Miksi lapseni tungetaan jollekin kuraattorille kun ei ole kavereita?

Aina kun tekee/valitsee yleisten normien ulkopuolelta, siitä koituu seuraamuksia: kotikoulu, kotisynnytys, neuvolakäyntien skippaaminen yms.  Vaikka mitään todellista syytä ei olisi, muutut epäil ainayttäväksi ja joudut -tai lapsesi joutuu- silmätikuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taidat olla provo.  Tuntuu käsittämättömältä asenteelta. 

Jos on totta, niin toivottavasti suojellaan lasta sinulta.

Oho, outo kommentti. Oikeasti kouluissa on aina ollut ja tulee olemaan lapsia joilla ei kavereita. Ketään ei voi pakottaa kenenkään kaveriksi. Ja se ei johdu useinkaan siitä yksinäisestä itsestään vaan muiden asenteesta, riittää syyksi ihan vaan se ettei pukeudu niin kuin muut. Näitä lapsia on kaikissa tuloluokissa ja kaikenlaisissa perheissä 

On todella outo kommentti, jos joku vanhempi oikeasti haluaa evätä lapseltaan keskusteluavun. Eihän tarkoitus ole pakottaa ketään kaveriksi, vaan tukea kaveritonta lasta. Jos vaikka häntä itseään surettaa tämä asia. 

Lasu on ihan hyvä idea, jos vanhempi oman ylpeyden ja häpeäntunteen takia haluaa estää avun ja tuen lapselleen. Ettei vaan muut luule, että meillä on perheessä joku ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on täällä selvästi nyt äiti jolla on jotain salattavaa kotioloissa ja pelkää sen tulevan ilmi kun lapsi juttelee kuraattorin kanssa. Kukaan normaali vanhempi, jonka perheessä on asiat hyvin, ei reagoi tuolla tavalla kun lapselleen tarjotaan apua ja tukea. 

Höpöhöpö. Se tarjoillaan 'apuna' ja 'tukena', mutta oikeasti kyse on yhteiskunnan kontrolloinnista ja vallankaappauksesta yli vanhempien.

Mitään oikeaa apua ja tukea ei ole tulossa.  Valmistellaan sijoitusta ja huostaanottoa. Bisneksen täytyy pyöriä. Näihin valikoituu juuri perheitä, jotkamovat kehdanneet tehdä omia ratkaisujaan kuten kotikoulu. Ehkäpä jopa (hui!) rokottamattomuus! 😬

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on täällä selvästi nyt äiti jolla on jotain salattavaa kotioloissa ja pelkää sen tulevan ilmi kun lapsi juttelee kuraattorin kanssa. Kukaan normaali vanhempi, jonka perheessä on asiat hyvin, ei reagoi tuolla tavalla kun lapselleen tarjotaan apua ja tukea. 

Höpöhöpö. Se tarjoillaan 'apuna' ja 'tukena', mutta oikeasti kyse on yhteiskunnan kontrolloinnista ja vallankaappauksesta yli vanhempien.

Mitään oikeaa apua ja tukea ei ole tulossa.  Valmistellaan sijoitusta ja huostaanottoa. Bisneksen täytyy pyöriä. Näihin valikoituu juuri perheitä, jotkamovat kehdanneet tehdä omia ratkaisujaan kuten kotikoulu. Ehkäpä jopa (hui!) rokottamattomuus! 😬

Johan on taas psykoosit tulilla. 

Vierailija kirjoitti:

Niin pantiin mutkin aikanaan kun viihdyin yksin. Lasten ja vanhusten yksinoloa ei hyväksytä. Vain keski-ikäiset saavat nauttia yksinolosta ettei viranomaiset ahdistele.

Näin se ikävä kyllä on. Keski ikäiset ihmiset yleensä ottaen on täysivaltaisia ihmisiä, jotka saa määrätä omasta olemisestaan, ja hyvä niin. Mutta jos olet lapsi, tai vanhus, (eli vajaavaltainen jota voidaan pompottaa) erilaiset kasvatus- ja hoito alan ammattilaiset kyttää, syynää, ja "tietää" paremmin mikä lapselle tai vanhukselle on hyväksi, ja ryhtyy toisinaan vielä johonkin toimiinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taidat olla provo.  Tuntuu käsittämättömältä asenteelta. 

Jos on totta, niin toivottavasti suojellaan lasta sinulta.

Oho, outo kommentti. Oikeasti kouluissa on aina ollut ja tulee olemaan lapsia joilla ei kavereita. Ketään ei voi pakottaa kenenkään kaveriksi. Ja se ei johdu useinkaan siitä yksinäisestä itsestään vaan muiden asenteesta, riittää syyksi ihan vaan se ettei pukeudu niin kuin muut. Näitä lapsia on kaikissa tuloluokissa ja kaikenlaisissa perheissä 

Näistä sitten kasvaa koulu a m p u j i a, joten pitää puuttua yksinäiseen lampaaseen. 🤭

Minut laitettiin myös lapsena kuraattorille.

