Miksi lapseni tungetaan jollekin kuraattorille kun ei ole kavereita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, puhu nyt ainakin lapsesi kanssa kahdestaan ja kysy häneltä, mitä ajattelee tästä ulkopuolisten interventiosta. Ja tietysti juttelette, miten hännviihtyy koulussa, onko haasteita, kokeeko yksinäisyyttä tai ulossulkemista, onko kiusaamista, onko ketään kenen kanssa viettää välitunnit jne.

Olen kysynyt, on kuulemma kaiken ajan yksin eikä uskalla puhua mitään kenellekään, paitsi jos joku kysyy jotain niin vastaa. Välttelee jo koulussa käyntiäkin sen takia.

Ap

Ja sinun mielestäsi tuossa ei ole mitään huolestuttavaa tai tarvetta auttaa lasta? 

Sulla ei sit AP ole oikein tuo lapsesi sosiaalistaminen ja vanhemmuusa onnistunut tässä kotikoulussasi, kun kerrot lapsesi välttelevän koulua, pelkäävän muille puhumista ja jopa vastaamista, olevan aina yksin jne. Ahdistut ja suutut kun hänelle tarjotaan apua ja olet sitä mieltä ettet voi itse tehdä mitään auttaaksesi ja tukeaksesi lastasi sosiaalisten suhteiden muodostamissa. Etkö sä oikeasti itse tajua miten hukassa sun vanhemmuus ja kykysi olla lapsen tukena on? Ota nyt tarjottua apua vastaan lapsellesi ja hae sitä myös itsellesi, sä selvästi tarvitset ihan aidosti paljon apua ja tukea sun vanhemmuuteen, sulla on hanskat nyt täysin hukassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on täällä selvästi nyt äiti jolla on jotain salattavaa kotioloissa ja pelkää sen tulevan ilmi kun lapsi juttelee kuraattorin kanssa. Kukaan normaali vanhempi, jonka perheessä on asiat hyvin, ei reagoi tuolla tavalla kun lapselleen tarjotaan apua ja tukea. 

Höpöhöpö. Se tarjoillaan 'apuna' ja 'tukena', mutta oikeasti kyse on yhteiskunnan kontrolloinnista ja vallankaappauksesta yli vanhempien.

Mitään oikeaa apua ja tukea ei ole tulossa.  Valmistellaan sijoitusta ja huostaanottoa. Bisneksen täytyy pyöriä. Näihin valikoituu juuri perheitä, jotkamovat kehdanneet tehdä omia ratkaisujaan kuten kotikoulu. Ehkäpä jopa (hui!) rokottamattomuus! 😬

Huoli on ihan aiheellinen silloin jos se kotikoululapsi ei osaa niitä samoja asioita mitä muut sen ikäiset lapset osaavat.

 

Vahvasti tämä!! 👏

Ei kannata antaa lapsen ottaa apua vastaan. Lapsi voi elää kuten äitinsä eli jäädä 16-vuotiaana eläkkeelle mt-syistä. Ihan turha edes yrittää kasvattaa lapsesta työelämään soveltuvaa yksilöä. 

Provohan tämä on, mutta tositilanteessa mä ymmärtäisin täysin jos aloittajasta tehtäisiin lastensuojelu ilmoitus, vaikka useampikin. Huoli kun ei tässä tapauksessa olisi millään tavalla vähäinen. Lapsi pelkää muille ihmisille puhumista, vastaamista, väkttelee kouluun menoa, on aina yksin jne. Ja vanhempi toteaa että ihan sama minkäs mä voin. Ei omaa mitään kykyä eikä halua tukea ja auttaa lastaan joka selvästi oireilee, eikä kanna mitään vastuuta vaikka noille asioille on paljonkin tehtävissä. Lisäksi on huolissaan siitä mitä lapselta kysellään, ei siitä miten lapsi voi ja saako apua... Päivän selvä lastensuojelu tapaushan tämä olisi jos olisi oikeaa elämää. Perheessä, tai ainakin äidissä olisi jotain pahasti vialla ja lapsi olisi selkeästi avun tarpeessa ja perheen tilanne tulisi selvittää välittömästi ja äiti ohjata avunpiiriin lapsen lisäksi, lapsi opettelemaan sosiaalisia taitoja ja äiti vanhemmuuden taitoja. 

