Lue keskustelun säännöt.
En olisi ikinä ennen lasta uskonut, että vanhemmuus on nykyään näin vaikeaa ja uuvuttavaa
23.10.2025 |
Ennen kuin sain oman lapsen niin kuvittelin, että vanhemmuudessa riittää sellainen sopivan hyvä, työssäkäynti onnistuu helposti koska on päiväkodit sitä varten, kouluikään kun lapsi tulee niin helpottaa kun koulu hoitaa koulun ja terveydenhuollossa käynnit on neuvola kerran vuodessa ja pari korvatulehdusta lääkärikäynteineen. Vielä mitä. Minulla on yksi ekaluokkalainen lapsi, ja kaikki vapaa-aikani ja iso osa työpäivistä menee lapsen asioita hoitaessa. Ja sama ennen kouluikää. Ja olen aivan poikki. Äitiysloma ja vanhempainvapaa vielä meni ihan ok, vaikka toki yöt huonosti nukkuvan pienen lapsen kanssa oli raskasta. Mutta se oli sellaista normaalin raskasta ja vapaalla kun oli niin oli mahdollisuus välillä levähtää sohvalle tai olla joskus vaikka puoleen päivään yöpaidassa, jos taivaalta vihmoi räntää ja väsytti.
Mutta kun piti palata töihin ja laittaa lapsi päiväkotiin alkoi elämä mennä ihan mahdottomaksi. Ensinnäkin ei saatukaan paikkaa lähipäiväkodista. Se mistä saatiin niin siellä ei ollutkaan autopaikkoja eikä mitään mihin parkkeerata viedessä tai hakiessa eli aamu alkoi parkkipaikan etsimisrumballa. Sama hakiessa. Lapsi piti viedä sisälle asti ja huolehtia häneltä ulkovaatteet pois, sisätossut jalkaan, käsien pesu ja ryhmän huoneeseen. Päiväkodilta tuli tarkat vaatimukset mitä kaikenlaisia sadevaatteita, varavaatteita, varakumisaappaita ym ym on oltava aina siellä. Kaksi viikkoa etukäteen piti päiväkotiin ilmoittaa 10 min tarkkuudella milloin lapsen vie ja milloin hakee, ja tässä kellonajassa oli pakko pysyä vaikka olisi töissä tullut yllättäviä kokouksia. Päiväkoti ei joustanut yhtään työelämän mukaan. Eikä työpaikka suostunut joustamaan yhtään lapsen tai päiväkodin mukaan. Ihan järkyttävä aikatauluhel vetti, josta selkä märkänä hiestä yritti selvitä kainalossa kurasta märkä ja kiukutteleva lapsi. Töissä jatkuvaa anteeksipyytelyä siitä, että myöhästyi taas sen kaksi minuuttia töistä kun päiväkodilla ei löytynyt parkkipaikkaa. Päiväkodilta soitettiin usein hakemaan lapsi kesken päivän pois, kun sen nenä vuotaa niin on heidän mielestään kipeä. Ja pomo huutaa töissä, että et saa lähteä kesken töistä pois kun työt on pakko hoitaa. Koulu kun alkoi niin ei helpottanut, lapsi ei pystykään kulkemaan koulumatkaa yksin, koulutaksia ei myönnetäkään, koululla ei olekaan aamukerhoa, koulu alkaa usein vasta 9:15, iltapäiväkerho loppuu jo klo 16:00 eli lapsi pitää saattaa klo 9 ja hakea klo 16, mahdoton olla töissä ennen 9:30 ja jälkeen 15:30. Pomo vihainen lisää tästä. Koululta ja päiväkodilta satelee edellisenä päivänä käskyjä ottaa huomenna mukaan tyhjä viilipurkki, pyöreä kivi ja kokovalkoinen t-paita, tms. No ei niitä ole, kiireellä kauppaan ja rannalle etsimään. On useampi palaveri vuodessa opettajan kanssa, aina joskus klo 13-14 aikoihin, muita aikoja ei anneta. On äitien aamupäivää, koti ja koulu päivää ja vaikka mitä, tietenkin aina kesken työpäivän. Pomo näistä lisää vihainen. KOko päiväkotiajan flunssakierre lapsella ja jäätävä usein pois töistä itse siksi, pomo taas vihainen, ja nyt jo työkaveritkin.
Jatkuu alla.
Kommentit (115)
Komppaan, ja vaikka olisit työttömänä kotona niin lapset työllistää siis kodin ulkopuolella ihan liikaa. Olen aina ihmetellyt kuinka molemmat vanhemmat voivat käydä töissä saati yksinhuoltajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tuo koulunkäynti voi olla noin tuhottoman vaikeaa? Nyt en ymmärrä. Ja miksi se mukula ei pysty itse kulkemaan kouluun, onko jotenkin vajaaälyinen? Ilmeisesti, jos sitä opettaajaakin pitää tavata useita kertoja vuodessa.