Lopputulos oli se, että kuraattori kertoi huolensa minulle.

Olen hiljainen ja empaattinen. Olen ehkä nykyään väärällä alalla. Tulisi helppoa rahaa, kun vain nyökkäilisi.

Vierailija kirjoitti:

Ap, puhu nyt ainakin lapsesi kanssa kahdestaan ja kysy häneltä, mitä ajattelee tästä ulkopuolisten interventiosta. Ja tietysti juttelette, miten hännviihtyy koulussa, onko haasteita, kokeeko yksinäisyyttä tai ulossulkemista, onko kiusaamista, onko ketään kenen kanssa viettää välitunnit jne.

Olen kysynyt, on kuulemma kaiken ajan yksin eikä uskalla puhua mitään kenellekään, paitsi jos joku kysyy jotain niin vastaa. Välttelee jo koulussa käyntiäkin sen takia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on täällä selvästi nyt äiti jolla on jotain salattavaa kotioloissa ja pelkää sen tulevan ilmi kun lapsi juttelee kuraattorin kanssa. Kukaan normaali vanhempi, jonka perheessä on asiat hyvin, ei reagoi tuolla tavalla kun lapselleen tarjotaan apua ja tukea. 

Höpöhöpö. Se tarjoillaan 'apuna' ja 'tukena', mutta oikeasti kyse on yhteiskunnan kontrolloinnista ja vallankaappauksesta yli vanhempien.

Mitään oikeaa apua ja tukea ei ole tulossa.  Valmistellaan sijoitusta ja huostaanottoa. Bisneksen täytyy pyöriä. Näihin valikoituu juuri perheitä, jotkamovat kehdanneet tehdä omia ratkaisujaan kuten kotikoulu. Ehkäpä jopa (hui!) rokottamattomuus! 😬

Johan on taas psykoosit tulilla. 

Missä satumaailmassa sä elät?

Mun äitini aikanaan reagoi täysin samalla tavalla kun mut samasta syystä lähetettiin kuraattorille. Pelkäsi että lipsautan kotona jatkuvasti läsnä olevasta henkisestä ja fyyseisetä väkivallasta. Meni ihan kylmät väreet kun luki aloituksen, niin oli sanasta sanaan samankaltaista tekstiä kun oma äitini suolti kaikille jotka jaksoivat kuunnella. Pelkäsi oman perseensä puolesta ja ahdistuneena kyseli että mitä minulta tullaan siel kyselemään ja mitä on puhuttu, miksi, tuleeko lasu yms. Tää keissi vaikuttaa tosiaan siltä että perheen tilannetta olis hyvä selvitellä. 

Ap välittää vaan itsestään. Ihan sama jos lapsella ei ole kavereita, hän ei halua, että siitä koituu hänelle mitään epäkäytännöllistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kuraattori voi auttaa sosiaalisien taitojen kehittämisessä, tai lapsi voi puhua jos mieltä painaa jokin, jos on vaikka lapsella on sosiaalista ahdistusta.

Miksi kaikkien pitäisi olla sosiaalisia?

Kyllä lapsi tarvitsee kavereita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, puhu nyt ainakin lapsesi kanssa kahdestaan ja kysy häneltä, mitä ajattelee tästä ulkopuolisten interventiosta. Ja tietysti juttelette, miten hännviihtyy koulussa, onko haasteita, kokeeko yksinäisyyttä tai ulossulkemista, onko kiusaamista, onko ketään kenen kanssa viettää välitunnit jne.

Olen kysynyt, on kuulemma kaiken ajan yksin eikä uskalla puhua mitään kenellekään, paitsi jos joku kysyy jotain niin vastaa. Välttelee jo koulussa käyntiäkin sen takia.

Ap

Onko lapsi ollut hiljainen ja vetäytyvä (ujo) ennenkin? Onko hän mielestäsi ahdistunut? Ei kuulosta hyvältä, kun hän kokee koulun niin hankalaksi, ettei haluaisi enää mennäkään sinne. Voisiko tyttösi saada tukioppilaan?  Kun lapsenlapseni aloitti koulun, kaikkimYkköset saivat oman luottoystävän yhdestä Nelosesta. Tämä tyttö on lapsenlapseni parhaita kavereita edelleen, vaikka on jo vaihtanut yläkouluun. Eikö teidän koulussa ole tukioppilastoimintaa? Voisit yhdessä lapsesi kanssantavata kuraattorin ja kysellä tämmöisestä mahdollisuudesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kuraattori voi auttaa sosiaalisien taitojen kehittämisessä, tai lapsi voi puhua jos mieltä painaa jokin, jos on vaikka lapsella on sosiaalista ahdistusta.

Miksi kaikkien pitäisi olla sosiaalisia?

Kyllä lapsi tarvitsee kavereita. 

