Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi jotkut ihmiset ottavat koirikseen saksanpaimenkoiran, rottweilerin tai dobermannin?
04.11.2025 |
Kaikista koiraroduista nuo kun on kultaisia noutajia ja labbiksia ym kivan luonteisia koiria. Ymmärrän vielä jotenkin jos asuu maalla ja on tilaa liikkua ja ehkä turvaksi kun asuu syrjässä, mutta kaupungissa. Kuvitteleeko omistaja että raiskaajia ja murhaajia vaanii joka puolella ja sen takia turvaksi? Pienessä asunnossa ihmisen kokoinen eläin.
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Tuttavani otti ensimmäiseksi koiraksi saksanpaimenkoiran ja rotikan sekoituksen, uroksen, kun halvalla sai. Ja siitä ne ongelmat alkoi. Tämä oli kovapäinen koira joka yritti ottaa monesti isännän paikan perheessä.
Koira ajoi kerran perheen emännän vessaan pakoon ja emäntä pääsi vessasta vasta kun mies tuli kotiin ja selätti koiran. Koira myös söi mitä vaan. Kerran söi ison kattilallisen hellalle jäähtymään jätettyä makkarakeittoa kun omistajat olivat käymässä ulkona.
He luopuivat koirasta parin vuoden jälkeen. En itsekään ymmärrä näitä rotuja muuten kuin poliisikoirina.
Kukapa koira ei makkarakeittoa söisi🤣🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntemani rottweileri on kyllä maailman lutusin koira, lapsirakas, lempeä kuin mikä. En ole tavannut pienissä koirissa moista yksilöä.
Rottis on suuttuessaan täysi raivohullu. Erittäin kova luonteeltaan. Ikävä kyllä myös ruma.
Amatööri. Koirat ei suutu, ne reagoi tilanteeseen. Rottis on loistava perhekoira mutta puolustaa perhettään kuolemaansa asti. Jos perhe sen ansaitsee. Ymmärrä se, amatööri. Ja rottis on kaunis koira. Sulla peili siellä kotona? Kannattaisi vilkaista ennen eläimen tai kenenkään ulkonäön arvostelemista.
Se on paksuniskainen, löysäihoinen, leveäpäinen ja matala tanakka koira. Ei osu omaan mieltymykseen, valitettavasti.
Jos perhe ansaitsee? Tuo kuolemaan asti taistelu kertoo juuri kovuudesta, ettei se koskaan anna periksi. Sen näkee kouran olemuksesta ja siitä mitä siitä kerrotaan.
Vierailija kirjoitti:
Vanhan saksanpaimenkoiran viisaus ylittää monen ihmisen viisauden. Kokeile itse kasvattaa ja totea,älä minua usko.
Ainakin punakuonon viisauden jota purraan.
Musta olisi ihana joku noista roduista, mutta asutaan kaupungissa ja olen jo kohta 60v nainen. Mutta ymmärrän hyvin, miksi joku haluaa. Hyvin koulutettuina ne ovat aivan uskomattoman hienoja eläimiä joilla on isäntäntänsä/ perheen kanssa poikkeuksellinen suhde. Väärin tai huonosti koulutettuina ne ovat hengenvaarallisia.
Vierailija kirjoitti:
Asun vantaalla myyrmäessä ja olen pienikokoinen nuori nainen, joten iso saksanpaimenkoira tuo hyvää turvaa ulkona liikkuessa.
Ymmärrän hyvin. Pidä hyvä huoli koirasta, niin se sinusta🥰
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavani otti ensimmäiseksi koiraksi saksanpaimenkoiran ja rotikan sekoituksen, uroksen, kun halvalla sai. Ja siitä ne ongelmat alkoi. Tämä oli kovapäinen koira joka yritti ottaa monesti isännän paikan perheessä.
Koira ajoi kerran perheen emännän vessaan pakoon ja emäntä pääsi vessasta vasta kun mies tuli kotiin ja selätti koiran. Koira myös söi mitä vaan. Kerran söi ison kattilallisen hellalle jäähtymään jätettyä makkarakeittoa kun omistajat olivat käymässä ulkona.
