Lue keskustelun säännöt.
Kun muut rajaavat ja itse venyy 12 tunnin päivät alkaa kyllästyttää
31.10.2025 |
Viime aikoina on alkanut turhauttamaan työpaikkani työrytmi- ja aikataulumeininki.
Teen paljon iltapainotteista työtä, koska osa tehtävistä vaan osuu sinne väkisinkin ja jonkun ne hommat on tehtävä. Silti tuntuu, että ne, jotka voivat tehdä työnsä esim. klo 915, rajaavat aikansa tiukasti, eivätkä yhtään hahmota, miltä se näyttää niiden näkökulmasta, jotka suostuvat tekemään ne iltahommat.
Siis miten voi olla niin vaikea ymmärtää, että jos oma työ painottuu iltoihin, niin me muut emme vaan jaksa tehdä 12 tunnin päiviä?! Jos mun työpäivä loppuu klo 20, niin miksi minun pitää olla palaverissa klo 8 tai 9 aamulla? Eihän kukaan pyydä heitä tekemään mitään iltakuudelta tai -seitsemältä! Ja sitten ihmetellään, miksi olen väsynyt tai en koskaan ehdi osallistua. No en ehdi, koska olen vielä töissä silloin, kun te olette jo iltalenkillä, sohvalla perheen kanssa tai koisimassa.
Eikä muuten lohduta sekään, jos (etä)palaveri on vasta klo 1012 ja sitten tunnin tauko, jonka aikana ehtii syödä lounaan ja siirtyä toimistolle. Käytännössä päivä venyy silti sinne kahdeksaan, ja kaikki väliin jäävä aika on repaleista. Tai sitten voi siirtyä ennen kokousta, jolloin päivä on faktuaalisesti vielä pidempi ja saa pitää sen kahden tunnin tauon välissä jossain toimiston liepeillä. Ei siinä salille mennä eikä lenkille, kun keskelle päivää jää juuri sen verran taukoa, ettei ehdi oikeasti palautua.
Teen kuitenkin asiantuntijatyötä, en vuorotyötä, mutta osa hommista nyt vaan osuu iltoihin. Jos mäkin alkaisin rajaamaan yhtä tiukasti kuin nämä aamupaltsailevaiset, niin aika pian alkaisi heillekin tulla vaatimus hoitaa näitä iltaan osuvia juttuja. Sitten ei enää voisi sanoa, että kun työpäivä loppuu klo 15, koska silloin ei loppuisi. Kaduttaa, että alun perin suostuin näihin silloin luvattiin, että joustoa tulee sitten aamusta, mutta eipä aikataulut vaan mene ikinä yhteen.
Joskus mietin, että olisi pitänyt keksiä lapset itselleen se kun tuntuu olevan erittäin hyvä syy rajata työtään ja työaikoja.
Toisaalta erilaiset työajat voisivat olla hyvä tapa ottaa huomioon ihmisten erilaiset elämäntilanteet ja jaksaminen (kun töitä kerran on tehtävä eri aikoihin), jos tämä vain oikeasti toimisi niin, että se iltatyöläinen ei tekisi aina loputtoman pitkiä päiviä.
Onko muilla sama kokemus siitä, että joustavuus työelämässä tarkoittaa lopulta aina sitä, että samat ihmiset joustavat ja muut sitten rajaavat?
Kommentit (77)
61/77
|
01.11.2025 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä jättäisin tekemättä osan hommia, selittäisin oikein tarkkaan miks ole ehtinyt tekemään, kun ne tekemättömät hommat tarpeeksi usein jää aamuvuolle niin alkaa kiinnostaa tehdä työnsä kunnolla.
Ongelman ydin ehkä on se, että jokaisella on hyvin itsenäisesti omat hommansa. Palaverit ja kokoukset yms tiimitapaamiset ovat vähän niin kuin niiden päälle. Jätän nytkin menemättä välillä aamuisin kokouksiin ja palavereihin, mutta tämä tulkitaan lusmuiluksi. A?