Mutta kun niitä ei voi ostaa kaupasta eikä tilata netistä. Niin mistät otat?

Eri

Vierailija kirjoitti:

Niin pantiin mutkin aikanaan kun viihdyin yksin. Lasten ja vanhusten yksinoloa ei hyväksytä. Vain keski-ikäiset saavat nauttia yksinolosta ettei viranomaiset ahdistele.

Minäkin tässä iässä nautin iksinolosta, mutta kyllä lapsena halusin kavereita. En voi kuvitella lasta, joka ei haluaisi. 

Niin ja ensimmäiset kaverit oli vanhempien kavereiden lapsia, ei mun itse niitä tarvinnut hankkia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kuraattori voi auttaa sosiaalisien taitojen kehittämisessä, tai lapsi voi puhua jos mieltä painaa jokin, jos on vaikka lapsella on sosiaalista ahdistusta.

Miksi kaikkien pitäisi olla sosiaalisia?

Kyllä lapsi tarvitsee kavereita. 

Mutta kun niitä ei voi ostaa kaupasta eikä tilata netistä. Niin mistät otat?

Eri

Kyllä vanhempi voi tuossa auttaa paljonkin. Toki se pitää tehdä vähän aikaisemmin kuin 11-vuotiasna. 

Vierailija kirjoitti:

Aina kun tekee/valitsee yleisten normien ulkopuolelta, siitä koituu seuraamuksia: kotikoulu, kotisynnytys, neuvolakäyntien skippaaminen yms.  Vaikka mitään todellista syytä ei olisi, muutut epäil ainayttäväksi ja joudut -tai lapsesi joutuu- silmätikuksi.

Meillä käytiin ala-aste kotikoulua, puoliso opetti. Skipattiin myös kunnallinen terveydenhoito ja neuvolat. Ostopalveluna hankittiin nämä. Synnytin myös kotona, tosin paikalla oli lääkäri ja synnytyksiin erikoistunut hoitaja. Koskaan ei otettu miksikään silmätikuksi, ei tullut lasuja eikä minkäänlaisia ongelmia viranomaisten taholta. Lapset kasvoivat aikuisiksi, itsenäistyivät, ovat työssä käyviä perheellisiä ja hyvin elämässä pärjääviä eivätkä koskaan ole kohdanneet mitään luettelemaasi viranomaisten taholta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on täällä selvästi nyt äiti jolla on jotain salattavaa kotioloissa ja pelkää sen tulevan ilmi kun lapsi juttelee kuraattorin kanssa. Kukaan normaali vanhempi, jonka perheessä on asiat hyvin, ei reagoi tuolla tavalla kun lapselleen tarjotaan apua ja tukea. 

Höpöhöpö. Se tarjoillaan 'apuna' ja 'tukena', mutta oikeasti kyse on yhteiskunnan kontrolloinnista ja vallankaappauksesta yli vanhempien.

Mitään oikeaa apua ja tukea ei ole tulossa.  Valmistellaan sijoitusta ja huostaanottoa. Bisneksen täytyy pyöriä. Näihin valikoituu juuri perheitä, jotkamovat kehdanneet tehdä omia ratkaisujaan kuten kotikoulu. Ehkäpä jopa (hui!) rokottamattomuus! 😬

Huoli on ihan aiheellinen silloin jos se kotikoululapsi ei osaa niitä samoja asioita mitä muut sen ikäiset lapset osaavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kuraattori voi auttaa sosiaalisien taitojen kehittämisessä, tai lapsi voi puhua jos mieltä painaa jokin, jos on vaikka lapsella on sosiaalista ahdistusta.

Miksi kaikkien pitäisi olla sosiaalisia?

Koska koko elämä on täynnä sosiaalisia tilanteita ja siitä selviää helpommalla kun oppii olemaaan ahdistumatta tästä. Vai pitäisikö lapse mielestäsi vältellä lopun elämää sosiaalisia tilanteita?

Ei kaikki vähemmän sosiaaliset ahdistu sosiaalisista tilanteista lainkaan. Itselläni ei ole koskaan ollut mitään sosiaalisten tilanteiden pelkoa tai vaikeuksia hoitaa ihmisten kanssa kommunikointia vaativia asioita. Minä vaan valitsen olla ihmisten kanssa tekemisissä paljon vähemmän kuin useimmat muut, koska viihdyn parhaiten yksin. Olen jo keski-ikäinen, eikä tähän päivään mennessä vähemmän sosiaalinen luonteenlaatuni ole aiheuttanut mitään ongelmia. Olen korkeakoulutettu, käyn töissä, ei ole ollut mielenterveys- tai päihdeongelmia. Minä vaan olen valinnut elää ilman puolisoa, lapsia tai kavereita.

- 7

Halutaan tarjota lapselle turvallinen aikuinen, jolle puhua. Ap:lla on jotain omia traumoja, joiden takia kuraattori pelottaa. Lapsi ei tuollaiselle vanhemmalle uskalla puhua.