He luopuivat koirasta parin vuoden jälkeen. En itsekään ymmärrä näitä rotuja muuten kuin poliisikoirina.
Kukapa koira ei makkarakeittoa söisi🤣🤣
Liikkuiko emäntä rollilla vai miksi ei pystynyt itse selättämään koiraa?
Vierailija kirjoitti:
2 helposti koulutettavan ja superälykkään paimenkoiran jälkeen otin mukamas haasteellisemman dobermannin, mutta sehän olikin erittäin miellyttämishaluinen ja kiltti leppoisa koira. Tuohon aikaan harrastin pk-lajeja aktiivisesti. Dobsun jälkeen tuli pari muuta rotua kunnes taas paimenkoiran vuoro, ja tällä kertaa ensimmäinen saksanpaimenkoirani jota koulutan paimennustehtäviin.
Olipa koira mikä tahansa, minkä kokoinen tahansa, on sen saatava vähintään tottiskoulutus ja riittävästi liikuntaa ja virikkeitä. Mitä isompi ja aktiivisempi, sen tärkeämpää tämä on. Erilaisia koiraharrasteita on monia, siitä vaan valitsemaan se itselle ja koiralle sopivin olipa kyseessä chihu tai molossi.
Tämä! Kaikki koirat tarvii kouluttaa ja antaa niille työtä aivoil ja kropal.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntemani rottweileri on kyllä maailman lutusin koira, lapsirakas, lempeä kuin mikä. En ole tavannut pienissä koirissa moista yksilöä.
Rottis on suuttuessaan täysi raivohullu. Erittäin kova luonteeltaan. Ikävä kyllä myös ruma.
Amatööri. Koirat ei suutu, ne reagoi tilanteeseen. Rottis on loistava perhekoira mutta puolustaa perhettään kuolemaansa asti. Jos perhe sen ansaitsee. Ymmärrä se, amatööri. Ja rottis on kaunis koira. Sulla peili siellä kotona? Kannattaisi vilkaista ennen eläimen tai kenenkään ulkonäön arvostelemista.
Se on paksuniskainen, löysäihoinen, leveäpäinen ja matala tanakka koira. Ei osu omaan mieltymykseen, valitettavasti.
Jos perhe ansaitsee? Tuo kuolemaan asti taistelu kertoo juuri kovuudesta,
Valitettavasti nämä kovapäiset omistajat koirineen eivät ymmärrä että se eläin voi reagoida esim pelokkaaseen ihmiseen samalla tavalla kuin hyökkääjään.
Siksi en ole tekemisissä kenenkään kanssa kenellä näitä rotuja on koirina.
Rotweilerin kanssa saa rauhassa kulkea kaupungilla, ei jengit yritä ryöstää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rotweilerin kanssa saa rauhassa kulkea kaupungilla, ei jengit yritä ryöstää.
Ei varmaan. Saat olla myös rauhassa ihan normaaleilta ihmisiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät ole mitään seurakoiria ja pelkkiä "lenkkikavereita", surullista kun moni ottaa näitä vain ulkonäön takia, kun näyttävät ns. oikealta koiralta, ja koska varsinkin sekarotuisia sakemanneja saa torista halvalla. Lenkkikaveriksi sopii hyvin myös kääpiökoira, sillä terve koira, koosta riippumatta, jaksaa kävellä pidempiä lenkkejä kuin ihminen. Palveluskoirat tarvitsevat myös aivojumppaa ja henkistä haastetta ja tätä ei valitettavasti läheskään kaikki tarjoa koirilleen tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Koiraa tulee läppästä kuonoon jos alkaa isottelemaan.
Saat koiran, joka ryhtyy taistelemaan kanssasi. Palveluskoirat ovat yleensä taistelunhaluisia, jokainen noista mainituista roduista ainakin on. Myös selättämisestä ei juuri hyötyä ole, ellei koira ole vähän pehmeämpi.
