskään tarvitse mitään sääliä. Kuulen aina välillä: Minä en kyllä pystyisi. Vastaan yleensä, että kyllä sinä pystyisit. Kyllä pystyy, kun täytyy. Ja toisaalta, minä en enää pystyisi elämään myrkyllisessä ihmissuhteessa. En ole uhri, olen selviytyjä.
Kuulostat aikuiselta ihmiseltä, jolla on oma elämä hallussa ja joka elää omien arvojensa mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Nainen voi iskeä hyvätuloisen miehen koska tahansa jos ei ole kovin isoja ulkonäkö kriteerejä.
Totta! Miksi en heti ajatellut? Tästäpä lähden bikineissä golf-klubille, vai olisiko purjehdusseura parempi? Gustaf-Henrik, tule hakemaan minut!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen voi iskeä hyvätuloisen miehen koska tahansa jos ei ole kovin isoja ulkonäkö kriteerejä.
Totta! Miksi en heti ajatellut? Tästäpä lähden bikineissä golf-klubille, vai olisiko purjehdusseura parempi? Gustaf-Henrik, tule hakemaan minut!
Gustaf-Henrikin mukana voi kyllä tulla alkoholiongelma, työriippuvuus ja mitä näitä nyt on. Raha ei ole kaikki kaikessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viestisi on sen verran aggressiiviseen sävyyn kirjoitettu, että ethän projisoi omia tunteitasi ylitulkitsemalla ihmisiä?
Itse olen pienituloinen yh ja en ole koskaan kohdannut mitään tuollaista mittavaa säälittelyä yhtään keneltäkään. Aivan outo ajatus, että minulle, normaalisti pärjäävälle aikuiselle tultaisiin toistuvasti ihmettelemään kuinka jaksan saati selviydyn. Jotkut kyllä kysyvät kuinka jaksan kun olen yksin vastuussa kaikesta, mutta mielestäni se on ihan normaali hyvää tarkoittava kysymys. Mielestäni sen faktan toteaminen, että pienituloisella yh:lla on rankempaa kuin esim. keskituloisella kahden vanhemman perheellä, ei ole uhriviitan pukemista toiselle.
Sanot että en saisi projisoida omia tunteitani, mutta teetkö juuri samaa toisinpäin? Sanot että oma kokemuksesi on "normaali" ja minun "outo ajatus".
Se että sinä et ole kohdannut jotain
" Mitä se auttaa täällä Vauvalla kiukutella. Eikö lapsilla ole isää ja isovanhempia? Kyllä pitää aina miettiä kun alkaa lapsia pykäämään jonkun kanssa. Minä olen mummina auttanut paljon tyttären perhettä vaikka siellä onkin molemmat vanhemmat. Olen rahallisesti ja hoitamalla auttanut jo yli 14 vuotta. Olisiko sinussa parantamisen varaa. ? "
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen empatia on kamalaa. Se sekoitetaan sääliin.
Tää on totta. Olenkin oppinut sen, että jos saan tietää jonkun hankalasta elämäntilanteesta, ei kannata sanoa yhtään mitään. Mutta sekin tuntuu itseltä sitten väärältä ja tylyltä. Mutta suomalainen kulttuuri vaan on tällainen, meillä on se yksinpärjäämisen kulttuuri, että ei saa "säälitellä", vaikka oikeasti ei edes ole kyse säälimisestä vaan empatiasta.
Ei vaan ole oikein minkäänlaista yleisesti hyväksyttyä kenoa osoittaa se.
Vierailija kirjoitti:
Nainen voi iskeä hyvätuloisen miehen koska tahansa jos ei ole kovin isoja ulkonäkö kriteerejä.
Mutta miksi kukaan haluaisi tehdä niin? Tietysti jos on aivan pakko. Mutta ei se uusi mies niitä toisen miehen siittämiä penskoja rakasta ja sille pitää tehdä oma lapsi.
Jokainen uusperheessä kasvanut tietää minkälaista se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen empatia on kamalaa. Se sekoitetaan sääliin.