Ap:lle ja muillekin lasten vanhemmille. On myös vanhempien tehtävä huolehtia ja opettaa lapselle sen verran sosiaalisuutta, että kavereita löytyy. Se alkaa päiväkotiässä ja tarkoittaa, että lapsen merkkipäiville kutsutaan kavereita päiväkodista. Myöhemmin kun alkaa peruskoulu, kutsutaan sieltä. Ei tarvitse kaikkia kutsua, lapsi osaa itse valita keitä kutsutaan. Lukioon mennessä tms on jo muutama pysyvä kaveri ja lisää voi tulla. Noin toimien saadaan ainakin muutama kaveri ja parhaillaan muutama kaveri pysyy läpi elämän mukana. Tästä on omia kokemuksia ja on toiminut. Lapset aikuisia ja lastenlapsia on ja heillä on sama käytäntö jatkunut.  

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle ja muillekin lasten vanhemmille. On myös vanhempien tehtävä huolehtia ja opettaa lapselle sen verran sosiaalisuutta, että kavereita löytyy. Se alkaa päiväkotiässä ja tarkoittaa, että lapsen merkkipäiville kutsutaan kavereita päiväkodista. Myöhemmin kun alkaa peruskoulu, kutsutaan sieltä. Ei tarvitse kaikkia kutsua, lapsi osaa itse valita keitä kutsutaan. Lukioon mennessä tms on jo muutama pysyvä kaveri ja lisää voi tulla. Noin toimien saadaan ainakin muutama kaveri ja parhaillaan muutama kaveri pysyy läpi elämän mukana. Tästä on omia kokemuksia ja on toiminut. Lapset aikuisia ja lastenlapsia on ja heillä on sama käytäntö jatkunut.  

Tuohon voi lisätä, että kannustetaan lasta kutsumaan kaveria kotiin ja ollaan iloisia kun lapsi tuo / pyytää kavereita kyläilemään. Meille oli tervetulleita kaverit aina ja jos oli ruokailuaika kaveri pyydettiin pöytään. Yökyläilyä oli myös puolin ja toisin.

Vierailija kirjoitti:

Provohan tämä on, mutta tositilanteessa mä ymmärtäisin täysin jos aloittajasta tehtäisiin lastensuojelu ilmoitus, vaikka useampikin. Huoli kun ei tässä tapauksessa olisi millään tavalla vähäinen. Lapsi pelkää muille ihmisille puhumista, vastaamista, väkttelee kouluun menoa, on aina yksin jne. Ja vanhempi toteaa että ihan sama minkäs mä voin. Ei omaa mitään kykyä eikä halua tukea ja auttaa lastaan joka selvästi oireilee, eikä kanna mitään vastuuta vaikka noille asioille on paljonkin tehtävissä. Lisäksi on huolissaan siitä mitä lapselta kysellään, ei siitä miten lapsi voi ja saako apua... Päivän selvä lastensuojelu tapaushan tämä olisi jos olisi oikeaa elämää. Perheessä, tai ainakin äidissä olisi jotain pahasti vialla ja lapsi olisi selkeästi avun tarpeessa ja perheen tilanne tulisi selvittää välittömästi ja äiti ohjata avunpiiriin lapsen lisäksi, lapsi opettelemaan sosiaalisia taitoja ja äiti vanhemmuuden taitoja. 

Ei välttämättä ole valitettavasti, tunnen yhden tälläisen äidin. Ei halunnut missään nimessä että lapsensa menee kuraattorille, ettei paljastu mitään kotioloista. No paljastuihan sieltä myöhemmin sitten että lapsi eli todella rajoitetusti ja eristettynä ja huostaanotettiin. Kyllä näitä tapauksia oikeasti vain on vaikka ei haluaisi uskoa.

Vierailija kirjoitti:

Missä lapsen isä on?

Eikö ap voi olla lapsen isä? 

Hyvä ap, pidä pintasi. Sinä tunnet lapsesi ja tiedät paremmin mikä hänelle on hyödyksi ja avuksi. Kouluterveydenhoitajan tekemät mielialakyselyt saattavat myös aikaan saada uskomattomia toimenpiteitä.

Vierailija kirjoitti:

Sulla ei sit AP ole oikein tuo lapsesi sosiaalistaminen ja vanhemmuusa onnistunut tässä kotikoulussasi, kun kerrot lapsesi välttelevän koulua, pelkäävän muille puhumista ja jopa vastaamista, olevan aina yksin jne. Ahdistut ja suutut kun hänelle tarjotaan apua ja olet sitä mieltä ettet voi itse tehdä mitään auttaaksesi ja tukeaksesi lastasi sosiaalisten suhteiden muodostamissa. Etkö sä oikeasti itse tajua miten hukassa sun vanhemmuus ja kykysi olla lapsen tukena on? Ota nyt tarjottua apua vastaan lapsellesi ja hae sitä myös itsellesi, sä selvästi tarvitset ihan aidosti paljon apua ja tukea sun vanhemmuuteen, sulla on hanskat nyt täysin hukassa. 

