Te joiden mies muuttui lapsen saamisen jälkeen
Paljon kuulee tarinoita perheistä joissa mies on ensin ollut ihan osallistuva ja vastuuntuntoinen aikuinen, halunnut lasta ja lupaillut osallistumista perhe-elämään, mutta lapsen tultua taantunut ja heittäytynyt kädettömäksi. Mua kiinnostaisi kuulla kokemuksia eikö mitään merkkejä oikeasti ollut nähtävissä? Mistä voisi etukäteen osata väistää luodin?
Kommentit (48)
Ei sitä tiedä mistään. Sitä ennen pitäisi käydä läpi miehen historia varhaislapsuudesta asti psykoterapian tavoin ja setviä syvällisesti myös miehen vanhempien parisuhde heidän kanssaan. Käytännössä noin ei voi tehdä.
Ap, yksi tapa voisi olla kaverivanhemmuus toisen naisen kanssa.
Mistä voisi etukäteen osata väistää luodin?
No ainakin yksi klassinen virhe on se, että valitaan sellainen kunnianhimoinen uramies, joka selvästi panostaa elämässä kaikkeen muuhun, kuin siihen perheeseen tai perhe tulee siis vasta työn, rahan ja statuksen jälkeen.
Usein Audi merkkinen auto ja äänestävät kokoomusta, muitakin tunnusomaisia piirteitä kyllä löytyy, nämä tapaukset ovat erinomaisia isähahmoja vasta yli 50v ikäisinä, mutta 30 vuotiaina eivät sovellu tuohon lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Nalkuttamalla ja pihtaamalla ainakin saa miehen mielenkiinnon loppumaan kaikkeen
Pihtaamalla saa miehen mielenkiinnon lapsiin lopahtamaan?! 😱
Mies ei enään suostu pukemaan villapaitaa päällensä.....
.-tulee kuulema mieleen synnytys
Miesviha urpo taitaa olla vapaamatkustavien vauvojen puolueessa.
Vierailija kirjoitti:
Minun isäni oli tuollainen.
Hurmaava narsistihan hän oli, ilman epäilystäkään. Liehitteli todella nuorta, teini-ikäistä äitiäni ansaan rakkauspommituksella ja lupauksilla. Maalasi itsestään kuvan huolehtivana ja turvallisena aviomiehenä ja isänä. Sitten tuli yhteenmuutto, avioliitto ja raskaus, ja PAM - äiti oli ansassa.
Minnekään ei pääse pakoon, kun asut pienessä kaksiossa maha pystyssä itseäsi yli kaksi kertaa isomman miehen kanssa, joka uhkailee, kiristää, pelottelee ja pakottaa kuin mikäkin käärme. Mitään ennusmerkkejä ei tietenkään ollut, koska narsistit, sosiopaatit ja psykopaatit ovat todella taitavia näyttelemään ja uskottelemaan jopa luun lihaksi.
Minä elin 16 ensimmäistä vuottani siinä helvetissä nimeltä vanhempieni avioliitto. Isä oli minulle pelottava ventovieras, joka asui meillä. Sluibaili läpi koko elämäni alkutaipaleen, ei vaihtanut yhden yhtä vaippaa, ei hoitanut minua ollessani sairas, e
Lapsi nopeasti voi olla myös miehen keino sitoa nainen suhteeseen, vaikeampi lähteä. Ja se että yrittää kieltää opiskelut ja oman rahan hankkimisen.
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä tiedä mistään. Sitä ennen pitäisi käydä läpi miehen historia varhaislapsuudesta asti psykoterapian tavoin ja setviä syvällisesti myös miehen vanhempien parisuhde heidän kanssaan. Käytännössä noin ei voi tehdä.
