Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen köyhä yksinhuoltaja ja tällä hetkellä ottaa päähän eniten se uhrin viitta jota minulle tarjotaan
04.11.2025 |
Olen yksinhuoltaja, rahaa on vähän, ja arki on välillä helvetin rankkaa, sen myönnän suoraan. Mutta mikä minua eniten ärsyttää ei ole oma tilanteeni, vaan se miten muut ihmiset siihen suhtautuvat.
En huutele tilannettani, mutta joka kerta kun jostain syystä selviää että olen yksinhuoltaja tai että raha on tiukalla, ihmiset alkavat heti: "Voi sua raukkaa", "miten sinä vain jaksat", "sinun on varmaan niin vaikeaa". Ja katse! Se säälien täyteinen katse. Ikään kuin olisin jokin raunio, joka tarvitsee pelastamista.
En tarvitse säälittelijöitä. En ole uhri. Olen aikuinen ihminen, joka hoitaa asiansa parhaansa mukaan ja aika helvetin paljon paremmin kuin moni tätä lukeva ihminen. Joo, elämä on välillä vaikeaa. Joskus mietin miten selvitään seuraavaan palkkaan ja joskus itken vessassa kun lapsi nukkuu. Mutta tiedättekö mitä? Olen myös vahva, pystyvä ja ihan saatanan ylpeä siitä mitä olen saanut aikaan. En halua että minua kohdellaan kuin uhria siksi että teen vaikeita asioita. Haluan että minua kohdellaan kuin ihmistä joka on tehnyt vaikeita asioita ja ansaitsee siksi enemmän kunnioitusta.
En halua että lapseni näkee minut uhrina. Haluan että he näkevät esimerkin siitä, että vaikeistakin paikoista voi nousta, että vastoinkäymiset eivät määritä ihmistä. Teen parhaani niillä korteilla, jotka kädestä löytyy.
Jos näet epäoikeudenmukaisuutta, mitä jos säälittelyn sijaan käärisit hihat ja korjaisit sen mitä voit? Jos näet että joku on selvinnyt vaikeuksista, mitä jos säälittelyn sijaan miettisit mitä voit häneltä oppia?
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP uhriutuu koska kokee että häntä kohdellaan uhrina. Noloa.
Mikä aloituksessa oli uhriutumista?
Mua säälitään, yhyy yhyy.
Niin, miksi siinä olisi joitain ei haittaa, vaikka muut säälivät häntä? Sääliminen on säälijän puolelta surkea yritys yrittää alentaa toista. Säälijä nolaa ainoastaan itsensä. Jos ihminen on sinut itsensä kanssa tuollainen menee käyttäytyvän puutteellisuuden piikkin. Nyt olisi hyvä tarkastella sitä omaa päässä soivaa levyä, miksi sillä on merkitystä? Surkeimmat valheet, kun kertoo itselleen. Itsekin tekisi vähän mieli höylätä ranteita auki? Totuus on kuitenkin, että me kaikki tarvitsemme toisiamme ja yksin pärjääminen on enimmäkseen silmänlumetta.
Suurinta vahvuutta on uskaltaa olla heikko muutenkin kuin vain vessan pimeydessä. Me kaikki olemme erilaisia, mutta lopulta liikuttavan samanlaisia. Meillä kaikilla on haaveita ja pelkoja. Meillä kaikilla on rumia ja kauniita tunteita. Meillä kaikilla on kokemuksia yhteydestä ja yksinäisyydestä. Koko elomme perustuu siihen, miten olemme yhteydessä toisiimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joskus itken vessassa kun lapsi nukkuu / Haluan että he näkevät esimerkin siitä
Tekoälyllä on vähän vielä petrattavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP uhriutuu koska kokee että häntä kohdellaan uhrina. Noloa.
Mikä aloituksessa oli uhriutumista?
Mua säälitään, yhyy yhyy.
