Miksi suomalaiset itkevät niin paljon kun lemmikki kuolee?
Kommentit (77)
Ei mitään hajua. Mä en ole koskaan ymmärtänyt sitä että lemmikkejä kohdellaan kuin olisivat ihmisen yläpuolella ja sitten töistä otetaan kuukausi saikkua kun lemmikki kuoli. Ehkä se johtuu siitä että olen maatilalla kasvanut ja lapsesta lähtien nähnyt eläinten elämän kiertokulun alkaen karitsan syntymästä päättyen Viljo sedän nappi otsaan laukauksen kautta lampaasta kudottuihin villalapasiin.
On kauhea tunne päättää toisen kuolemasta. Katsoa kun lemmikin häntä heiluu, silitellä kun se saa aineen, ja nähdä viimeiset hengenvedot, ehkä kouristelutkin.
Vaikka tuo olisi lemmikin parhaaksi ja pääsee esimerkiksi kivuista, niin tuo on kauhea tilanne.
Olipa tyhmä kysymys. Mutta vastaan silti. Esimerkiksi siksi että lemmikkien perheelle he ovat enemmän kuin vain lemmikkejä. Siinä yksi syy.
Kysymys oli älyvapaa.
Ne ovat esimerkiksi perheenjäseniä ja ystäviä. Sitä on niitten vaikeaa tajuta joilla ei ikinä ole lemmikkejä ollut tai jotka ei ole ikinä olleet eläinten kanssa tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
On kauhea tunne päättää toisen kuolemasta. Katsoa kun lemmikin häntä heiluu, silitellä kun se saa aineen, ja nähdä viimeiset hengenvedot, ehkä kouristelutkin.
Saa orgun.
Vaikka tuo olisi lemmikin parhaaksi ja pääsee esimerkiksi kivuista, niin tuo on kauhea tilanne.
Höh.
Et tiedä mistään mitään.
Vierailija kirjoitti:
On kauhea tunne päättää toisen kuolemasta. Katsoa kun lemmikin häntä heiluu, silitellä kun se saa aineen, ja nähdä viimeiset hengenvedot, ehkä kouristelutkin.
Vaikka tuo olisi lemmikin parhaaksi ja pääsee esimerkiksi kivuista, niin tuo on kauhea tilanne.
Totta mutta ne joilla ei ikinä ole ollut lemmikkejä eikä ole ollut eläinten kanssa tekemisissä eivät sitä tajua että ne ovat enemmän kuin vain lemmikkejä.
Ovat outoja. Esimerkiksi, ruokakaupat ovat täynnä kuolleita eläimiä.
Ymmärrän surun aivan täysin.. Sitä EN ymmärrä kun julkkis lehdissä / Mediassa tilittää asiaa. M50
Hysteeriset suomiämmät itkee kun kärpänenkin kuolee 🤣👧🏻🤣🤣
Koska lemmikki on rakas? En nyt tosin ymmärrä miten tämän liittyy suomalaisuuteen, mun brittimies oli aivan surun murtama kun meidän koira kuoli.
Vierailija kirjoitti:
On kauhea tunne päättää toisen kuolemasta. Katsoa kun lemmikin häntä heiluu, silitellä kun se saa aineen, ja nähdä viimeiset hengenvedot, ehkä kouristelutkin.
Vaikka tuo olisi lemmikin parhaaksi ja pääsee esimerkiksi kivuista, niin tuo on kauhea tilanne.
Vanhempani antoivat koiran elää loppuun asti kotonaan, siellä se sai kuolla rakkauden ympäröimänä.
Niin teen minäkin omalleni, jos olen silloin vielä elossa - oman koiran murhauttaminen olisi liian kauheaa jo ajattelun tasollakin.
En pystyisi sitä tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Ovat outoja. Esimerkiksi, ruokakaupat ovat täynnä kuolleita eläimiä.
Se on täysin eri asia. Nyt oli kyse lemmikeistä.
