Onko sinusta laitettu liikkeelle perättömiä juttuja?

Vierailija kirjoitti:

Minun miesystävälleni kerrottiin, että minä pidän hänen selän takanaan salarakasta. Sellaisia terveisiä niille kateellisille ylijäämänaisille, että ette pystyneet rikkomaan miesystäväni ja minun suhdetta.  

Täällä toinen, jonka "salarakkaat" ovat niin salaisia, että en itsekään tiedä niistä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapaamastani tytöstä oli liikkeellä halventavia juoruja. Niiden tähden opetin tytön tapailun. Jälistäpäin kuulin, että jutut olivat perättömiä. Kaduin katkerasti, kun uskoin juoruja ja lopetin suhteen. Tyttö meni toisen kanssa naimisiin eikä huolinut minua enää takaisin.

M 35v

 

Harmi juttu sinulle, mutta ymmärrän kyllä tuota tyttöäkin. Patologisia valehtelijoita/juorunkeksijöitä en pidä edes ihmisinä, mutta epäluottamus syntyy myös sellaista ihmistä kohtaan, joka on hetkessä valehtelijan "puolella" ja heti valmis kääntymään toista ihmistä vastaan, kunhan joku jotakin lietsoo.

Minä en itsekään voisi ajatella, että hyväksyisin edes ystäväksi ihmistä joka uskoo muiden ikäviä puheita. Vielä vähemmän parisuhteeseen. Itselleni on tärkeintä se, että joku edes olisi puolellani ja uskoisi minua.

Toisaalta eipä nämä parisuhde asiat ole edes ajankohtaisia itselleni. Ehkä ei koskaan, kun kaiken muun vaikeuden jälkeen voisin vielä kuvitella itseni samassa tilanteessa ja joku tapailemani ihminen sitten uskoisi vielä näitä valheita ja tämäkin tilanne olisi ihan helppoa kuvitella. Sivusta. 

Joskus mietin jaksanko enää kaikkea p*skaa mitä olen kokenut ja pystynkö ikinä normaalista tutustumaan muihin ja luottamaan. Ja täytyykö minun vielä vuosien päästäkin kuulla jotain ikävää juttua. Pääsenkö ikinä eroon tästä kaikesta. Sitä mietin. Suomi on ikävän pieni maa. Sen olen todennut. En vaan halunnut tälläistä elämää missä joudun toisten puheiden vuoksi häpeämään itseäni. Tuntuu etten tavallaan ole vapaa vaan aina jotain ikävää edessä. Kuin olisin arvoton.