Olihan ennen vanhaankin ihan normaalia olla ujo, ja pidän sitä itse vielä nykyäänkin normaalina. Ihme touhua koululta jollekin kuraattorille tuputtaa lapsi, kertomaan nyt henkilökohtaisia asioita jollekin täysin tuntemattomalle! Ja lapsenhan ne kaverit kuuluu hommata, ei sitä vanhempi voi tehdä. Eikä kuraattorikaan. Lapsesta tämä asia on nyt kiinni.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, puhu nyt ainakin lapsesi kanssa kahdestaan ja kysy häneltä, mitä ajattelee tästä ulkopuolisten interventiosta. Ja tietysti juttelette, miten hännviihtyy koulussa, onko haasteita, kokeeko yksinäisyyttä tai ulossulkemista, onko kiusaamista, onko ketään kenen kanssa viettää välitunnit jne.

Olen kysynyt, on kuulemma kaiken ajan yksin eikä uskalla puhua mitään kenellekään, paitsi jos joku kysyy jotain niin vastaa. Välttelee jo koulussa käyntiäkin sen takia.

Ap

Ja sinun mielestäsi tuossa ei ole mitään huolestuttavaa tai tarvetta auttaa lasta? 

Ei ole. Lapsi on vain ujo, ja se on täysin normaalia. Senkus vain puhuu muille, jos löytyy kiinnostusta tarpeeksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina kun tekee/valitsee yleisten normien ulkopuolelta, siitä koituu seuraamuksia: kotikoulu, kotisynnytys, neuvolakäyntien skippaaminen yms.  Vaikka mitään todellista syytä ei olisi, muutut epäil ainayttäväksi ja joudut -tai lapsesi joutuu- silmätikuksi.

Meillä käytiin ala-aste kotikoulua, puoliso opetti. Skipattiin myös kunnallinen terveydenhoito ja neuvolat. Ostopalveluna hankittiin nämä. Synnytin myös kotona, tosin paikalla oli lääkäri ja synnytyksiin erikoistunut hoitaja. Koskaan ei otettu miksikään silmätikuksi, ei tullut lasuja eikä minkäänlaisia ongelmia viranomaisten taholta. Lapset kasvoivat aikuisiksi, itsenäistyivät, ovat työssä käyviä perheellisiä ja hyvin elämässä pärjääviä eivätkä koskaan ole kohdanneet mitään luettelemaasi viranomaisten taholta. 

Nykypäivänä saisitte sossut niskaanne. Ei onnistuisi enää ilman huoliselvittelyjä 

Vierailija kirjoitti:

Mäkin aikanani jouduin samasta syystä. Mä en edes halunnut kavereita. Sanoin sen sille kuraattorille. Se laittoi koulupsykologille, jossa musta yritettiin puoliväkisin vääntää kiusaamisen uhria. Sanoin että mua ei kiusata, mikä oli totuus. Psykologi kuitenkin vihjasi, että on kyse siitä että en HALUA puhua. Onneksi ei tarvinnut mennä toista kertaa, kun sain sen sentään vakuutettua siitä, että ei mulla ole jatkossakaan mitään sen enempää kerrottavaa. 

Tuntui kyllä älyttömältä moinen hössötys siitä, ettei yksi ole niin laumasielu kuin muut.

Jos ei sovi muottiin, pitää syyllistää. Ei saa olla erilainen koska muut eivät tiedä miten sellaiseen ihmiseen pitäisi suhtautua. Ongelmahan on niiden muiden, eikä sen erilaisen ihmisen.

Uskovaisetkin opettaa lapsilleen että hiljainen ihminen on itsekäs ja se on synti. Siksi moni introvertti uskovainen puhuu koko ajan ettei joudu kadotukseen syntinsä vuoksi. Jos ei muuta puhuttavaa keksi, keksii valheita muista ihmisistä. Pääasia että puhuu jotain, vaikka sitten rikkoisi kahdeksatta käskyä päivittäin. Rukoilemalla kun saa syntinsä anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin aikanani jouduin samasta syystä. Mä en edes halunnut kavereita. Sanoin sen sille kuraattorille. Se laittoi koulupsykologille, jossa musta yritettiin puoliväkisin vääntää kiusaamisen uhria. Sanoin että mua ei kiusata, mikä oli totuus. Psykologi kuitenkin vihjasi, että on kyse siitä että en HALUA puhua. Onneksi ei tarvinnut mennä toista kertaa, kun sain sen sentään vakuutettua siitä, että ei mulla ole jatkossakaan mitään sen enempää kerrottavaa. 

Tuntui kyllä älyttömältä moinen hössötys siitä, ettei yksi ole niin laumasielu kuin muut.

