Miksi hankkia lapsia, jos ei ole varaa edes lapsen harrastuksiin?
Miten voi olla varaa lapsiin, jos ei ole varaa perusasioihin?
Selittäkää järjellä.
Onko se niin, että kun vauvakuume on niin kova (tai ei osata ehkäisyä), niin ei yksinkertaisesti välitä lapsen tulevaisuudesta, vaan halutaan päästä äidiksi/isäksi keinolla millä hyvänsä?
Kommentit (100)
Valtio periaatteessa tukee seuratoiminnan kautta kansan kahtiajakoa. Urheiluseurat kun lopetettaisiin kiskomasta välistä rahaa, niin lapset pelaisivat kentällä aamusta iltaan keskenään. Nythän sinne kentälle ei voi mennä, kun seura on varannut kaikki peliajat itselleen.
Hauskintahan on se, että pihapeleissä lasten kunto kasvaa paljon enemmän kuin ohjatuissa harrastuksissa. Lapsellani oli askelmittari, ja puoli tuntia reipasta omaa ulkoilua vastasi tunnin futistreeniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten harrastukset eivät ole kynnyskysymys, kun osaa sanoa ei. Mikään joukkuepeli-, ratsastus- tai muu kallis harrastus ei ole millään muotoa tarpeellinen, jotta lapsesta kasvaa tasapainoinen ihminen.
Jep. Ja jos sen lapsen intohimo olisi harrastaa jotain maksavaa lajia ja menestyäkin siinä, niin hyvä ottaa ajoissa luulot pois. Oppiipahan olemaan.
Tämä! Ja en tiedä onko aihetta tutkittu, mutta itse ajattelen, että teinin ajan viettäminen harrastuksessa, joka on hänelle intohimo, jossa sosiaalisia suhteita ja onnistumisen kokemuksia on huomattavasti parempi tapa viettää aikaa kuin vaikka kauppakeskuksissa notkuen tai koneella pelaten.
Toki varmaan on sitten niitä teinejä, jotka pyöräilevät, käyvät uimahallissa yms. täällä olevia esimerkkejä yhdessä vanhempien kanssa, mutta harvoin olen he
Mihin teini vanhempiaan tarvitsee? Mun teinini käy pari kertaa viikossa pyörällä uimahallissa ihan kavereiden kanssa.
Urheiluseurat ja valmentaminen ovat kaiken pahan alku ja juuri. Sillä saadaan kitkettyä kaikki liikkumisen ilo lapsista.
Omassa lapsuudessani palloa potkittiin aamusta iltaan ilmaiseksi. Kaikki olivat tervetulleita, eikä sinne tarvittu valmentajia tai vanhempia kentän laidalle huutamaan.
Kertokaapa mulle, että mikä on se minimi summa mielestänne harrastuksiin mikä kuuluu lapsen perusoikeuksiin?
En ole koskaan ymmärtänyt, että pitäisi saada harrastaa mitä tahansa hinnasta ei väliä. Sellaista se elämä on ettei kaikkea voi saada ja tämä koskee myös niitä elämyksiä. Myöskään ulkomaan matkat ei ole välttämättömyys.
Mun lasten harrastukset. Toisella jumppa 30€/syksy. Tokaluokkalaisella askartelu- ja käsityökerho 68€+68€ syksystä kevääseen ja ilmainen liikuntakerho. Ei tulis mieleenkään pistää tuhansia euroja palamaan.
Vierailija kirjoitti:
Urheiluseurat ja valmentaminen ovat kaiken pahan alku ja juuri. Sillä saadaan kitkettyä kaikki liikkumisen ilo lapsista.
Omassa lapsuudessani palloa potkittiin aamusta iltaan ilmaiseksi. Kaikki olivat tervetulleita, eikä sinne tarvittu valmentajia tai vanhempia kentän laidalle huutamaan.
Hesarissa oli tästä loistava kirjoitus. Olemme rakentaneet systeemin, jossa aikuisten arki pyörii sen ympärillä, kuinka lapsia kuskataan istumaan vaihtopenkillä.
Vierailija kirjoitti:
Hauskintahan on se, että pihapeleissä lasten kunto kasvaa paljon enemmän kuin ohjatuissa harrastuksissa. Lapsellani oli askelmittari, ja puoli tuntia reipasta omaa ulkoilua vastasi tunnin futistreeniä.
