Tuntuuko teistä ettei elämässä ole mitään mitä odottaa?

Mene opiskelemaan.

Uusi mies?

Minkä ikäinen olet? 

Oon perheetön keski-ikäinen ja kyllä musta tuntuu, että kaikilla tässä iässä on odotettavina eniten kaikki lapsiin ja sukulaisiin liittyvät jutut, mikä onkin luonnollista. Ei tässä nyt jaksa mistään hiton harrastuksista määräänsä enempää innostua, ne on nähty jo moneen kertaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mene opiskelemaan.

Yksi korkeakoulututkinto jo käyty ja opintotukikuukaudet käytetty. Muutenkin jo opinto-, asunto- ja autolainavelkaisena käytännössä mahdotonta taloudellisesti. Ap

Hanki lapsi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene opiskelemaan.

Yksi korkeakoulututkinto jo käyty ja opintotukikuukaudet käytetty. Muutenkin jo opinto-, asunto- ja autolainavelkaisena käytännössä mahdotonta taloudellisesti. Ap

Opiskele työn ohessa. Niin minäkin teen.

Heh, tää on kuin itse olisi kirjoittanut. Et ole siis yksin noiden ajatusten kanssa. Itsekin mietin elämän tarkoitusta ja sitä, että onko tämä tässä nyt. Olemme reilu 30v. pariskunta emmekä halua lapsia. Töiden jälkeen väsyttää niin että illat ja viikonloput menee palautuessa. Ei ole ylimääräisiä rahaa mihinkään humputuksiin tai matkusteluun. Tylsää on ja harmaata. 

Minullakin on täysin hakusessa uusi unelma tai haave elämään. Olen toteuttanut vanhat ja nyt olo on aika tyhjä ja näköalaton. Myös parisuhde on täysin kuollut.

Vain suorittamisen kautta voi jalostaa elämänkokemustaan - entäpä jos alkaisitkin rentuksi? Olisi (kai) uusi kokemus, ja jos ei miellytä, voisi elämänsisällökseen ottaa uuden nousun!

Ei, todellakaan.

Tilanteesi on varmasti kipeä. Toteutumattomat unelmat vaivaavat, ja helposti sitä miettii, että miksi minä/me?

Sinusta voi näyttää sille, että muitten unelmat ovat toteutuneet, on talot, autot, lapset. Osalla varmasti onkin, mutta kaikki joutuvat elämässään luopumaan jostakin haaveestaan. Et vain tiedä niistä. Moni saattaa nimittäin unelmoida juurikin siitä tilanteesta, jossa Sinä olet.

Sinulla on aikaa ja mahdollisuuksia. Ala ilahduttamaan läheisiä pienillä yllätyksillä. Askartele/nikkaroi/leivo jotain pientä ja uutta heille tai teidän kotiinne.

Arvostakaa kaikkea sitä hyvää, mitä sinulla ja teillä on. Teillä on toisenne, ja se on jo paljon.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen olet? 

34v

Ei. Olen viimeisen 10 vuotta (Avioeroni jälkeen) kokenut eläväni elämäni parasta aikaa. Nautin täysin rinnoin matkailusta, ystävistä, perheestäni, harrastuksista ja ylipäätään seikkailusta jolta elämä nykyään tuntuu. Jotenkin ilmeisesti tuli ikään kuin värit takaisin kun pääsi huonosta liitosta ja perässä raahaamastani kivireestä eroon ja sai alkaa elää vain itselleen ja itselle tärkeille asioille. Toki murheita elämään aina mahtuu mutta nämäkään ei stressaa, ahdista tai paina samalla tavalla kuin ennen. Asenne on aurinkoinen vaikka sataisi vettä niskaan. En malta illalla odottaa mitä huominen tuo tullessaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene opiskelemaan.

Yksi korkeakoulututkinto jo käyty ja opintotukikuukaudet käytetty. Muutenkin jo opinto-, asunto- ja autolainavelkaisena käytännössä mahdotonta taloudellisesti. Ap

Opiskele työn ohessa. Niin minäkin teen.

Työ on niin rankkaa ettei minulla ole voimavaroja, mutta ei kyllä kiinnostustakaan opiskella jotain muuta alaa. Ap

Elämä on suunniteltu sellaiseksi, että jossakin vaiheessa jokainen joutuu miettimään syvällisempiä asioita. Onko tämä kaikki totta, onko elämän tarkoitus kenties ymmärtää, että se on ollut feikkiä alusta asti?

Ne miehet joiden kanssa seurustelin ja yhden kanssa naimisissa, ei halunneet lapsia. Nyt uusin ei halua edes naimisiin. Ei ole oikein mistä haaveilla. Uudesta parisuhteesta? Olen vajaa 38 vuotias. Taidan unelmoida enää vaan siitä että pääsen talveksi asumaan lämpöiseen. Mies ei halua, jään yksin jossain vaiheessa, tiedän sen. Helpompaa kun sen on hyväksynyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene opiskelemaan.

Yksi korkeakoulututkinto jo käyty ja opintotukikuukaudet käytetty. Muutenkin jo opinto-, asunto- ja autolainavelkaisena käytännössä mahdotonta taloudellisesti. Ap

Mites Avoimessa yliopistossa perus- ja aineopinnot jostain aineesta omaan tahtiin. 60 op. Ehkä ihan uusi alakin. Ei kannata verrata itseäsi muihin. Sulla on oma, yksilöllinen elämänpolku. Ala tehdä itsellesi aluksi hyvinvointitekoja. Kävelyä luonnossa, lihaskuntojumppaa, laita vaikka netistä rauhoittavaa musiikkia ja opettele muutama helppo joogaliike. Ui kesällä luonnonvesissä. Pyöräile. Mistä tykkäätkään. Lue kiinnostavia uutisia, kirjoja. Mitään kummempaa ei tässä elämässä olekaan. Jos ei osaa nauttia pienistä asioista, tuskin sitten isommistakaan. On opittava kiitollisuutta. Suhteutettava oma tilanteensa ja elonsa koko maailmaan. Vain siten voi ymmärtää hyvät asiat ja olla onnellinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene opiskelemaan.

Yksi korkeakoulututkinto jo käyty ja opintotukikuukaudet käytetty. Muutenkin jo opinto-, asunto- ja autolainavelkaisena käytännössä mahdotonta taloudellisesti. Ap

Opiskele työn ohessa. Niin minäkin teen.

Työ on niin rankkaa ettei minulla ole voimavaroja, mutta ei kyllä kiinnostustakaan opiskella jotain muuta alaa. Ap

Aijaa harmi. Itse olen ihan fiiliksissä ja on kiva kiinnittyä sosiaalisestikin yliopistoympyröihin. Eilenkin olin kemuissa ja tutustuin uusiin ihmisiin. Olisi tosi ankeaa, jos elämä olisi vain työntekoa ja lainojen maksamista.

Kyllä. Ainoat odotettavat asiat ovat ikäviä kuten vääjäämättä lähestyvä yksinäinen joulu. En pidä elämästä ja toivoisin saavani esim syövän, jonka jättäisin hoitamatta.