Samoin kaveripiiri ja jopa työporukka vaikuttavat siihen, miten mies kehittyy. Kuuluuko näihin kunniallisia, vastuullisia, vaurastuneita, vai alkoholisoituvia duunareita, jotka ottavat tatskoja ja katsovat pornoa. Uusperheellisiä, eronneita, pettäjiä, ateisteja... Ihminen on ympäristönsä summa
Vierailija kirjoitti:
Nalkuttamalla ja pihtaamalla ainakin saa miehen mielenkiinnon loppumaan kaikkeen
Sinullekin vinkiksi: Jos haluu saada, on pakko antaa. Ei naista kiinnosta mies, joka vain laiskottelee.
Suurin osa parisuhteista perustuu siihen, että nainen antaa miehelle asioiat. Huomiota, rakkautta, seksulia, lämpöä, jne. Kun naisen huomio siirtyy vauvaan tai itseensä (niinkuin raskauden ja äitiyden aikana kuuluukin), mies kokee olonsa hylätyksi, sillä suhteen dynamiikka on ollut alusta asti vinksahtanut. Oikeasti miehen kuuluisi tarjota naiselle: taloudellisia etuja, ruokaa, elatusta. Ja näitä etuja vastaan nainen voi kasvattaa hänen lapsensa. Nykysuhteet ovat täysin tärähtäneitä.
Huokaus. Harmittaa vähän tuo, mihin väität suurimman osan parisuhteista perustuvan.- Vai oliko tuo syöttä suoraan lapaan, että nyt provositusiin ja uhriutusiin ja alkaisin väittämään, että oma kohtaloni on ollut ikisinkun osa siksi, että naiset eivät olisi halunneet kanssani parisuhteeseen siksi, koska eivät voisi kuulua tuohon suurimman osan joukkoon, jossa antavat miehelle huomiota, rakkautta, seksiä.öämpoöä... jne - Siis kärjisteän odottamtta ja vaatimatta mieheltä mitään, jotta näin tekevät. Kun minusta suhteen tulisi toimia vastavuorosiesti: Jotta minä voin saada minun on itse kyettävä ja pystyttävä antamaan takaisin.
Ehkä keskeisimpiä syitä, miks harhaisessa ja rajoittuneessa mielessäni on käynyt aiemminkin selittäessäni itselleni kohatloani ikisinkkuna olisi jotenkin se, että olen tavallaan liian itsenäinen; on kovin vähän asioita johin tarvitsisin nimenomaisesti kumppanin, joka eläisi ja olisi rinnallani, kuten minä hänen
Ajatukseni on tietysti vähän hirveä. - Siis ikäänkuin rinnastaisin kumppanini olevan jokin tarvekalu, joka teksi ja mahdollsiatsi minulle jotain tai jolla minä saattasiin tehdä ja toteuttaa, mitä nyt ikinä.
No totta ehkä osaks, Kyllä minä odotan, että kumppanini, kuten vastaavasti itse hänen eloonsa kykenisin tuomaan ja mahdollsitamaan riittävän paljon lsiäarvoa. - Minulla ei ole, eikä ole ollut mikään erityinen tarve tai halu yrittää elää parisuhteessa vain, jotta vosisin sanoa olevani ja eläväni parisuhteessa, enkä sinkkuna.
Vierailija kirjoitti:
Ei käynyt noin. Mies piti isyysvapaansa sovitusti ja otti lisäksi hoitovapaata, niin minä kävin töissä.
-neljän äiti
Sitäkö ap kysyi? Valuiko sulta aivotkin ulos synnytyskanavan kautta, vai oliko sisälukutaito olematon jo ennen esikoista?
En ole ap, mutta vtuttaa, kun aloituksiin vastataan ihan, mitä sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Nalkuttamalla ja pihtaamalla ainakin saa miehen mielenkiinnon loppumaan kaikkeen
Ai miehen omaan lapseen? Kuis nyt noin?
Vierailija kirjoitti:
Omassa lapsuudessaan ilman hoivaa ja lämpöä jäänyt voi alkaa kokemaan negatiivia tunteita.Heikko itsetuntoinen voi olla jopa mustasukkainen omalle lapselle.
