Olen vasta nelikymppinen ja jo aivan väsähtänyt elämään. Onko kuinka yleistä?

Riippuu millaista elämää elät ja mihin uskot. Onhan täällä kaikenlaista jännää ja mielenkiintoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset itkevät ja kipuilevat läpi elämänsä. Etenkin ennen vaihdevuosia, joten olisit harvinainen poikkeus, jos et olisi väsähtänyt elämääsi.

Missä luki, että aloittaja on nainen? 

Voisin lyödä vetoa asiasta. Uskaltaisitko sinä?

Juurihan tuossa edellä joku Thaimaan seksilomalainen ilmoitti olleensa kuolemanväsynyt, kunnes avioero piristi. No mites, onko hänkin nainen? 

Kaamos-masennus 

(googlaa)

Vierailija kirjoitti:

Se on tuossa vaiheessa yleistä, mutta useimmilta menee ohi. Tutkitusti ihminen on keskimäärin onnettomin ikävuosien 40-50 välillä, kunnes sitten onnellisuus lähtee nousuun, saavuttaen nuoruuden tason kuusikymppisenä ja siitä vielä ylikin.

Itse olen nyt 51, ja taas elämäniloinen, mutta jossain 44 v olin olevinani niin vanha ja kaiken nähnyt että joutaisi täältä jo poiskin kuolemaan. Se oli vaan semmoinen keski-iän kriisi.

Minulla taas on alkanut mennä neljäkymppisenä paremmin kuin kertaakaan aikuisiässä. Henkisesti siis, taloudellisesti olen edelleen tasolla syrjäytynyt.

Vierailija kirjoitti:

Onko jokin erityinen syy? Kyllästynyt työhön tai jauhaako elämä liikaa paikallaan tms ?

Työni on raskasta ja stressaavaa, eikä energiaa jää mihinkään erityiseen vapaa-ajalla. Just ja just jaksan käydä pari kertaa viikossa salilla ja lenkillä, ja siinä ne aktiviteetit pitkälti onkin. Olen huomannut, että en haaveile enää juuri mistään enkä odota tulevaisuudelta paljon mitään. En ole itsetuhoinen, mutta ihan rehellisesti sanottuna en tiedä, mikä idea on jatkaa tätä taaperrusta vielä jotain 30-40 vuotta. ap

Huonot elintavat syynä lähes kaikille ton ikäisten naisten vaivoille.

Vierailija kirjoitti:

Huonot elintavat syynä lähes kaikille ton ikäisten naisten vaivoille.

 

Heitä voltti. 

Minä olen 41 ja olen ollut nyt pari vuotta aivan loppuun ajettu. En tajua, miten muut ihmiset jaksavat vielä pitää yllä sosiaalisia suhteita, kiinnostua asioista ja harrastaa. 

Sama, sama. 

up

Olet luultavasti lihava. Energiaa tulee kun alat liikkumaan, syömään terveellisesti ja laihtumaan.

Take a break. Tee jotain yllättävää niin huomaat että elämää ei kannata tuhlata yksitoikkoiseen raatamiseen. Varaa se viikon etelänloma ex-tempore. Kun tuut takas Suomeen niin joku uusi harrastus, vaikkapa talvilenkkeily + sauna. Syö paremmin. Aloita käymään treffeillä tai jos oot suhteessa niin käykää yhdessä niillä. Tehkää sellaisia asioita jotka poikkeaa arjesta, vaikka ihan pieniäkin. Innostu elämästä!

Naiset, huoh.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen 41 ja olen ollut nyt pari vuotta aivan loppuun ajettu. En tajua, miten muut ihmiset jaksavat vielä pitää yllä sosiaalisia suhteita, kiinnostua asioista ja harrastaa. 

No, en pidä yllä sosiaalisia suhteita. 

Olen 43v mies parisuhteessa ja lapsettomia ollaan omasta tahdosta. Tuttu tunne tuo ja samaa työtä tehnyt 24v ja tuntuu että vuodet vaan vilahtaa mennä nopeasti. Jotain elämäniloa löytynyt liikunnasta, mutta työ tahtoo viedä vapaa-ajan ja jaksamisen

Vierailija kirjoitti:

Olen 43v mies parisuhteessa ja lapsettomia ollaan omasta tahdosta. Tuttu tunne tuo ja samaa työtä tehnyt 24v ja tuntuu että vuodet vaan vilahtaa mennä nopeasti. Jotain elämäniloa löytynyt liikunnasta, mutta työ tahtoo viedä vapaa-ajan ja jaksamisen

Tän vuoksi en oo samassa työssä paria vuotta kauempaa. Kauhistuttaa ajatuskin että siinä muutaman neliömetrin alueella viettää niin ison osan elämästään (esim. toimistotyö). Mieluummin oon köyhempi ja elämästäni innostunut kuin vietän tylsää elämää isommalla pankkitilin saldolla. Sitä paitsi innostunut mieli keksii miten saada rahaa vähemmällä raatamisella. N33

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko jokin erityinen syy? Kyllästynyt työhön tai jauhaako elämä liikaa paikallaan tms ?

Työni on raskasta ja stressaavaa, eikä energiaa jää mihinkään erityiseen vapaa-ajalla. Just ja just jaksan käydä pari kertaa viikossa salilla ja lenkillä, ja siinä ne aktiviteetit pitkälti onkin. Olen huomannut, että en haaveile enää juuri mistään enkä odota tulevaisuudelta paljon mitään. En ole itsetuhoinen, mutta ihan rehellisesti sanottuna en tiedä, mikä idea on jatkaa tätä taaperrusta vielä jotain 30-40 vuotta. ap

Aivan kuin omasta kynästä tämä teksti.

M42

Voi olla hormonaalista. Vahva veikkaus.

t. 50 v. 

On yleistä. Esivaihdevuosioireet ja vaihdevuosioireet. 

Ihan loogista se on, koska elämä on jo melkein ohi. Jos ei nelikymppisenä ole ura lähtenyt lentoon, niin ei se enää lähde. Jos ei nelikymppisenä ole saanut miestä/naista, niin ei enää saa ainakaan hyvää. Jos ei nelikymppisenä ole saanut lapsia, ei enää saa. Ei enää ole oikeastaan mitään odotettavaa.