Mikä tuo sulle hyvää oloa? Mulle hyvät telkku ohjelmat ja hyvä syöminen
Minulle ei tuo iloa ystävät tai jo poismuuttaneet lapset.
Tykkään olla yksin ja nautin. Hengailu ihmisten kanssa vie psljon energiaa, ei tuo sitä. En ikimaailmassa usksltaisi sanoa heille tietenkään, enkä muutenkaan. Vain täällä anonyymista.
Kommentit (44)
Olen samanlainen ja jo pelkästään se, että näin jonkun pitkäpuheisen ystävän soittavan, tulee että voi ei.
En minäkään ihmisten seurasta hyvää oloa saa. Sitä tuovat sen sijaan koirien kanssa metsässä ulkoilu, lukeminen ja rakkaaseen harrastukseen uppoutuminen.
Oottepa erikoisia, mä en kestä olla yksin yhtään
Puutarhanhoito, kasvimaa ja sieltä saamani syömiset ja säilömiset. Tykkään leipoa ja kokkailla. Hyvät kirjat illalla sängyssä. Televisiota en viitti juurikaan katsoa, joskus uutiset ja dokkareita. Yksin on kiva olla...
Vierailija kirjoitti:
Oottepa erikoisia, mä en kestä olla yksin yhtään
Meitä on moneen junaan. Itsekin nautin yksinolosta ja uuvun nopeasti ihmisten keskellä, mutta kaipaan silti keskusteluseuraa ja sellaista ns. sielunkumppania, yhtä ihmistä, jonka kanssa tuntea suurta yhteenkuuluvuutta. Se riittäisi.
Vierailija kirjoitti:
Oottepa erikoisia, mä en kestä olla yksin yhtään
Läheisriippuvainen
Erosin väkivaltaisesta miehestäni ja kolme vuotta asunut yksin pikku yksiössäni. Ystävät sanoivat, ei hätää, tulemme yhtenään sua tervehtimään, et ole yksin. Kolmeen vuoteen ei ketään näkynyt, ei edes muuttoapuna, vaikka itse tein sitä heille.
kaupungilla olen muutaman kerran kahviilla nähny. .
Hyvä ruoka, perhe, ystävät. 2. koti lämpimässä niin fyysisesti kuin henkisestikin
Minusta on hienoa, että nauttii pienistä asioista. Tiedän, että niitä halveksitaan, jotka katsoo televisioita, myös eräs minun ystävä.
olen kiitollinen, että saan onnea hyvistä tv- ohjelmista!!!
Vierailija kirjoitti:
Sängyssä makaaminen hiljaisessa taloyhtiössä.
Miten tuo eroaa haudassa makaamisesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oottepa erikoisia, mä en kestä olla yksin yhtään
Meitä on moneen junaan. Itsekin nautin yksinolosta ja uuvun nopeasti ihmisten keskellä, mutta kaipaan silti keskusteluseuraa ja sellaista ns. sielunkumppania, yhtä ihmistä, jonka kanssa tuntea suurta yhteenkuuluvuutta. Se riittäisi.
Sama. Minulla oli sellainen, mutta menehtyi kesällä syöpään. Hirvittävän surullista edelleen
Työn mahdollistamat pitkät vapaat ja niillä dokaaminen.
Luonnossa liikkuminen, punttisali, oman kullan kainalo.
Sängyssä makaaminen hiljaisessa taloyhtiössä.