Jos ei sovi muottiin, pitää syyllistää. Ei saa olla erilainen koska muut eivät tiedä miten sellaiseen ihmiseen pitäisi suhtautua. Ongelmahan on niiden muiden, eikä sen erilaisen ihmisen.

Uskovaisetkin opettaa lapsilleen että hiljainen ihminen on itsekäs ja se on synti. Siksi moni introvertti uskovainen puhuu

No tämä! Ihmiset ei tunnu nykyään ymmärtävän ujoja ihmisiä. Ei se ole mikään sairaus!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin aikanani jouduin samasta syystä. Mä en edes halunnut kavereita. Sanoin sen sille kuraattorille. Se laittoi koulupsykologille, jossa musta yritettiin puoliväkisin vääntää kiusaamisen uhria. Sanoin että mua ei kiusata, mikä oli totuus. Psykologi kuitenkin vihjasi, että on kyse siitä että en HALUA puhua. Onneksi ei tarvinnut mennä toista kertaa, kun sain sen sentään vakuutettua siitä, että ei mulla ole jatkossakaan mitään sen enempää kerrottavaa. 

Tuntui kyllä älyttömältä moinen hössötys siitä, ettei yksi ole niin laumasielu kuin muut.

Jos ei sovi muottiin, pitää syyllistää. Ei saa olla erilainen koska muut eivät tiedä miten sellaiseen ihmiseen pitäisi suhtautua. Ongelmahan on niiden muiden, eikä sen erilaisen ihmisen.

Uskovaisetkin opettaa lapsilleen että hiljainen ihminen on itsekäs ja s

Ei vaikuta olevan lapsesi kohdalla nyt kyse tavallisesta ujoudesta, vaan jostain, mitä pitäisi hoitaa, vaikka siellä kuraattorilla. Päästä nyt hyvä ihminen se lapsesi avun piiriin!

Vierailija kirjoitti:

Sulla ei sit AP ole oikein tuo lapsesi sosiaalistaminen ja vanhemmuusa onnistunut tässä kotikoulussasi, kun kerrot lapsesi välttelevän koulua, pelkäävän muille puhumista ja jopa vastaamista, olevan aina yksin jne. Ahdistut ja suutut kun hänelle tarjotaan apua ja olet sitä mieltä ettet voi itse tehdä mitään auttaaksesi ja tukeaksesi lastasi sosiaalisten suhteiden muodostamissa. Etkö sä oikeasti itse tajua miten hukassa sun vanhemmuus ja kykysi olla lapsen tukena on? Ota nyt tarjottua apua vastaan lapsellesi ja hae sitä myös itsellesi, sä selvästi tarvitset ihan aidosti paljon apua ja tukea sun vanhemmuuteen, sulla on hanskat nyt täysin hukassa. 

Millä tavalla se on vanhemman vika että lapsella ei ole kavereita? Jos lasta kiinnostaisi oikeasti hankkia kavereita, niin kyllä se rohkaistuisi ja ujous unohtuisi. Ja millä tavalla muka voin "tukea" lapsen sosiaalisuutta? En minä kavereita lapselle voi hankkia, hänen se pitää itse tehdä. Outoa että vanhempaa syyllisestään, kun on lapsesta nyt kyse.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin aikanani jouduin samasta syystä. Mä en edes halunnut kavereita. Sanoin sen sille kuraattorille. Se laittoi koulupsykologille, jossa musta yritettiin puoliväkisin vääntää kiusaamisen uhria. Sanoin että mua ei kiusata, mikä oli totuus. Psykologi kuitenkin vihjasi, että on kyse siitä että en HALUA puhua. Onneksi ei tarvinnut mennä toista kertaa, kun sain sen sentään vakuutettua siitä, että ei mulla ole jatkossakaan mitään sen enempää kerrottavaa. 

Tuntui kyllä älyttömältä moinen hössötys siitä, ettei yksi ole niin laumasielu kuin muut.

Jos ei sovi muottiin, pitää syyllistää. Ei saa olla erilainen koska muut eivät tiedä miten sellaiseen ihmiseen pitäisi suhtautua. Ongelmahan on niiden muiden, eikä sen erilaisen ihmisen.

Uskovaisetkin opettaa

Millä tavalla ujoutta "hoidetaan"? Meinaatko että lapseni on joku kylähullu? Ei minun lapseni ole sairas! Mitähän se " apu" mahtaa olla, lapsen aivopesemistä että on sairas ja yritetään käännyttää vanhempaa vastaan? On ujoja ennenkin ollut eikä ole millekään kallonkutistajalle laitettu ennenkään. Kummallista tämä nykyaika.

Ap