Tää on totta. Olenkin oppinut sen, että jos saan tietää jonkun hankalasta elämäntilanteesta, ei kannata sanoa yhtään mitään. Mutta sekin tuntuu itseltä sitten väärältä ja tylyltä. Mutta suomalainen kulttuuri vaan on tällainen, meillä on se yksinpärjäämisen kulttuuri, että ei saa "säälitellä", vaikka oikeasti ei edes ole kyse säälimisestä vaan empatiasta.
Ei vaan ole oikein minkäänlaista yleisesti hyväksyttyä kenoa osoittaa se.
Jopa karskeimmassa äijäporukassa voi tokaista "ei helvetti Virtanen, nyt on sulle elämässä ajat. Kuule perjantain kunniaksi tarjoan oluen, mennään vähän paskaa jauhamaan."
Minkälaisia ne sinun säälittelysi ovat olleet?
Myötätuntoinen avuntarjous "Kuule sulla on jo aika paljon hoidettavaa, anna mun hoitaa tämä!"
Säälivä avuntarjous "Tässä rikkinäinen astiastoni köyhäinapuna"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiaa, ap!
Minua inhotti jo aikoinaan, kun kaksi politiikan setämiestä Sauli Niinistö ja Hjallis Harkimo perustivat yksinhuoltajille hyväntekeväisyyssäätiön. Oksu. Olin silloin kokoomuslainen ja hyvin pärjäävä yksinhuoltaja ja koin tuon puhtaasti loukkauksena."
"Harkimo ja Niinistö perustivat hyväntekeväisyyssäätiön
4.2.2008 11:43
Liikemies Hjallis Harkimo ja eduskunnan puhemies Sauli Niinistö ovat perustaneet säätiön, joka auttaa suomalaisten yksinhuoltajien lapsia, kertoo Taloussanomat.
Verkkolehden mukaan idea Tukikummit-nimisen säätiön perustamiseen sai alkunsa Sauli Niinistön (kok.) ja Harry " Hjallis" Harkimon keskustelusta viime keväänä.
- Vaalien jälkeen puhuimme, miten huonosti suomalaisilla yksinhuoltajilla menee. Ei ole rahaa lasten koulutukseen eikä harrastuksiin, Harkimo kertoo. Miehet ihmettelivät, miksi rahaa voi käyttää ulkomailla asuvien kummilasten tukemiseen, mutta miksi suomalaisten lapsia ei voi tukea. - Keksimme, että perustetaan säätiö kummitoimintaan. Sitten mietimme, keitä muita voisi saada hankkeeseen, Harkimo kertoo säätiön perustamiseen johtaneita tapahtumia Taloussanomille.
Niinistön ja Harkimon lisäksi säätiön perustajajäseniä ovat Sammon konsernijohtaja Björn Wahlroos, Nokian entinen johtaja Sari Baldauf ja Helsingin piispa Eero Huovinen."
https://www.vauva.fi/keskustelu/874442/ketju/hjallis_ja_niiniston_sale_…
Yksinhuoltaja on nykyinen normi. Enemmän heitä varmaan on kuin parisuhteissaan kärsiviä.
Enemmän tässä hävettäisi olla jonkun miehen kanssa. Ylpeästi ainakin itse hoidan ja olen onnellisempi kuin parisuhteessa. Ei miestä= on yhtä kuin ei riitoja, ei kompromisseja, ei kuorsaavaa unikaveria! :) Ei ongelmia SIIS. Ihanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen empatia on kamalaa. Se sekoitetaan sääliin.
Tää on totta. Olenkin oppinut sen, että jos saan tietää jonkun hankalasta elämäntilanteesta, ei kannata sanoa yhtään mitään. Mutta sekin tuntuu itseltä sitten väärältä ja tylyltä. Mutta suomalainen kulttuuri vaan on tällainen, meillä on se yksinpärjäämisen kulttuuri, että ei saa "säälitellä", vaikka oikeasti ei edes ole kyse säälimisestä vaan empatiasta.
Ei vaan ole oikein minkäänlaista yleisesti hyväksyttyä kenoa osoittaa se.
Mulla ei ole ikinä ollut ongelmaa keksiä jotain järkevää sanottavaa (?)
Joku kuolee: Otan osaa
Joku eroaa: Tarvitko muuttoapua?
