Tuore ero - ystäväni otti mieheni, mitä mieltä?
Tuore avioero taustalla, prosessi täysin kesken ja erosta reilu kuukausi.
Ystäväni, jolle uskouduin parisuhteen vaikeuksista onkin jutellut koko ajan exäni kanssa ja nähneet ja käyneet treffeillä.
Sekavat fiilikset. Mieheni on vapaata riistaa, ymmärrän sen mutta pitääkö minun hyväksyä tämä ystävältäni? Kuka tahansa muu olisi ollut täysin ok mutta tämä tuli yllätyksenä.
Kohtalotovereita? Mietteitä? Minulla ei tällä hetkellä ole ketään kenen kanssa puhua koska tämä ystävä oli ainut jolle avauduin vaikeuksista.
Kommentit (70)
Erosta reilu kuukausi ja nyt ovat jo yhdessä? Eli miehesi on ilmeisesti ollut ihastunut jo pitkään ja eron tullen otti yhteyttä naiseen. Ehkä ystäväsikin on ollut ihastunut mieheesi.
Itse en haluaisi olla kummankaan kanssa tekemisissä enää koskaan. Joku ylpeys pitää olla ja näyttää, että on muitakin ihmissuhteita eikä roikkua heissä. En haluaisi itseäni pidettävän jonain narrina. Siellä keskenään naureskelevat, kun avauduit ystävällesi.
Sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua. Oliko tämä ystäväsi vielä sellainen ystävä, joka yllytti sinua eroon?
Siinä tapauksessa pelasi vain pitkää peliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tietysti ok - minkäs tunteille voi - mutta yhtälailla on ok ettet enää halua pitää välejä tähän ystävään.
Niin, tuskin nuo kaksi silkkaa pahuuttaan ihastuivat. Itselläni meni jokunen vuosi eron jälkeen tajuta, että ex ja mun serkku sopi paremmin yhteen kuin me exän kanssa oltaisiin koskaan sovittu.
Mun isä kävi äidin eron jälkeen osan äidin naiskavereita läpi. Voi olla että on vaan laastari tai kosto.
En pystyisi enää pitämään yhteyttä tähän ystävään.
Hyvät miehet eivät kauaa vapaana ole.
No ei. Voit erota ystävästä jos haluat. Tunteet on sinullakin. Mies siis otti ystäväsi deittikaveriksi. Mieheltä outo käänne. Ja ystävä mukana siinä. Ehkä osa kaipaa niin paljon kumppania eikä halua olla yksin, etteivät enää jaksa ajatella muiden tunteita, vaikka pitäisi. Toisaalta vapaita valitsemaan. Sun tunteet merkitsevät kuitenkin muille, jos ei heille. Oli tylyä sua kohtaan.
Ihmiset ovat kunnon rottia näissä erokeisseissä. Itselle tullut järjestäen poikaytävien kaveri jälkiliukkaille eron jälkeen, samoin omat poikaystävät lähteneet nimenomaan oman kaveriporukan kiertoon. Joskus kun tämän tajusin ja hyväksyin niin olen ollut paljon erakoituneempi ja pysytellyt erossa "porukoista". Nykyäänkin vielä huomaa jos meinaa vahingossa ajautua johonkin porukkaan, että esim. naiest kohtelevat sellaisella lähtökohtaisella vihalla, että sama sekopää apinavaisto jyllää heissäkin. Parempi vaan pysytellä omissa oloissaan ja erossa hullujen draamoista.
Sinulle suosittelen samaa. Ihminen on eläin ja sosiaalinen käytös apinan kaltaista, ellei sitä ohjata korkeammalla moraalilla (esim. monogaminen avioliitto). Ja näissäkin porukoissa ilmenee kaikenlaista helvetin outoa. Jos sattuu olemaan itse timantti joka ei osallistu tuohon sekoiluun niin pysyy vaan erossa kaikesta tästä ja etsii ilonsa elämään muualta kuin ihmisistä.
En ollut tuo "ap" tuolla aiemmin. En todellakaan ottaisi miestäni takaisin, yli 10 vuoden suhde ja 2 lasta. Tämähän siinä vaikeuttaakin että on yhteiset lapset ja mietin tätä kuviota jatkon kannalta jos heillä menee vakavaksi..
Tuo "otti" mieheni oli täysin väärä sana. Molemmat on "lämmitelleet" toisiaan. Minulle puhutaan vain viestittelystä ja "toistensa kanssa viihtymisestä".
En vain ymmärrä mikä ystävä se sellainen on että lähtee viestittelemään takaisin tai suostuu treffeille josta kuulin pari päivää sitten. Onko ok että tunnen suurta vihaa ystävääni kohtaan? Miehestä "ymmärrän" että hakee laastaria..
