Muut äidit eivät halua olla kanssani

Toivottavasti Ap on vastauksista ainakin sen viestin saanut, että otsikon tulisi olla _muut äidin eivät jaksa / ehdi olla sosiaalisia_ tuon alkuperäisen sijaan. Tuskin on mistään henkilökohtaisesta kyse. Kannattaa nauttia siitä että seuraa kuitenkin on, tässäkin ketjussa on ollut muutama kommentoija, jotka ovat olleet todella yksinäisiä. Voi myös pohtia mikä olisi sellainen tapaamisen tapa ja ajankohta, joka onnistuisi paremmin, vaikka ihan suoraan kertomalla mikä aika päivästä itsellä tuntuu sellaiselta että aika matelee ja kaipaa tekemistä, ja kysellä olisiko jollakin samat fiilikset samaan aikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kuule, olen tuskaillut saman kanssa nyttemmin jo luovuttanut että tässä tutustuisi muihin lapsiperheellisiin. Meillä naapurustossa olisi lapsia vaikka millä mitalla ja saman ikäisiä. Kahdessa perheessä oli äidit kanssani samaan aikaan äitiyslomalla. Yritin sopia leikkideittejä, mutta se oli aina yksipuolista ja on edelleen.koskaan ei kutsuta vastavuoroisesti kylään. Pihalla nähdään joskus jos satutaan samaan aikaan mutta harvoin satutaan. Jos olen kysellyt tulevatko pihalle niin tulevat silloin mutta muuten ei näy eikä he itse ehdota. Muskarissa, perhekerhoissa tai asukaspuistoissa kukaan ei puhu mitään. Jos itse yrittää saada jutun juurta aikaiseksi sanotaan vaan joo, ei ja poistutaan paikalta. Tätä tämä on. Ihmettänyt monet kerrat enää en jaksa itsekään puhua kenelläkään saati yrittää järjestää naapureiden lasten kanssa mitään.

Kiitos vastauksestasi. Itse olen

ONKO SINULLA AP YSTÄVIÄ??????

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla ennestään kavereita? Sinuna pitäisin heihin yhteyttä. Vaikka vanhat kaverit olisivat lapsettomia ja eri elämäntilanteessa niin toisaalta heillä saattaa olla enemmän aikaa ja energiaa kyläilyyn kun pikkulasten vanhemmilla 

TÄMÄ

Hei Ap, I feel you! On harmillista kehitellä tapaamisia ja kutsua ihmisiä kotiin kylään ja kestitä heitä, jos juuri koskaan ei tule vastakutsua.

Itselläni ollut samaa pulmaa. Ystäviä on vähän ja sitten se lähinnä asuvakin on sellainen, jolle pitää ehdottaa 3-4 kertaa lenkille lähtöä, puistoilua jne, että yksi kerta hänelle sopii. Itse hän ehdottaa todella harvoin, ehkä kerran 1-2 kuukaudessa. Olen päätellyt, että hänellä on tarpeeksi seuraa (tekee etätöitä miehensä kanssa kotona, äitiään näkee vähintään kerran viikossa, usein pari päivääkin putkeen. Vähintään kerran kuussa heillä on ystävä/sukulaispariskuntia yökylässä.) Minä en mahdu siihen kuvioon kuin aika huonosti.

Vinkkinä juitenkin sanoisin, että kun haluat tutustua, niin helpointa se on, jos on melko tavallinen:

-näyttää tavalliselta (eli ei mikään gootti tai suoraan missikisoista)

-ei moottoriturpa tai aivan puhumaton

-kiinnostunut muista ihmisistä ja kysyy heiltä asioita, joiden kautta pyrkii tutustumaan

-jutellessaan ei saa toisia tuntemaan oloaan vaivautuneeksi esim, kehumalla omilla asioillaan liikaa

Ystävien hankkiminen on kovaa puuhaa. sen olen huomannut, että jos minut joku bongaa ystäväksi olemalla itse aktiivinen, niin ystävyys kestää pari vuotta, sitten tämä uusi ystäväni löytää uuden. Ja parin vuoden päästä tämä uusikin on vaihdettu.

Tsemppiä, toivottavsti hyvä ystävä löytyy!