Joku menettää työpaikan: Vinkkaan jos kuulen jotain / kerro jos tarvitsen suosittelun
Jollain on taloudellisia vaikeuksia: Saisko susta kävelyseuraa? / Kauhea homma viedä lastenvaatteita kirpparille, oisitko halunnut katsoa onko jotain teille sopivaa?
Joku on uupunut: Tein liikaa ruokaa, tuonko sulle pakkaseen?
Näköjään siis tarjoan toiminnallista apua, oletan että sitä myös minulle tiukassa paikassa tarjotaan jos siihen on kykyä!
Voivottelun sijaan sanon vaikka että "Kuulostaa vaikealta. Haluatko kertoa lisää?" Tai jos en tiedä mitä sanoa.. sanon: "En tiedä mitä sanoa."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin itse totaali-yh, mutten tunnista aloittajan ongelmaa. Päinvastoin olisin joskus halunnut olla se autettava.
Voiko ap olla niin, että oman jaksamisesi äärirajoilla esität vahvaa, ette kukaan näkisi heikkouttasi? Silloin kyllä kaivat itsellesi kuoppaa...
Konkreettinen tuki on hieno asia. Säälittely ei ole apua. Ap
Ehkä suomalaiset yrittävät tässä asiassa vähän opetella sitä empaattisempaa suhtautumista, vaikka se pieleen meneekin? Muualla maailmassa on ihan normaalia pahoitella ja ottaa osaa joka saamarin asiassa, vaikkei se olisi edes tottakaan ja ihmiset ovat sitten vastaavasti myös tottuneet ottamaan sellaista käytöstä vastaan kohteliaasti, vaikka tietävätkin ettei muita oikeasti kiinnosta vittujakaan mun tilanteeni. Me suomalaisethan ollaan aika autistisen oloisia ulkomaalaisten silmissä, ujoja, ilmeettömiä ja eleettömiä ja tyyliin puhutaan vain kun on asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asiaa, ap!
Minua inhotti jo aikoinaan, kun kaksi politiikan setämiestä Sauli Niinistö ja Hjallis Harkimo perustivat yksinhuoltajille hyväntekeväisyyssäätiön. Oksu. Olin silloin kokoomuslainen ja hyvin pärjäävä yksinhuoltaja ja koin tuon puhtaasti loukkauksena."
"Harkimo ja Niinistö perustivat hyväntekeväisyyssäätiön
4.2.2008 11:43
Liikemies Hjallis Harkimo ja eduskunnan puhemies Sauli Niinistö ovat perustaneet säätiön, joka auttaa suomalaisten yksinhuoltajien lapsia, kertoo Taloussanomat.
Verkkolehden mukaan idea Tukikummit-nimisen säätiön perustamiseen sai alkunsa Sauli Niinistön (kok.) ja Harry " Hjallis" Harkimon keskustelusta viime keväänä.
- Vaalien jälkeen puhuimme, miten huonosti suomalaisilla yksinhuoltajilla menee. Ei ole rahaa lasten koulutukseen eikä harrastuksiin, Harkimo kertoo. Miehet ihmettelivät, miksi rahaa voi käyttää ulkomailla asuvien kummilasten tuk
Auttoivatko he siis jotenkin säälien vai mikä tässä oli ongelmana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin itse totaali-yh, mutten tunnista aloittajan ongelmaa. Päinvastoin olisin joskus halunnut olla se autettava.
Voiko ap olla niin, että oman jaksamisesi äärirajoilla esität vahvaa, ette kukaan näkisi heikkouttasi? Silloin kyllä kaivat itsellesi kuoppaa...
Konkreettinen tuki on hieno asia. Säälittely ei ole apua. Ap
Ehkä suomalaiset yrittävät tässä asiassa vähän opetella sitä empaattisempaa suhtautumista, vaikka se pieleen meneekin? Muualla maailmassa on ihan normaalia pahoitella ja ottaa osaa joka saamarin asiassa, vaikkei se olisi edes tottakaan ja ihmiset ovat sitten vastaavasti myös tottuneet ottamaan sellaista käytöstä vastaan kohteliaasti, vaikka tietävätkin ettei muita oikeasti kiinnosta vittujakaan mun tilanteeni. Me suomalaisethan ollaan aika autistisen oloisia ulkomaalais
Olen matkustellut paljon, enkä ole koskaan törmännyt kulttuuriin jossa säälittely olisi kohteliasta.