Niin, miksi siinä olisi joitain ei haittaa, vaikka muut säälivät häntä? Sääliminen on säälijän puolelta surkea yritys yrittää alentaa toista. Säälijä nolaa ainoastaan itsensä. Jos ihminen on sinut itsensä kanssa tuollainen menee käyttäytyvän puutteellisuuden piikkin. Nyt olisi hyvä tarkastella sitä omaa päässä soivaa levyä, miksi sillä on merkitystä? Surkeimmat valheet, kun kertoo itselleen. Itsekin tekisi vähän mieli höylätä ranteita auki? Totuus on kuitenkin, että me kaikki tarvitsemme toisiamme ja yksin pärjääminen on e
Suurinta vahvuutta on uskaltaa olla heikko muutenkin kuin vain vessan pimeydessä. Me kaikki olemme erilaisia, mutta lopulta liikuttavan samanlaisia. Meillä kaikilla on haaveita ja pelkoja. Meillä kaikilla on rumia ja kauniita tunteita. Meillä kaikilla on kokemuksia yhteydestä ja yksinäisyydestä. Koko elomme perustuu siihen, miten olemme yhteydessä toisiimme.
Haluat että ap itkee töissä vai mitä tämä käytännössä tarkoittaa?
Luulen, että muut haluavat osoittaa sinulle myötätuntoa, mutta tekevät sen sen verran taitamattomasti (tai sinä tulkitset sen omista ennakkokäsityksistäsi lähtien niin), että sinä koet sen sääliksi.
Itse olin totaali yh. En muista säälittelyjä. Olisin kyllä joskus kaivannut säälihelpotuksia, esim lasten harrastuksissa. Siellä istuin aina toimitsijana yms. Ei ollut kotona toista vanhempaa tekemässä ruokia tai kotihommia valmiiksi yms. Tai vaihtamssa välillä sitä vuoroa. Harva koskaan mainitsi yksinhuontajuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Säälin yhteiskuntaa, johon sinäkin rikkoutuneen lapsesi joskus päästät vapaaksi. Tulevaisuuden luuseri.
Projisointia? Omat lapset ovat pärjänneet hyvin. Vaikka isää ei ollut mallina. Sorry vain. Ehkä ne jossain vaiheessa prakaa.
Voin samaistua senverran, on kummallista että, yksinhuoltajaa pidetään aina köyhänä, lapset on hulttioita, ei voi menestyä.
Minulla ei varsinaisesti ole ollut tiukkaa rahasta, sen jälkeen kun jätin tuhlaavaisen mieheni. Lapseni ovat kouluttautuneet hyviin ammatteihin . Maisterin tutkinto kaikilla.
Minulla on oma asunto ja kaikki mallillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsiperhearki voi lapsista ja niiden lukumäärästä ja monesta muusta seikasta riippuen olla parhaimmillaan sellaista rallia ihan kahdenkin ihmisen kanssa että minulta irtoaa myötätuntoa ihan kaikille vanhemmille jotka siitä kunnialla suoriutuvat. Erityisesti YH.
Jos on vaarana että vastaan tulee pari ap:tä, jotka tästä täysin vilpittömistä aikeista riippumatta haluaa tästä suivaantua, niin otan sen riskin sillä vaihtoehtona on se, että joku joka oikeasti kokee tilanteen rankaksi ja kamppailee voi olla ihan aidosti myötätunnon ja muutaman ystävällisen sanan tai avun tarpeessa. Meissä on sellaisia jotka eivät sitä halua ulospäin näyttää. Itse olen ollut elämässäni tilanteissa joissa tuntemattoman ystävällisyys tai kannustus on ollut ainoa hyvä asia mitä minulle on pitkään aikaan tapahtunut ja ne on kantanut pitkälle.
Voimia kaikille, myös ap:lle joka tämän asian kanssa nyt kovasti kamppailee.
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että muut haluavat osoittaa sinulle myötätuntoa, mutta tekevät sen sen verran taitamattomasti (tai sinä tulkitset sen omista ennakkokäsityksistäsi lähtien niin), että sinä koet sen sääliksi.
JA miksi luulet näin? Miksi et sen sijaan pohdi että muut voivat ihan hyvinkin sääliä yksinhuoltajaa? Maailmassa on paljon ylimielisiä ihmisiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhearki voi lapsista ja niiden lukumäärästä ja monesta muusta seikasta riippuen olla parhaimmillaan sellaista rallia ihan kahdenkin ihmisen kanssa että minulta irtoaa myötätuntoa ihan kaikille vanhemmille jotka siitä kunnialla suoriutuvat. Erityisesti YH.
