Lue keskustelun säännöt.
Miksi suomalaiset itkevät niin paljon kun lemmikki kuolee?
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten tokenen, kun mun kissasta aika jättää.
Minun rakas vanha kissani kuoli juuri hiljattain, ja voin etukäteisapuna sanoa sen verran, että ota siitä kissasta videoita sellaisista ihan arkisista tilanteista mitä se tekee joka päivä - esim. vain makailee jossain lempipaikassaan tai kävelee luoksesi huoneeseen. Nämä tuntuvat niin tylsiltä ja arkisilta asioilta silloin kun lemmikki on elossa, että niistä ei helposti älyä ottaa mitään videota muistoksi kun ajattelee että niissä tilanteissa ei tapahdu mitään mielenkiintoista, mutta sitten kun lemmikkiä ei enää ole, niin tajuaa että juuri sellaiset asiat olisivatkin olleet niitä tärkeimpiä taltioida.
Moni ajattelee lemmikin ollessa elossa, että esim. videota ei kannata ottaa kuin sellaisista erikoistapauksista, joissa lemmikki tekee jotain erikoista. Mutta sitten lemmikin kuoleman jälkeen sitä jää aina miettimään, minkälaista olisi vielä nähdä rakas lemmikkinsä siinä tutussa paikassa jossa se aina oli, tai tekemässä jotain tuttua jota se teki joka päivä, kun niiden tilanteiden näkemiseen oli niin tottunut. Juuri silloin niistä tapahtumista otetut videot helpottaisivat oloa.
Ja miksi sanoin että videoita eikä esim. kuvia? No siksi että videolla kohde näyttää "elävältä", mutta kuva vain yksi "kuollut" ruutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut vain yksi lemmikki joka piti lopettaa sairauden takia. Itkin siinä itseäni että miksi otin elämän vangiksezmi kotiini. Se sai juosta vaan mun narun jatkona ja olla kun vangit ulkotarhassa. Jutui alistumaan syömään nälkäänsäsä kuivanappuloita ja olemaan yksin kun olin töissä. Tätä itkin hillitömästi se haudalla. IHMINEN OTTAA ELÄIMEN.. ELÄIN EI OTA IHMISTÄ AAMEN. 🐕 🐕 🐕 🐕 🦮 🦮 🦮 🦮
Sama täällä. Lapsena oli vain yksi marsu joka sitten kuoli. Vieläkin häpeän että pidin sitä itseni takia vankina. Tosin olin silloin lapsi. Sen jälkeen ei tulisi mieleenkään ottaa yhtään eläintä.
Vierailija kirjoitti:
Olipa tyhmä kysymys. Mutta vastaan silti. Esimerkiksi siksi että lemmikkien perheelle he ovat enemmän kuin vain lemmikkejä. Siinä yksi syy.
Kysymys oli älyvapaa.
Ne ovat esimerkiksi perheenjäseniä ja ystäviä. Sitä on niitten vaikeaa tajuta joilla ei ikinä ole lemmikkejä ollut tai jotka ei ole ikinä olleet eläinten kanssa tekemisissä.
Näin useamman lemmikin omistajana ihmettelen, että miksei perheenjäsenestä ja ystävästä voi käyttää sanaa lemmikki. Ei se ole mitenkään vähempi sana. Oikeastaan päinvastoin. Se kertoo rakkaudesta jo sinällään, toisin kuin esim sukulaisuus tai ystävyys.
Kyllä itkin kun rakas kissani kuoli alkuviikolla. Saimme viettää 16 vuotta yhdessä. Vein juuri kynttilän kisulle valoa tuomaan haudalle.
Vierailija kirjoitti:
Olipa tyhmä kysymys. Mutta vastaan silti. Esimerkiksi siksi että lemmikkien perheelle he ovat enemmän kuin vain lemmikkejä. Siinä yksi syy.
Kysymys oli älyvapaa.
Ne ovat esimerkiksi perheenjäseniä ja ystäviä. Sitä on niitten vaikeaa tajuta joilla ei ikinä ole lemmikkejä ollut tai jotka ei ole ikinä olleet eläinten kanssa tekemisissä.
Itse olet.
Lemmikki on eläin. Sen keskimääräinen elinikä on ennakkoon tiedossa.
Kun lemmikin ottaa, pitää ajatella ja käsitellä siitä luopuminen. Lemmikki on siis eräänlainen projekti.
Ihmiset projisoivat nykyään tunteensa eläimiin, niin että suhde on sentimentaalisesti ylikuormittunut. Lapsilta tämän vielä käsittää, muttei aikuisilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa tyhmä kysymys. Mutta vastaan silti. Esimerkiksi siksi että lemmikkien perheelle he ovat enemmän kuin vain lemmikkejä. Siinä yksi syy.
Kysymys oli älyvapaa.
Ne ovat esimerkiksi perheenjäseniä ja ystäviä. Sitä on niitten vaikeaa tajuta joilla ei ikinä ole lemmikkejä ollut tai jotka ei ole ikinä olleet eläinten kanssa tekemisissä.
