Onko parisuhde sen arvoista, että sen mukana puolison suku tulee elämääsi?

Ei kannata mennä yhteen sellaisen kanssa, jonka perhearvot ovat erilaiset. Jos et pidä ihmisistä älä mene sellaisen kanssa yhteen. Perhetyypit voivat sitten pariutua ja saada unelmansa. Pilaat oman elämäsi mutta myös monen muun. Vastaus: ei ole sen arvoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rasittavinta siinä juuri oli että tarvii passata koko miehen suku. Itselläni yksi serkku joka käy kerran vuodessa kylässä ja itse näen enoani jouluna. Tosi harhaisia ystävät kun puhuvat että nyt olet varmaan onnellinen kun sait ison suvun miehen mukana. Ei, en ole. Kun vuosikymmeniä elää omaa elämäänsä vain itseään varten, niin jo se puolison kanssa oman tilan jakaminen on vaikeaa joskus.

 

 

Vaikka on naimisissa voi asua eri osoitteissa.

Tämä! Ihme että aikuisetkaan ihmiset eivät tätä tajua.

Kun oma suku on aika rasittavaa porukkaa, niin puolison suku on ollut ihan piristävää seuraa usein. 

Puolison suvussa on ollut myös ammattilaisia, joilta on saanut apua edullisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen että miten suurimmalla osalla ihmisistä tuntuukin aina olevan ihan mahdoton suku. Tuntuu melko erikoiselta että juuri kellekään ei koskaan satu ihan vain normaaleja mukavia ihmisiä sukulaisiksi itselle tai puolisolle.

Ei minun eksäni suku mahdoton ollut. Minä en vain heitä jaksanut.

Nykyisen miehen perhe sellainen että heidän kanssa on oikein mielellään tekemisissä! Itse saatan pyytää että mentäisiinkö heidän kesäpaikkaan (kun kysyvät usein että koska tulisitte viikonlopuksi, saattanut koko kesä mennä että mies ei oikein innostu) tai käytäisiinkö joskus. Mies on hyvissä väleissä vanhempien ja veljen perheen kanssa mutta pääosin soittelee eikä tapaa kun harvoin vaikka samalla paikkakunnalla asutaan. Miehen sukulaiset on oikein kivoja ja normaaleita ihmisiä. Pelkkänä plussana olen kokenut tämän mutta toki johtuu tuosta että halutaan kumpikin olla suht vähän arjessa heidän kanssa tekemisissä. Jonkunverran enemmän tavataan minun perhettä ja sukulaisia, siinä jonkun kerran tullut keskustelu että ei ole innostunut vaikka rippijuhliin tulemaan (kun ei ole sukujuhlaihminen) niin sovittu et menen yksin aina välillä jos on joku siskonlapsi kyseessä, ei haittaa minua ollenkaan.

On. Tässä kymmenen vuoden kohdalla päätettiin että molemmat hoitakoon omansa. Kyllä me esim samaan ruokapöytään tarvittaessa mahdutaan. Tilanne olisi ehkä eri jos olisi muksuja. Nyt en jaksa satsata ihmisiin jotka selkeästi eivät yrittämisenkään jälkeen ole minusta kiinnostuneita. Näin kaikille mukavampaa.

Näistä valitusvirsistä eniten ihmettelen henkilöitä jotka valittavat puolisonsa lapsista. Ihmisellä on vapaa tahto, hän voi valita olla takertumatta ihmiseen jolla on lapsia. Tai epämiellyttävä äiti.  Ei se seksi nyt niin tärkeää ole, surinakoneita on.

Äitiään, sisaruksiaan ja sukuaan ei voi valita.  

Vierailija kirjoitti:

On. Tässä kymmenen vuoden kohdalla päätettiin että molemmat hoitakoon omansa. Kyllä me esim samaan ruokapöytään tarvittaessa mahdutaan. Tilanne olisi ehkä eri jos olisi muksuja. Nyt en jaksa satsata ihmisiin jotka selkeästi eivät yrittämisenkään jälkeen ole minusta kiinnostuneita. Näin kaikille mukavampaa.

Miehen sisko asuu 400 kilsan päässä. Kun hän tulee kylään, toki siitä tulee yövierailu. Kun oma siskoni tulee kylään, niin siitä tulee useamman päivän vierailu, koska siskoni asuu toisessa maassa. Eli aina se "kumpikin hoitakoon oman sukunsa" ei ole toteutettavissa. Miehen sisko on ok, mutta ei me ystäviä olla, kohteliaat välit kuitenkin.