Jos on vaarana että vastaan tulee pari ap:tä, jotka tästä täysin vilpittömistä aikeista riippumatta haluaa tästä suivaantua, niin otan sen riskin sillä vaihtoehtona on se, että joku joka oikeasti kokee tilanteen rankaksi ja kamppailee voi olla ihan aidosti myötätunnon ja muutaman ystävällisen sanan tai avun tarpeessa. Meissä on sellaisia jotka eivät sitä halua ulospäin näyttää. Itse olen ollut elämässäni tilanteissa joissa tuntemattoman ystävällisyys tai kannustus on ollut ainoa hyvä asia mitä minulle on pitkään aikaan tapahtunut ja ne on kantanut pitkälle.
Voimia kaikille, myös ap:lle joka tämän asian kanssa nyt kovasti kamppailee.
Myötätunto, ystävällisyys ja apu ovat hienoja asioita. Sääli ei.
Myötätuntoinen apu "vau onpa hänellä paljon elämässään tällä hetkellä, voisinkohan jotenkin keventää taakkaa?"
Säälivä apu "ohhooh luuseri! hyvänä ihmisenä voisin mennä vähän neuvomaan ja paapomaan!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lataa sannan kirja ilmaiseksi täältä
https://mega4upload.net/hgq5ptdjz2ex
https://devuploads.com/6lvt639o9trr
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP uhriutuu koska kokee että häntä kohdellaan uhrina. Noloa.
Mikä aloituksessa oli uhriutumista?
Mua säälitään, yhyy yhyy.
Uhriutumista on nimenomaan kerjätä sääliä ja nauttia siitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja yksinhuoltajan lapsena olen lähinnä kiitollinen siitä, ettei tarvinnut elää miehen kanssa.
No jos on valinnut sen miehen niin mega super peevelin huonosti ja väärin perustein kuin vain olla ja voin, niin silloinhan se on näin.
Sitä en vaan ymmärrä, että miksi se lapsi pitää tehdä sen ultra hyper idiootin kanssa, kun osa niistä geeneistäkin vielä siihen lapseen periytyy.
Missä on lapsesi isä? Minkälaisen miehen olet päästänyt siittämään sinut? Kaduttaako miesvalintasi sinua?
Ero ei taatusti ole tullut"hyvästä syystä" jos syy olisi"hyvä" niin parisuhde ei olisi koskaan alkanutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä muita yksinhuoltajia samoilla ajatuksilla?
Kyllä on. En myöskään tarvitse mitään sääliä. Kuulen aina välillä: Minä en kyllä pystyisi. Vastaan yleensä, että kyllä sinä pystyisit. Kyllä pystyy, kun täytyy. Ja toisaalta, minä en enää pystyisi elämään myrkyllisessä ihmissuhteessa. En ole uhri, olen selviytyjä.
Vierailija kirjoitti:
Säälittely ylipäänsä on kuvottavaa toisten yläpuolella asettumista
Joo, en tarvitse yhtään sääliä ihmisiltä, jotka elävät pystyyn kuolleissa liitoissa, jotka ovat sisältä mätiä ja kuvittelevat olevansa jotenkin minua parempia. Toisilla on sentään m*naa lähteä.
Alue: Aihe vapaa
Niin, miksi siinä olisi joitain ei haittaa, vaikka muut säälivät häntä? Sääliminen on säälijän puolelta surkea yritys yrittää alentaa toista. Säälijä nolaa ainoastaan itsensä. Jos ihminen on sinut itsensä kanssa tuollainen menee käyttäytyvän puutteellisuuden piikkin. Nyt olisi hyvä tarkastella sitä omaa päässä soivaa levyä, miksi sillä on merkitystä? Surkeimmat valheet, kun kertoo itselleen. Itsekin tekisi vähän mieli höylätä ranteita auki? Totuus on kuitenkin, että me kaikki tarvitsemme toisiamme ja yksin pärjääminen on enimmäkseen silmänlumetta.