On ollut paljonkin lemmikkejä. Ihmisen menetys ollut paljon pahempaa.
Suomessa on paljon narsisteja, niiden poismenoa ei sure kukaan.
Kokemusta on.
Aika moni luonnevikainen rakastaa eläimiä, mutta vihaa ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovat outoja. Esimerkiksi, ruokakaupat ovat täynnä kuolleita eläimiä.
Se on täysin eri asia. Nyt oli kyse lemmikeistä.
Ei ole. Etkö osaa tuntea empatiaa?
T. M55
Jumalauta! Nyt loppu sitten ja vähän äkkiä!
Suosittelen sua harkitsemaan aika tarkkaan mitä puhut....
Mitä sä täällä kiroilet Jumalaa???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa tyhmä kysymys. Mutta vastaan silti. Esimerkiksi siksi että lemmikkien perheelle he ovat enemmän kuin vain lemmikkejä. Siinä yksi syy.
Kysymys oli älyvapaa.
Ne ovat esimerkiksi perheenjäseniä ja ystäviä. Sitä on niitten vaikeaa tajuta joilla ei ikinä ole lemmikkejä ollut tai jotka ei ole ikinä olleet eläinten kanssa tekemisissä.
Itse olet.
Lemmikki on eläin. Sen keskimääräinen elinikä on ennakkoon tiedossa.
Kun lemmikin ottaa, pitää ajatella ja käsitellä siitä luopuminen. Lemmikki on siis eräänlainen projekti.
Ihmiset projisoivat nykyään tunteensa eläimiin, niin että suhde on sentimentaalisesti ylikuormittunut. Lapsilta tämän vielä käsittää, muttei aikuisilta.
Ja minulla, joka kirjoitin ylemmän, on ollut elämässä monia rakkaita eläimiä. Maalla niitä on tullut ja mennyt. Siksi eläimen kuolema onkin luonnollinen asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa tyhmä kysymys. Mutta vastaan silti. Esimerkiksi siksi että lemmikkien perheelle he ovat enemmän kuin vain lemmikkejä. Siinä yksi syy.
Kysymys oli älyvapaa.
Ne ovat esimerkiksi perheenjäseniä ja ystäviä. Sitä on niitten vaikeaa tajuta joilla ei ikinä ole lemmikkejä ollut tai jotka ei ole ikinä olleet eläinten kanssa tekemisissä.
On ollut paljonkin lemmikkejä. Ihmisen menetys ollut paljon pahempaa.
Suomessa on paljon narsisteja, niiden poismenoa ei sure kukaan.
Kokemusta on.
Aika moni luonnevikainen rakastaa eläimiä, mutta vihaa ihmisiä.
Juu ja sitten voi olla päinvastoin.🤪
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovat outoja. Esimerkiksi, ruokakaupat ovat täynnä kuolleita eläimiä.
Se on täysin eri asia. Nyt oli kyse lemmikeistä.
Ei ole. Etkö osaa tuntea empatiaa?
T. M55
Jumalauta! Nyt loppu sitten ja vähän äkkiä!
Suosittelen sua harkitsemaan aika tarkkaan mitä puhut....
Mitä sä täällä kiroilet Jumalaa???
Mua raivostuttaa että täällä joku v*tun mielisairas vertaa kauppojen kuolleita eläimiä lemmikki eläimiin.
Ja mähän käytän mitä sanoja haluan älä puutu mun asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kauhea tunne päättää toisen kuolemasta. Katsoa kun lemmikin häntä heiluu, silitellä kun se saa aineen, ja nähdä viimeiset hengenvedot, ehkä kouristelutkin.
Vaikka tuo olisi lemmikin parhaaksi ja pääsee esimerkiksi kivuista, niin tuo on kauhea tilanne.
Vanhempani antoivat koiran elää loppuun asti kotonaan, siellä se sai kuolla rakkauden ympäröimänä.
Niin teen minäkin omalleni, jos olen silloin vielä elossa - oman koiran murhauttaminen olisi liian kauheaa jo ajattelun tasollakin.
En pystyisi sitä tekemään.
Ai mitä? Jos koira vaikka kovassa kivussa laahaa takapäätään. Niin sinä et tee kuten eläinlääkäri suosittaa vaan annat kitua ja kärsiä? Miksi luulet, ettei piikille viety koira kuole rakkauden ympäröimänä? Mietitkö yhtään mitä kirjoittelet muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa tyhmä kysymys. Mutta vastaan silti. Esimerkiksi siksi että lemmikkien perheelle he ovat enemmän kuin vain lemmikkejä. Siinä yksi syy.
Kysymys oli älyvapaa.
Ne ovat esimerkiksi perheenjäseniä ja ystäviä. Sitä on niitten vaikeaa tajuta joilla ei ikinä ole lemmikkejä ollut tai jotka ei ole ikinä olleet eläinten kanssa tekemisissä.
On ollut paljonkin lemmikkejä. Ihmisen menetys ollut paljon pahempaa.
Suomessa on paljon narsisteja, niiden poismenoa ei sure kukaan.
Kokemusta on.
Aika moni luonnevikainen rakastaa eläimiä, mutta vihaa ihmisiä.