Ap vaikuttaa täydeltä lampaalta, joka täyttelee jokaisen neuvolan lomakkeen eikä missään asiassa kykene tekemään omia päätöksiä ja hallitsemaan omaa elämäänsä.🐑
No, juu. Kyllä itsellekin tämä lapsiperhearjen rankkuus tuli jotenkin puskista! Meillä toki se eri tilanne, että lapsilla on osallistuva ja huippu isä. Jos mietin omaa lapsuuttani ysärillä, niin se oli pitkälti aika tylsää (meitä ei koskaan viety mihinkään, ei ollut harrastuksia, ainoat perheen ulkopuoliset ihmiskontaktit ennen koulua oli mummu, pari serkkua ja naapurin lapsi), väkivaltaista pelolla kasvatusta, alkoholistivanhempia, joten en tietenkään ole tällaista omille lapsilleni halunnut.
Tykkään kyllä työstäni ja jotenkin sinne pääsee lepäämään, kun kotona on välillä melkoinen hullunmylly uhmakkaan 3-vuotiaan ja hetki sitten uhmasta päässeen 5-vuotiaan kanssa. Se, kun on kiire töihin, kun lapsi heittää itsensä veltoksi kuralammikkoon juuri ennen autolle pääsyä sai kyllä itkemään juuri eilen.
Ei ole tuollaista tai onnistuin saamaan lapsen samaan päiväkotiin entisen luokkakaverin kanssa, en halua tuntea häntä, hänellä on tuollaista.
Vaihdan työpaikkaa, jos aikuinen ihminen huutaa minulle, kokoukset ja palaverit tiedän tasan tarkkaan vähintäin 2vk etukäteen, jos tulipalo ehkä päiväkoti ihmiset ymmärtää kun vuolaasti pyydän anteeksi.
Toki lapsella pitää olla varavaatteet vaikka ydinsotaa vastaan, viilipurkkeja ei ole tarvinnut viedä ja jos niin ajoissa on tullut ilmoitus.
Jospa nyt keskityt siihen pieneen lapseesi. Ihan naurettavaa, että sinulla pitäisi olla harrastuksia. Puheterapia toki tärkeää - kai haluat, että lapsesi osaa puhua??!? - mutta yritä nyt herran jumala itsekin vähän päätellä, millä on väliä ja millä ei. Miten tuo päiväkodin viilipurkit ja muut liittyvät millään nykytilanteeseesi? Ilmeisesti aika menee vanhoja jankatessa. Vanhemmat hoitaa lapsensa, se on täysi itsestään selvä asia. Ihan ihme kuvitelma, että isovanhempien pitäisi tehdä sinun osuutesi lapsesta, jonka olet itse halunnut hankkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli sovittu päiväkotiin tietty tuntimäärä hoitoa kuukaudessa. Ei ollu täysillä tunneilla,koska tein vuorotyötä. Sitten mä aina sain silti laitettua hakuajat niin, että ei todellakaan tarttenu painaa kaasua pohjassa hakemaan ja mielissään ne hoitajat oli jos hainkin etuajassa. Eli jos pääsin töistä vaikka klo 15 ja matkaan mulla meni puoli tuntia,laitoin hakuajaksi silti vaikka klo 16:15. Koska sehän ei päiväkodille kuulu pätkääkään kuljenko työmatkat julkisilla vai autolla. Ja kerta maksoin sinne klo 16:15 asti,niin oli turha narista.
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo koulunkäynti voi olla noin tuhottoman vaikeaa? Nyt en ymmärrä. Ja miksi se mukula ei pysty itse kulkemaan kouluun, onko jotenkin vajaaälyinen? Ilmeisesti, jos sitä opettaajaakin pitää tavata useita kertoja vuodessa.
Ap vaikuttaa täydeltä lampaalta, joka täyttelee jokaisen neuvolan lomakkeen eikä missään asiassa kykene tekemään omia päätöksiä ja hallitsemaan omaa elämäänsä.🐑
Ei lapsi mikään vajaaälyinen ole, vaan hänellä on luultavasti adhd. Sen vuoksi koulumatka liian vaarallinen eikä hän myöskään päädy kouluun vaan haahuilee muualle. Tutkimukset on edelleen kesken, saa nähdä tuleeko diagnoosia vai ei. Päiväkodissa oli 4 opettajan tapaamista vuodessa, nyt koulussa ollut yksi, mutta kouluhan alkoi vasta. Kaikilla oppilailla on vähintään kaksi opetapaamista koulussa vuodessa ja samoin kaksi per vuosi päiväkodissa, meidän kohdalla oli pari ylimäärästä kun epäilivät adht:tä ja siitä piti jotain papereita laatia. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odota vielä pari vuotta, että haluaa alkaa harrastamaan ja sitten alkaa se iltapäiväkuskailurumba myös ja seura vaatii osallistumaan milloin mihinkin talkoisiin.