Olisi kyllä melkoinen järkytys, kun vielä on avautunut asioista ystävälleen.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat kunnon rottia näissä erokeisseissä. Itselle tullut järjestäen poikaytävien kaveri jälkiliukkaille eron jälkeen, samoin omat poikaystävät lähteneet nimenomaan oman kaveriporukan kiertoon. Joskus kun tämän tajusin ja hyväksyin niin olen ollut paljon erakoituneempi ja pysytellyt erossa "porukoista". Nykyäänkin vielä huomaa jos meinaa vahingossa ajautua johonkin porukkaan, että esim. naiest kohtelevat sellaisella lähtökohtaisella vihalla, että sama sekopää apinavaisto jyllää heissäkin. Parempi vaan pysytellä omissa oloissaan ja erossa hullujen draamoista.
Sinulle suosittelen samaa. Ihminen on eläin ja sosiaalinen käytös apinan kaltaista, ellei sitä ohjata korkeammalla moraalilla (esim. monogaminen avioliitto). Ja näissäkin porukoissa ilmenee kaikenlaista helvetin outoa. Jos sattuu olemaan itse timantti joka ei osallistu tuohon sekoiluun niin pysyy vaan erossa kaikesta tästä ja etsii ilonsa elämään muualta kuin ihmisistä.
Niin, erossa siitä entisestä rakkaasta puolisosta tulee se pahin vihollinen.
Lykkää lapset exälle ja aloita villi sinkkuelämä
Niin ja ovat myös nähneet niin että lapseni on olleet mukana. Seiittäen että tämä nainen on kaveri. Kaveri jota lapset eivät ole ennen nähneetkään ilmestyy siis kuin tyhjästä. Alunperin sovimme että jos uusia kumppaneita tulee, ei niitä esitellä ennenkuin asiat on vakavia.. ei edes kavereina.
Lapset käy muutenkin rankkaa vaihetta läpi ja tuntuu että heidän päänsä voi sekoittua tuosta lisää vaikka ex-mieheni mielestä tuo on "viatonta", koska vain kaveri.
Eipähän ole ensimmäinen vastaan tuleva tapaus. En ihan oikeasti olisi tämän ystävän kanssa enää missään tekemisissä. Kyllä siellä on jo aikaisemmin ollut sutinaa samalla kun olet itse purkanut surujasi ystävälle.
Ne nussii innolla...jäit toiseksi..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat kunnon rottia näissä erokeisseissä. Itselle tullut järjestäen poikaytävien kaveri jälkiliukkaille eron jälkeen, samoin omat poikaystävät lähteneet nimenomaan oman kaveriporukan kiertoon. Joskus kun tämän tajusin ja hyväksyin niin olen ollut paljon erakoituneempi ja pysytellyt erossa "porukoista". Nykyäänkin vielä huomaa jos meinaa vahingossa ajautua johonkin porukkaan, että esim. naiest kohtelevat sellaisella lähtökohtaisella vihalla, että sama sekopää apinavaisto jyllää heissäkin. Parempi vaan pysytellä omissa oloissaan ja erossa hullujen draamoista.
Sinulle suosittelen samaa. Ihminen on eläin ja sosiaalinen käytös apinan kaltaista, ellei sitä ohjata korkeammalla moraalilla (esim. monogaminen avioliitto). Ja näissäkin porukoissa ilmenee kaikenlaista helvetin outoa. Jos sattuu olemaan itse timantti joka ei osallistu tuohon sekoiluun niin pysyy vaan erossa kaikesta tästä ja e
"Niin, erossa siitä entisestä rakkaasta puolisosta tulee se pahin vihollinen."
Tuollainen kaksinkertainen petturuus ja sen herättämä häpeä ja raivo auttavat irrottautumaan sekä valheellisesta ystävyydestä että rakkaudesta.
Mitä pikemmin noista molemmista eroon pääsee, sen vähemmän ap hukkaa aikaansa hänen kannaltaan turhiin ihmisiin.
Lasten tilanne on aina surullinen. Tuon ikäiset miettivät pienissä päissään omaa osuuttaan. Tuliko ädille ja isille ero, kun olin tuhma ja tottelematon silloin ja silloin. Olen nähnyt tämän läheltä, kun lapsi syytti tilanteesta itseään ja aikoi tehdä ns. kohtalokkaan ratkaisun. Onneksi ei ehtinyt ja saatiin asia hoidettua tuoreeltaan.
Pitäkää tarkoin huoli siitä, että selitätte lapsille näissä tilanteissa, ettei mikään koskaan ole heidän syytään. Aikuiset osaavat sotkea asiansa ihan itse.
Kyllä miehen pitäisi olla yksin jokunen vuosi että ymmärtäisi mitä teki väärin ettei toista uudessa suhteessa sitä samaa että ei elä ja toimi naisen ehdoilla
Ex ystävä varmaan? Törkyinen temppu.
Todellakin pidän ex-ystävänä nykyään. Haluan kyllä kuulla hänen mietteensä asiaan ja luultavasti kuulla kun "ei tunteilleen voi mitään". Kai luulis voivan jos ei lähde sekaantumaan.
Noinhan sen pitää mennäkin, läpystä vaihto.