Vierailija kirjoitti:
Yksinhuoltaja on nykyinen normi. Enemmän heitä varmaan on kuin parisuhteissaan kärsiviä.
Enemmän tässä hävettäisi olla jonkun miehen kanssa. Ylpeästi ainakin itse hoidan ja olen onnellisempi kuin parisuhteessa. Ei miestä= on yhtä kuin ei riitoja, ei kompromisseja, ei kuorsaavaa unikaveria! :) Ei ongelmia SIIS. Ihanaa.
No ei todellakaan ole normi. Kyllä useimmilla lapsilla on ihan molemmat vanhemmat elossa ja yhteishuoltajuus. Yksin spermapankista lapsen hankkineita tai lapsen adoptoineita yksinhuoltajia on erittäin vähän. Se että vanhemmille tulee ero, ei tarkoita yksinhuoltajuutta. Edelleen lapsella on molemmat vanhemmat olemassa ja molemmilla on elatusvelvollisuuden lisäksi myös lapsen tapakasvatuksen velvollisuus.
Jopa päihdeongelmaiset ja vankilassa olevat saavat tavata lapsiaan. Ja jos vain todetaan olevan riittävän ryhdistäytyneitä, saavat siviilissä lapsen myös luokseen esimerkiksi viikonlopuiksi. Kaikki riippuu täysin omasta käytöksestä.
Ei keneltäkään oteta lapsen huoltajuus pois kevyesti. Pikemminkin päinvastoin. Liian monella huonolla vanhemmalla on lapsia ja sitten ne hengailee tuolla ulkona yömyöhään häiriköimässä ihmisiä ja tekemässä rikoksia.
Sitten nämä huonot vanhemmat ulisee, kun lapset otetaan huostaan ja niillä tehdään "lapsikauppaa". Yhteiskunta kylläkin vain häviää siinä prosessissa, on nimittäin kallista lystiä maksaa jollekin asialliselle perheelle, että suostuvat ottamaan traumatisoituneen sijoituslapsen ja koettavat kasvattaa siitä normaalin ihmisen.
Tottakai niille perheille joudutaan maksamaan siitä isosti. Kukaan ei ilmaiseksi siihen suostuisi.
Väitän että "ei ole tapaa osoittaa empatiaa" on tekosyy. Oikeasti kyse on siitä, että osa ihmisistä EI HALUA nähdä vaivaa oppiakseen kommunikoimaan kunnioittavasti, ja osa jopa nauttii hierarkiasta jossa voi olla "säälien" ylempänä.
96, niin olen minäkin matkustellut paljon ja mulla ihan eri kokemus. Ehkä tässä on vähän näkemyserojakin? Että minkä sitten ottaa "säälinä" ja minkä ei? Mutta jos ihan perus vaikka tönäisee jotain vahingossa, niin kyllä ulkomailla sitä pahoitellaan selvästi useammin kuin suomessa. Täällä saa melkein mennä ping pong pallona ruuhkassa, ovia pamautetaan päin pläsiä muka huomaamatta perässä kulkijaa ja hyvä jos joku ees pyytää anteeksi. Varmaan paikkakohtaisiakin eroja suomessa tässä asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Väitän että "ei ole tapaa osoittaa empatiaa" on tekosyy. Oikeasti kyse on siitä, että osa ihmisistä EI HALUA nähdä vaivaa oppiakseen kommunikoimaan kunnioittavasti, ja osa jopa nauttii hierarkiasta jossa voi olla "säälien" ylempänä.
Eikö tää mee jo vähän yli?
Ja mikä hemmetin hierarkia? Kyllä minusta ainakin yksinhuoltaja on hierarkiassa paljon tärkeämpi ihminen kuin minä, lapseton ikisinkku.
Hän on sentään tehnyt ne lapset. Minähän tässä olen se "itsekäs kusipää" joka ansaitsee mädäntyä vanhana kusivaippoihinsa, jos aletaan hierarkioista paasaamaan.
Alue: Aihe vapaa
Jotkut täällä todella näyttävät tarvitsevansa jonkun, jota voi vähätellä tunteakseen itsensä paremmaksi. Mielenkiintoinen elämäntehtävä tuokin.