Paljonhan näitä virheitä tehdään. Mikään yksittäinen vinkki ei ratkaise hallintaa joka tulee ajankohtaiseksi yleensä jo 6 kk iässä. Paljon on itsellänikin ollut koiria, jotka ovat päätyneet etsimään kotia noin vuoden ikäisenä tai vanhempina kiertolaisina. Yhdessäkään ei ole mitään vikaa ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut yksi rotikka ja kaksi toopea. Parhaat koirat kotikoirana sekä harrastuskavereina. Tällä hetkellä ei ole koiraa mutta eri elämäntilanteessa ottaisin kumman tahansa rodun viivana. Sakut pitäisi miettiä tarkkaan, liikaa vikoja. Työlinja ja vankat suorittajavanhemmat niin ehkä.
Tosin tässä alkaa ikää olla sen verran että pikkuhiljaa kultsut tuntuu paremmalta vaihtoehdolta 😂
Minulla on vuosien saatossa ollut melkein kaikkia mainittuja rotuja lukuunottamatta saksanpaimenkoiraa. Kaikki ns. second hand eli jo olleet aiemmin jossain kodintapaisessa.
Kaikista kolmesta rottweilerista tuli yhteiskuntakelpoisia, uskollisia perheenjäseniä. Elivät kissojen, toisten koirien, ja kanojen kanssa ongelmitta. Ja oppivat helposti uuden kielen ja perustottiksen. Kovaluontoisuus tuli esille, kun murtovaras erehtyi talosta.
Englannin bulldog oli myös ns. second hand. Oli siis Englannin, Englannin bulldog, ei mikään kevytversio. Sama jos taloudessa olisi ollut lapsi. Leveiden olkapäiden takia ei pystynyt huolehtimaan hygieniastaan, ei raaputtamaan korviaan jne. Koira oli sisällä kuin laiskiainen, liikkui vaan ruokaa varten tai kylkeään kääntäessään. Laiska lenkkeilemään, mutta ei haastanut riitaa kenekään kanssa. Mutta piti silmällä kokoajan ympäristöä ja asettui väliin jos joku koira lähestyi. Eli turvallistakin turvallinen lenkkiseura. Kaunis kun silmä tottui mutta totuus on että rakenteeltaan täysin luonnonlakien vastainen koira, ihan jo rakenteeltaan.
Oli pieni sekarotuinen koira joka hiukan yllättäen tuli. Ilmeisesti mopsin, chitsun ja pitpullin sekoitus. Ei turhia räksytellyt, tuli kaikkien kanssa toimeen ja jos ei tullut, vetääntyi. Erittäin aktiivinen. Mutta tiukka luonne oli sekin. Mutta ihan hyvää terapiaa itselleni, pelkään pieniä koiria koska ne on mitä on.
Nyt second hand pyrenneidenkoira. Hieno koira, kaikkinensa. Rähisee portin takana olijoille, rauhoittuu kun menen paikalle ja lasken vieraan sisään. Nopea ID tsekkaus ja kaikki ok. Eli koira lukee minua ja suhtautumistani tulijaan. Mahtava koiranpentujen ja kissanpentujen kanssa, tulee toimeen niitten kanssa niiden aikuistuttuakin. Kova luonne sillä on. Samaan tyyliin kuin palveluskoirilla, jos pidät hyvänä, minäkin pidän.
Se on kiinni kasvuympäristöstä, kodista ja koulutuksesta. Voi oppia huonoista tavoista pois aikuisenakin. Jopa pelkopurijatkin.
Jokainen ottaa sellaisen kun itselle sopii (tai kuvittelee sopivan), mutta juuri nuo rodut ovat kuitenkin suht sairaita ja lyhytikäisiä. Etenkin sakemannit, olen alalla jossa näen sen tilanteen ja kuinka paljon niitä menee ennenaikaiseen hautaan.