Etkö sä osaa puhua esimiehesi kanssa ja sopia asiaan joku oikeasti toimiva käytämtö. Ei mitään puolinaisia lupauksia vaan selkeät roolit ja vastuut sekä miten toimitaan. Se nyt pitäisi olla päivänselvää että jos joku joutuu työsk
Toihan on hirveää! Jos edellisenä iltana on joutunut hälytetyksi töihin ja päässyt kotiin vasta yömyöhään (ei sanottu tarkkaan milloin), miten voi oletus olla, että seuraavana päivänä ollaan virkeinä töissä? Ymmärrän yhden tai kaksi poikkeustapausta, mutta silloinkin voisi käyttää järkeä. Ihminen ei ole kone, joka vaan jaksaa ja jaksaa ilman lepoa (ja oikeastaanhan koneetkaan eivät jaksa), vaan on pakko palautua ja levätä. Ilmeisesti tuollaisessa tytöpaikssa työntekijä on hyödyke, joka vaihdetaan uuteen, kun on käytetty loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä pysäytti: " Ilmeisesti tuollaisessa tytöpaikssa työntekijä on hyödyke, joka vaihdetaan uuteen, kun on käytetty loppuun."
Näinhän se usein on, mutta työntekijät voisivat sitten miettiä, minkälaisen kannan ottavat tällaisessa työpaikassa työskentelyyn!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä jättäisin tekemättä osan hommia, selittäisin oikein tarkkaan miks ole ehtinyt tekemään, kun ne tekemättömät hommat tarpeeksi usein jää aamuvuolle niin alkaa kiinnostaa tehdä työnsä kunnolla.
Ongelman ydin ehkä on se, että jokaisella on hyvin itsenäisesti omat hommansa. Palaverit ja kokoukset yms tiimitapaamiset ovat vähän niin kuin niiden päälle. Jätän nytkin menemättä välillä aamuisin kokouksiin ja palavereihin, mutta tämä tulkitaan lusmuiluksi. A?
Etkö sä osaa puhua esimiehesi kanssa ja sopia asiaan joku oikeasti toimiva käytämtö. Ei mitään puolinaisia lupauksia vaan selkeät roolit ja vastuut sekä miten toimitaan. Se nyt pitäisi olla päivänselvää että jos joku joutuu työsk
Kyllä meillä työnantaja edellyttää että seitsemältä ollaan töissä aamulla. Aivan sama tuliko edellisenä yönä kolmelta kotiin työmatkalla, vai onko ollu yön hälytettynä töihin.
Tuohan on hulluutta! Jo tulee kolmelta yöllä kotiin, voi varmasti olla aamulla töissä seitsemältä. Mutta saako mitään aikaiseksi? Ja jos tämä toistuu, milloin palaa loppuun?
Jos tämä tilanne on oikeasti totta, alkaisin kyllä ottaa asian puheeksi esihenkilön, luottamushenkilön ja lopulta työsuojelun kanssa. Ja tietysti etsisin uutta työpaikkaa.
Eikö ihmisillä ole enää elämää? Tai siis: eikö voi olla omaa elämää, jos käy töissä? Jos tekee pitkiä päiviä, miten ehtii elää perhe-elämää? Vai onko nykyisin tilanne se, että jompikumpi pitää valita??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimiehet jalkautumaan muutamaksi viikoksi niin tulee kantapään kokemusta eikä tarvitse selitellä kädet rautalangasta ruvella.
Näen esihenkilöäni kahdesti vuodessa. Esihenkilöt tekevät ihan samaa asiantuntijatyötä kuin muutkin ja siihen päälle esihenkilöhommat. Mutta varmasti aamuisin saavat hekin aloittaa ja lopettaa ennen iltakahdeksaa.
Tämä on kyseisen työpaikan ensimmäinen virhe, asiantuntijat esimiehinä - näin tuhotaan mikä tahansa firma huonolla johtamisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko nuo palaverit sellaisia, että pitää olla paikan päällä vai Teamsissa?
Oikein turhiin Teams palavereihin osalllistun itse niin, että palaveri on päällä, mutta teen muita töitä. Näissä riittää, että vain kuuntelee hiljaa.
Palaveri päälle ja jatkaa unia vuoteessa.
Toki on hieman epäkohteliasta, jos juuri omalle kohdalle osuu kysymys. Silloin ei osaa vastata mitään.