Meillä lapsi ei välittänyt futistreeneistä yhtään, koska hän olisi halunnut pelata jalkapalloa.
Siinähän lapsi saa mukavasti kaksi tärkeää opetusta elämästä. 1) Opettele sopeutumaan, koska köyhälle kaikki ei ole mahdollista ja 2) ylempäsi eivät useinkaan ole sinua parempia, heillä oli vain paremmat lähtökohdat.
Kyllä mä pidän huolen siitä, että voin harrastaa, vaikka minulla onkin kaksi lasta. Lapset voi harrastaa omilla rahoillaan sitten, kun ovat aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten harrastukset eivät ole kynnyskysymys, kun osaa sanoa ei. Mikään joukkuepeli-, ratsastus- tai muu kallis harrastus ei ole millään muotoa tarpeellinen, jotta lapsesta kasvaa tasapainoinen ihminen.
Jep. Ja jos sen lapsen intohimo olisi harrastaa jotain maksavaa lajia ja menestyäkin siinä, niin hyvä ottaa ajoissa luulot pois. Oppiipahan olemaan.
Tämä! Ja en tiedä onko aihetta tutkittu, mutta itse ajattelen, että teinin ajan viettäminen harrastuksessa, joka on hänelle intohimo, jossa sosiaalisia suhteita ja onnistumisen kokemuksia on huomattavasti parempi tapa viettää aikaa kuin vaikka kauppakeskuksissa notkuen tai koneella pelaten.
Toki varmaan on sitten niitä teinejä, jotka pyöräilevät, käyvät uimahallissa yms. täällä olevia esimerkkej
No, varmaan näinkin. Itselläni teinejä, jotka valinneet itse harrastuksen, johon tuntevat kovaa sisäistä paloa. Hekin saattavat käydä uimahallissa, mutta se ei ole mitenkään verrattavissa siihen, mitä heidän harrastus antaa heille.
Itse toki, jos en näkisi tuota paloa toivoisin että voisin käyttää nämä rahat johonkin muuhun, vaikka kivojen juttujen osteluun itselleni.
Olen onnellinen siitä, että sain lapseni kiinnostumaan harrastuksesta. Aiemmin kävi maksuttomissa harrastuksissa, mutta teini-iän kynnyksellä kiinnostus niihin lopahti. Nyt hän käy maksullisessa harrastuksessa, mutta syön vaikka lehtiä itse, jotta hän pääsee jatkamaan sitä. Ehkä murehdin turhia, mutta kodin ulkopuolinen harrastus tuo lapsen elämään mielestäni positiivisia kokemuksia ja osallisuutta kodin ulkopuoliseen maailmaan.
Vierailija kirjoitti:
Kaikilta voi mennä terveys tai tapahtua jotain mikä suistaa elämän raiteiltaan. Vain typerys luulee olevansa koko elämänsä turvassa elämän kriiseiltä.
Sano tuo lasu-tantoille ja ympäristölle, jossa voi "herätä huoli".
Etenkin tuollaiset joukkueurheiluharrastukset helposti ruokkivat elitismiä ja jopa narsismia. Vanhemmat tekevät kaiken työn rahan keräämiseksi ja lapset reissaavat ympäri maata. Ollaan näennäisesti kavereita, mutta kuitenkin koko ajan kiva kilpailu päällä ja vaara tipahtaa alemmalle tasolle. Tuo juuri helposti johtaa hyvään huonoon itsetuntoon.
Joku toinen nuori saattaa saada samoja onnistumisen kokemuksia vaikka pienimuotoisesta työnteosta. Ja vaikutus perheen kassavirtaan on päinvastainen.
Miks miks miks. Miksi te nykynuoret ja aikuiset olette tällaisia joka asiaa järjellä ajattelevia. Antakaa välillä tunteiden ja fiiliksen viedä mennessään. Ei asioita tarvitse aina järjellä ajatella, koska se sinun järkikin on vain pääosin pelkoja ja uhkakuvia joita olet ympäristösi vaikutuksesta päähäsi iskostanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa ilmaisia ja edullisia harrastuksia. Ei harrastus tarvitse tapahtua maksullisissa seuroissa tms. Vanhempien laiskuutta kun muuta ei keksitä.
Joo, tavallaan näin. Mutta jos lapsi on lajissaan erittäin taitava ja hänellä on sisäinen palo oppia lisää, lapsen ystävät harrastavat lajia, lapsi pärjää lajissa ja saa huomattavia onnistumisen kokemuksia ja ns. elää ja hengittää sitä lajia niin silloin on aika karua sanoa, eikö riitä että äiti potkii sun kanssa palloa tossa pihatiellä.