Nuo mainitsemasi ovat monet ihan kivaluontoisia koiria, mutta riippuu myös paljon jalostuslinjasta. Jos haluat noista rähinäkoiran, niin valitse tietty sukulinja. Jos haluat ihan vaan normaalin hauvan, valitse toisenlainen jalostuslinja. Ja koulutusta vaativat - mutta niin vaativat labbikset ja kultsitkin - nekin ovat sen verran isoja koiria, että ei ole kiva kohdata kouluttamatonta muka kilttiluonteista sekoilijaa.
Miellä oli lasuudessa doppari, sellainen lutuinen syliintulija joka kylläkin ns. murrosiässä koitti vähän määrätä. Mutta kun sille kauniisti näytettiin kaapin paikka, oli mitä ihanin tyyppi loppuelämänsä. Mutta oli kyllä tilaa juosta ja touhuta, kun asuttiin maalla. Sai purettua energiansa touhutessaan meidän kanssa ulkona.
Pienetkään koirat ei saa olla sohvaperunoita tai asusteita!!!
Serkkuni Jennan (nimi muutettu) kääpiökoira harrastaa noseworkia ja omani harrastavat tokoa ja leikkimielellä peltojälkeä. Tiedän eräänkin käppänän joka on mukana pelastuskoiraharkoissa, vaikka koonsa puolesta siitä ei oikeisiin hommiin olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vuosien saatossa ollut melkein kaikkia mainittuja rotuja lukuunottamatta saksanpaimenkoiraa. Kaikki ns. second hand eli jo olleet aiemmin jossain kodintapaisessa.
Kaikista kolmesta rottweilerista tuli yhteiskuntakelpoisia, uskollisia perheenjäseniä. Elivät kissojen, toisten koirien, ja kanojen kanssa ongelmitta. Ja oppivat helposti uuden kielen ja perustottiksen. Kovaluontoisuus tuli esille, kun murtovaras erehtyi talosta.
Englannin bulldog oli myös ns. second hand. Oli siis Englannin, Englannin bulldog, ei mikään kevytversio. Sama jos taloudessa olisi ollut lapsi. Leveiden olkapäiden takia ei pystynyt huolehtimaan hygieniastaan, ei raaputtamaan korviaan jne. Koira oli sisällä kuin laiskiainen, liikkui vaan ruokaa varten tai kylkeään kääntäessään. Laiska lenkkeilemään, mutta ei haastanut riitaa kenekään kanssa. Mutta piti silmällä kokoajan ympäristöä ja asettui väliin jos joku koira lähestyi. Eli turvallistakin turvallinen le
Jatkan vielä tähän.
Kotona oli aikonaan kultainen noutaja. Niin miellyttämishaluinen että meni jo tyhmyyden puolelle. Ei kiitos ja se päätös on pitänyt.
Tuttavapiirissä on kaksi chicua. Omistaja pukee niitä päivittäin eri asuihin, koirille on oma vessa-alue pihalla, muuten eivät liiku missään. Koirat ei käytännössä kävele koskaan..koska tassut kovettuvat. Niitä kannetaan aina sylissä. Pyydän aina, ettei niitä oteta mukaan meille tullessa. Ei sillä että pyreneesi pistäisi ne lihoiksi vaan siksi, että ne koirat ovat kieroja seläntakana puuhastelijoita. Ja syntipukiksi joutuisi oma koirani. Tai kissani tai jopa kana. Räksyjä ei ole koulutettu koska ne ovat " luonnostaan älykkäitä". Niitä ei ole totutettu sosiaalisiin tilanteisiin (koska ei tarvitse muuta kuin omistajansa). Se on sitten hyvä räksytellä sylistä.
En ole ylipäätään koskaan ymmärtänyt tuota että koiria inhimillistetään. Ja kun se tehdään rotujen kanssa, jotka voivat olla syntymäaggressiivia esimerkiksi jalostuksen aiheuttaman aivopaineen takia (eli pää jalostettu pieneksi ja aivot survoutuvat minne mahtuvat) niin pommi odottaa räjähdystään. Koira on elävä sielu mutta se on koira. Ottakaa vauvanukke sen sijaan.
Alue: Aihe vapaa
Ihastuttavia suorastaan ja viisaita. Riippuu kasvatuksesta.