Oletkohan pappi tai diakoni? Heillähän ei ole työaikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No oletko kysynyt, voisiko niitä palavereja pitää eri aikaan, kun olet illat töissä? Tai kirjoittaa vain joka kerta vastaukseen, että olen tällä viikolla paikalla klo 12-20?
Tässä on nyt kaksi asiaa, jotka vaikuttavat AP:n työhön rasittavasti.
1. Aamutyön arvostus on kulttuurinen jäänne useasta suunnasta. Työelämän rytmi on historiallisesti muotoutunut ensin maatalouden, sitten sieltä periytynyt teollisuusyhteiskunnan ja koulujärjestelmän ympärille: työpäivä alkaa aikaisin, päättyy neljältä, ja aikaisin liikkeellä oleva on nähty ahkerana ja vastuullisena. Tämä normi elää vahvasti, vaikka työn luonne on muuttunut. Siksi kokouksetkin kasaantuvat aamuun: siellä on ns. oikea työaikaa, ja illat mielletään yksityisen elämän alueeksi.
2. Ihmiset suojelevat iltaansa, koska he ovat joskus oppineet, että jos eivät pidä rajoista kiinni, he palavat loppuun. Eli he puolustavat omaa palautumistaan, mikä on järkevää. Mutta jos sinä, AP, olet se, joka elää eri ajassa ja joka venyy, syntyy epäsymmetria. Hyvin pian sinusta tuntuu, että sinua pidetään joustavana resurssina, joka tekee mitä tahansa aikaa (iltaa/päivää/aamua) häneltä odotetaan.
Käytännössä tässä on kyse rajoista, ei siis ole niinkään aikakysymys. Jos alat vetää oman rajasi selkeämmin (minulle sopii parhaiten iltapäivän puolella, maanantai-ilta ei onnistu, mutta torstaina aamupäivä käy), se ei tee sinusta hankalaa, vaan tasapainoista. Yllättävän usein ihmiset eivät edes huomaa, että ovat sysänneet joustovastuun toiselle.
Toisin sanoen: et jousta liikaa, mutta ympäristösi on tottunut siihen, että sinä joustat. Kysymys on vallasta ajankäytön yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähde pitää aina olla. Mistä sä kopioit tuon tekstin?
Vierailija kirjoitti:
Lähde pitää aina olla. Mistä sä kopioit tuon tekstin?
Minkä tekstin??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostava keskustelu! En usko, että tuo aamuvirkkujen tyrannia muuttuu piakkoin. Kyllä sen verran tiukkaan istuu tuo aamutyön moraalinen korkeus,
Ongelma ei ole se, mitä muut tekevät (rajaavat).
Ongelma on se, mitä sinä et tee (rajaa).
Keskity muuttamaan omaa toimintaa, muihin et voi vaikuttaa. Jätä pomon hommat pomolle. Ilmoita hänelle tarkasti miten rajaat ja miksi.
Helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika oudolta kuulostaa sekin, jos muut todella tekevät 9-15 (6 tuntia) ja AP:n pitäisi tehdä 12-20 (8 tuntia). Toki toi on parempi kuin se, että AP tekisi 12 tuntia, mut silti.
Vierailija kirjoitti:
Aika oudolta kuulostaa sekin, jos muut todella tekevät 9-15 (6 tuntia) ja AP:n pitäisi tehdä 12-20 (8 tuntia). Toki toi on parempi kuin se, että AP tekisi 12 tuntia, mut silti.
Ei pitäisi, vaan hänhän on itse lupautunut siihen. Sitten on nyreissään kun muut pitävät kiinni rajoistaan. Kyllä minäkin pidän ihan selkeän rajan työajan ja vapaa-ajan välillä. Työsopimuksen mukaan olen sitoutunut myymään työnantajalle aikaani siinä määritellyllä tavalla, ja jos muuta pyydetään, niin sehän on ihan minun itseni päätettävissä suostunko, ja jos suostun, niin mihin hintaan. Jotenkin älytöntä, että joku olettaa, että jos itse antautuu työnantajan pompoteltavaksi, pitäisi muidenkin niin tehdä.
Nythän tässä on moneen kertaan todettu, että TES ei rajaa tunteja. AP:n kannattaa nyt vaan keksiä ne lapset itselleen, se on todella hyvä rajauskeino: "valtteri pitää hakea päikystä" on se, millä töistä pääsee pois