Vierailija kirjoitti:
Koska lemmikki on rakas? En nyt tosin ymmärrä miten tämän liittyy suomalaisuuteen, mun brittimies oli aivan surun murtama kun meidän koira kuoli.
Nimenomaan juuri siksi. Ja sen takia myös koska ne on perheenjäseniä ja ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kauhea tunne päättää toisen kuolemasta. Katsoa kun lemmikin häntä heiluu, silitellä kun se saa aineen, ja nähdä viimeiset hengenvedot, ehkä kouristelutkin.
Vaikka tuo olisi lemmikin parhaaksi ja pääsee esimerkiksi kivuista, niin tuo on kauhea tilanne.
Vanhempani antoivat koiran elää loppuun asti kotonaan, siellä se sai kuolla rakkauden ympäröimänä.
Niin teen minäkin omalleni, jos olen silloin vielä elossa - oman koiran murhauttaminen olisi liian kauheaa jo ajattelun tasollakin.
En pystyisi sitä tekemään.
Mitä jos se koira on niin sairas, että se ei pysty kävelemään, ei syömään tai juomaan, onko parempi antaa sen kitua kuoliaaksi hitaasti vai viedä se eläinlääkärille lopetettavaksi?
Suomalaisilla on kuten kaikilla muiden kansallisuuksien kanssa omat kulttuuriset ja psykologiset ominaisuutensa, jotka vaikuttavat heidän reagoimiseensa lempien kuolemaan. Itkeminen on yksi tavalla, jolla ihmiset voivat ilmaista surua ja tyhmyyttä lempien kadonnan vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kauhea tunne päättää toisen kuolemasta. Katsoa kun lemmikin häntä heiluu, silitellä kun se saa aineen, ja nähdä viimeiset hengenvedot, ehkä kouristelutkin.
Vaikka tuo olisi lemmikin parhaaksi ja pääsee esimerkiksi kivuista, niin tuo on kauhea tilanne.
Vanhempani antoivat koiran elää loppuun asti kotonaan, siellä se sai kuolla rakkauden ympäröimänä.
Niin teen minäkin omalleni, jos olen silloin vielä elossa - oman koiran murhauttaminen olisi liian kauheaa jo ajattelun tasollakin.
En pystyisi sitä tekemään.
Mitä jos se koira on niin sairas, että se ei pysty kävelemään, ei syömään tai juomaan, onko parempi antaa sen kitua kuoliaaksi hitaasti vai viedä se eläinlääkärille lopetettavaksi?
Liian vaikea kysymys. Vanhempieni koira ei ollut sairas, vain vanha ja kuuro.
Viimeisenä päivänä leikki vielä pallolla, kunnes se katsoi surullisena viimeisen kerran, kun meni jalat alta ja se paijattiin ja hellittiin ikuiseen uneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kauhea tunne päättää toisen kuolemasta. Katsoa kun lemmikin häntä heiluu, silitellä kun se saa aineen, ja nähdä viimeiset hengenvedot, ehkä kouristelutkin.
Vaikka tuo olisi lemmikin parhaaksi ja pääsee esimerkiksi kivuista, niin tuo on kauhea tilanne.
Vanhempani antoivat koiran elää loppuun asti kotonaan, siellä se sai kuolla rakkauden ympäröimänä.
Niin teen minäkin omalleni, jos olen silloin vielä elossa - oman koiran murhauttaminen olisi liian kauheaa jo ajattelun tasollakin.
En pystyisi sitä tekemään.
Lemmikki saattaa silloin kitua pois.
Niin, suomalaiset ovat tunnetusti ainoa kansallisuus joka suree lemmikin kuolemaa. Kaikissa muissa maailman maissa se ohitetaan olankohautuksella.
Huoh.
Vierailija kirjoitti:
Sinä et ole suomalainen?
Kyllä olen, mutta ihmisiä osa suree paljon vähemmän. Ehkä sitten eivät ole niin tärkeitä.
Sinä et ole suomalainen?