Juu ja sitten voi olla päinvastoin.🤪
Mikä ettei, mutta on ihan henkirikoksen/rikoksia tehneitä ihmisvihaajia, jotka eivät tekisi eläimille mitään pahaa. Mm. eräs itänaapurin hevosmies-eläinlääkäri. Hän teki selvää nuorista gaymiehistä erittäin brutaalisti. Silti oli erinomainen työssään ja rakasti hoidettaviaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovat outoja. Esimerkiksi, ruokakaupat ovat täynnä kuolleita eläimiä.
Se on täysin eri asia. Nyt oli kyse lemmikeistä.
Ei ole. Etkö osaa tuntea empatiaa?
T. M55
Jumalauta! Nyt loppu sitten ja vähän äkkiä!
Suosittelen sua harkitsemaan aika tarkkaan mitä puhut....
Mitä sä täällä kiroilet Jumalaa???
Mua raivostuttaa että täällä joku v*tun mielisairas vertaa kauppojen kuolleita eläimiä lemmikki eläimiin.
Ja mähän käytän mitä sanoja haluan älä puutu mun asioihin.
Puutun, koska Jumalan kiroilua en salli - saat itsekin siitä kirousta päällesi, etkö ymmärrä sitä?
Miksi incelit itkevät runkatessaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kauhea tunne päättää toisen kuolemasta. Katsoa kun lemmikin häntä heiluu, silitellä kun se saa aineen, ja nähdä viimeiset hengenvedot, ehkä kouristelutkin.
Vaikka tuo olisi lemmikin parhaaksi ja pääsee esimerkiksi kivuista, niin tuo on kauhea tilanne.
Vanhempani antoivat koiran elää loppuun asti kotonaan, siellä se sai kuolla rakkauden ympäröimänä.
Niin teen minäkin omalleni, jos olen silloin vielä elossa - oman koiran murhauttaminen olisi liian kauheaa jo ajattelun tasollakin.
En pystyisi sitä tekemään.
Ai mitä? Jos koira vaikka kovassa kivussa laahaa takapäätään. Niin sinä et tee kuten eläinlääkäri suosittaa vaan annat kitua ja kärsiä? Miksi luulet, ettei piikille viety koira kuole rakkauden ympäröimänä? Mietitkö yhtään mitä kirjoittele
Monet ei pysty jäädä saattamaan lemmikkiään loppuun asti, itsensä takia ja koira saa kuolla yksin kylmällä alustalla tuskissaan, että miksi omistaja jätti yksin kuolemaan?
Minulla on ollut koiria koko elämäni, mutta itseäni on ällöttänyt koiramammojen tyyli inhimmillistää eläimiä ja kohdella niitä kuin vauvoja tai pikkulapsia. Liian monta kertaa se myös johtaa koiran kärsimyksiin, kun omistaja ei kykene niistä ajoissa luopumaan ja olemaan oikeasti vastuullinen koiranomistaja lässyttävän mamman sijaan. En myöskään osta sellaista rakkautta eläimiin, kun eläinten turkista ja kunnosta näkee kauas että niiden hoito on laiminlyöty rahasta tai muusta johtuen - mutta silti se pikku-Rekku on niiiiin mamin rakas.
Olen pyrkinyt koirilleni tarjoamaan turvaa, lämpöä ja laadukasta hoitoa ja ruokaa. Lisäksi mahdollisuuden käyttää viettejään niissä tehtävissä mihin ne on jalostettu. Ne ovat olleet osa perhettä, mutta eivät lähellekään lapsien asemassa tärkeysjärjestyksessä.
Koiranelämä on lyhyt, ja jäähyväiset hyvän kaverin kanssa ovat haikeat joka kerta. En ole silti mennyt surusta tolaltani tai joutunut ottamaan saikkua töistä asian takia.
Vierailija kirjoitti:
Olipa tyhmä kysymys. Mutta vastaan silti. Esimerkiksi siksi että lemmikkien perheelle he ovat enemmän kuin vain lemmikkejä. Siinä yksi syy.
Kysymys oli älyvapaa.
Ne ovat esimerkiksi perheenjäseniä ja ystäviä. Sitä on niitten vaikeaa tajuta joilla ei ikinä ole lemmikkejä ollut tai jotka ei ole ikinä olleet eläinten kanssa tekemisissä.
Meillä on ollut lemmikkejä (kissoja, koiria, hamstereita, marsuja, akvaariokaloja ym) siitä asti kun olin pikkulapsi, eli yli 40 vuotta. En silti ymmärrä sinua.
Mitä izzzlamilaiset pelkää nii paljon omissa kakkamaissaan että tungetaan Eurooppaan hätävalheen hätäkakka housuissa ja sanotaan asssssYlum ja nimeksi joku muu ym. Pelkurit,vastatkaa
pelkurit
Olen JULKKIS ja tulen kertomaan mediaan /lehtiin että kissani kuoli !! itkekää kanssani.. ( joo on kamalaa kun lemmikki kuolee, mut tuo julkisuuteen änkeäminen.. ei hyvä! )