Tämä on totta, eli perhetausta voi olla indikaattori. Tosin myös yleinen henkinen kypsyys, kärsivällisyys, elämänasenne ja elämäntavat.
Vierailija kirjoitti:
Mistä voisi etukäteen osata väistää luodin?
No ainakin yksi klassinen virhe on se, että valitaan sellainen kunnianhimoinen uramies, joka selvästi panostaa elämässä kaikkeen muuhun, kuin siihen perheeseen tai perhe tulee siis vasta työn, rahan ja statuksen jälkeen.
Usein Audi merkkinen auto ja äänestävät kokoomusta, muitakin tunnusomaisia piirteitä kyllä löytyy, nämä tapaukset ovat erinomaisia isähahmoja vasta yli 50v ikäisinä, mutta 30 vuotiaina eivät sovellu tuohon lainkaan.
Kyllä minusta esim. Matias Mäkynen on demari, jopa kansanedustaja ko. puolueessa, eli eivät nämä liity poliittiseen mielipiteeseen.
Väittäisin tuon olevan jopa normaalia, kaikki miehet eivät tietenkään ole tuollaisia, mutta helvetin pelottava osa, joten prinssistä saattaa lasten ja arkipyörittämisen ohella tulla ruma sammakko, kokemusta on. Miehet tykkäävät vain tavasta tehdä lapsia, mutta vastuu on heille varsin rajallinen käsite ja helposti jäädään ulkokehälle väittäen, että tilanteet ovat uusia, niin ne ovat myös naiselle. Osa on ihan pellejä, pallit irti ja näin.
En tiedä mitä tapahtui ja miksi. Mies osallistui ensimmäisen hoitoon, mutta toisen syntyessä lopetti. Hänestä tuli myös väkivaltainen. On nykyisin tietenkin ex eikä osallistunut lasten kasvatukseen mitenkään.
Katsoisin, miten hän suhtautuu esimerkiksi siihen, kun sairastun. Onko empaattinen vai murehtiiko vain pilalle menneitä omia suunnitelmiaan. Muutenkin, onko arki tasa-arvoista? Sellaista, johon molemmat osallistuvat tasavertaisena. Osaako käsitellä erimielisyyksiä kypsästi vai taantuuko taaperoksi? Ymmärtääkö, että oma elämä ei enää koskaan ole samanlaista sen päätöksen jälkeen, vaan lapsen tarpeet edellä mennään ainakin 18 vuotta?
Vierailija kirjoitti:
Nalkuttamalla ja pihtaamalla ainakin saa miehen mielenkiinnon loppumaan kaikkeen
Nyt puhutaan miehen omasta lapsesta! Itse sain nyrkkiä ja tappouhkauksia. Silti hoidin lapseni ja kotimme ja vielä rakkaudella. Koittaa nyt vähän tulla sieltä hormonimaailmasta realiteetteihin.
Tästä oli joskus pitkä ketju ja paljon keskustelua. Silloin ainoa varma ennusmerkki osallistuvasta isyydestä oli, että mies oli halunnut lemmikeitä ja hoitanut itse. Toisessa ketjussa sekin kumottiin, jollakulla oli sellainen eläinrakas mies, joka oli silti sössinyt vanhemmuuden.
Olen tätä pohtinut, sen verran raskaita tilanteita olen kaveripiirissäni todistanut. Tuntuu tosi isolta riskiltä lähteä lisääntymään jos ei etukäteen yhtään voi tietää minkälaiseen ansaan itsensä ajaa. Tietenkään sitä perhettä ei lähdetä perustamaan sellaisen kanssa joka jo lähtökohtaisesti osoittaa olevansa epäluotettava, mutta kun nämä näyttävät monesti paljastuvan vasta kun se perhe on jo perustettu. Ap