Itselleni kävi näin, kyseessä hyvin kallis laji. Olin yrittänyt saada lasta innostumaan halvoista harrastuksista, mutta lapsi valitsi toisin.
Vaikka olisi minkälainen palo tahansa harrastaa, jos rahaa ei kertakaikkiaan ole kustantaa kallista harrastusta, niin sitä ei ole, ja piste. Jos siitä piltin elämä pilaantuu, niin voi voi. Moni muukin joutuu luopumaan haaveistaan elämän kylmien realiteettien edessä, ei siinä mitään uutta ole.
Lainaus ei toimi, mutta tälle joka luetteli tavaroiden hintoja: välineitä saa käytettynä halvalla.
Partiossa ei ole normaalisti tuollaisia maksuja muita kuin jäsenmaksu nelisen kymppiä ja retkimaksut. Huivin saa ainakin meillä ilmaiseksi. Retkille voi lainata tavaroita. Puukoksi kelpaa halpis. Jos lapsi tarvitsee virallista paitaa, niin todennäköisesti joltain saa lainaksi pieneksi jääneen. Partio on halpa harrastus.
Lapseni harrastaa matalan kynnyksen jalkapalloa, josta jää kaupungin kaikille antaman harrastusrahan jälkeen satanen vuodessa maksua. Nappiksia saa kirppiksiltä vitosella. Ei olla ikinä maksettu enempää niistä
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa mulle, että mikä on se minimi summa mielestänne harrastuksiin mikä kuuluu lapsen perusoikeuksiin?
En ole koskaan ymmärtänyt, että pitäisi saada harrastaa mitä tahansa hinnasta ei väliä. Sellaista se elämä on ettei kaikkea voi saada ja tämä koskee myös niitä elämyksiä. Myöskään ulkomaan matkat ei ole välttämättömyys.
Mun lasten harrastukset. Toisella jumppa 30€/syksy. Tokaluokkalaisella askartelu- ja käsityökerho 68€+68€ syksystä kevääseen ja ilmainen liikuntakerho. Ei tulis mieleenkään pistää tuhansia euroja palamaan.
No, sun lapsi innostuu tosta jumpasta ja haluaa jatkaa sitä joukkuevoimistelussa. Muutama vuosi halpaa, kunnes sitten hinta nousee. Lapsi on varhaisteini, kaverit joukkueesta, silmät loistaa kun puhuu lajista, treenaa liikkeitä vapaa-ajalla, katsoo alan videoita yms. Ja kulut alkavat olemaan useita satoja kuussa.
Sittenkö siinä teini-iän kynnyksellä sanot tällaiselle lapselle, että kyllä työväen opiston jumppa riittää sinulle?
Vierailija kirjoitti:
Miks miks miks. Miksi te nykynuoret ja aikuiset olette tällaisia joka asiaa järjellä ajattelevia. Antakaa välillä tunteiden ja fiiliksen viedä mennessään. Ei asioita tarvitse aina järjellä ajatella, koska se sinun järkikin on vain pääosin pelkoja ja uhkakuvia joita olet ympäristösi vaikutuksesta päähäsi iskostanut.
Näinpä. Mekin vaimon kanssa pannaan aina ilman kondomia. Lapsia tulee jos on tullakseen. Kyllä elämä kantaa.
Partiossa säästää pitkän pennin kun hankkii käytettynä minkä voi. Huivi ei maksanut mitään. Trangioita ei ostettu vaan käytettiin lippukunnan omia. Ruokailukippo ja muki maksoivat muutaman euron. Alkuunsa ei pakkeja käytetä. Eikä omia tuluksia tarvittu.
Tämä! Ja en tiedä onko aihetta tutkittu, mutta itse ajattelen, että teinin ajan viettäminen harrastuksessa, joka on hänelle intohimo, jossa sosiaalisia suhteita ja onnistumisen kokemuksia on huomattavasti parempi tapa viettää aikaa kuin vaikka kauppakeskuksissa notkuen tai koneella pelaten.
Toki varmaan on sitten niitä teinejä, jotka pyöräilevät, käyvät uimahallissa yms. täällä olevia esimerkkejä yhdessä vanhempien kanssa, mutta harvoin olen heistä tosielämässä kuullut.