Onhan se melkoinen rumba eikä näitä turhaan ruuhkavuosiksi kutsuta.
Toivottavasti journalistit ja tutkijat bongaavat tämän aloituksen. Hyviä käytännön esimerkkejä siitä, mikä vanhempia kuormittaa ja uuvuttaa Suomessa. Juuri oli uutinen tästä, että vanhemmuuden kuormitus saa vanhemmat jättämään lapsiluvun (toivottua?) pienemmäksi.
Tähän päälle koulujen kesäloma-ajat, jolloin vanhempien on suurimmaksi osaksi oltava töissä, mutta alakouluikäiset eivät saisi olla itsekseen kotona. Vastaavia ristiriitoja sisältäviä "ansoja" on työ- ja perhe-elämä täynnä. Lopulta onnistuneen urakehityksen takana ovat vahvat tukiverkot ja osallistuvat isovanhemmat. Jos näitä ei ole, on jo kahden työssäkäyvän vanhemman elämä hyvin haastavaa yksinhuoltajista puhumattakaan. Monilla on lapsiperhearjen lisäksi vielä hoitovastuuta lasten isovanhempien suuntaan ja siinä vielä tuplakuormitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jospa nyt keskityt siihen pieneen lapseesi. Ihan naurettavaa, että sinulla pitäisi olla harrastuksia. Puheterapia toki tärkeää - kai haluat, että lapsesi osaa puhua??!? - mutta yritä nyt herran jumala itsekin vähän päätellä, millä on väliä ja millä ei. Miten tuo päiväkodin viilipurkit ja muut liittyvät millään nykytilanteeseesi? Ilmeisesti aika menee vanhoja jankatessa. Vanhemmat hoitaa lapsensa, se on täysi itsestään selvä asia. Ihan ihme kuvitelma, että isovanhempien pitäisi tehdä sinun osuutesi lapsesta, jonka olet itse halunnut hankkia.
Aloitukseni koski koko lapsen seitsemää tähän astista vuotta, ei nykytilannetta. Siksi viilipurkit päiväkotiin. Ja nyt ouluunkin muuten on tarvittu jo munakennoja ja vaikka mitä. Aloituksen aihe on se, miten tuli yllätyksenä vanhemmuuden uuvuttavuus ja vaikeus. Siis koko lapsiajalta. En tehnyt aloitusta saadakseni neuvoja nykytilanteeseeni. Kunhan avauduin aiheesta, että vanhemmuus on yllättävän raskasta ja sitä ei lapsettomana arvannut etukäteen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo koulunkäynti voi olla noin tuhottoman vaikeaa? Nyt en ymmärrä. Ja miksi se mukula ei pysty itse kulkemaan kouluun, onko jotenkin vajaaälyinen? Ilmeisesti, jos sitä opettaajaakin pitää tavata useita kertoja vuodessa.
Ap vaikuttaa täydeltä lampaalta, joka täyttelee jokaisen neuvolan lomakkeen eikä missään asiassa kykene tekemään omia päätöksiä ja hallitsemaan omaa elämäänsä.🐑
Sinäpä vaikutat lapsettomalta reppanalta. Selvästikään et tiedä mitään lapsellisten arjesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkuu.
Neuvolakäyntejä onkin useammin kuin kerran vuodessa, nekin aina keskellä päivää, aikaisia aamuaikoja ei ole eikä ilta-aikoja. On rokotusta ja toista rokotusta ja kasvun seurantaa tai sen ja tämän seurantaa. Neuvola käskee fysioterapeutille, no niitä aikoja on kerran viikossa ja nekin aika klo 9-14 välillä, muita aikoja heillä ei ole antaa. Lapsi ei oppinut r-kirjainta niin pienenä kuin piti, joten neuvola käskee puheterapiaan, niitä aikoja parin viikon välein, nekin aina klo 9-14 välillä. Päiväkoti epäilee lapsella adhd:ta tai jotain vastaavaa, on alettava juoksemaan erilaisissa tutkimuksissa, nekin tietenkin kaikki vain keskellä päivää ja niitä käyntejä aivan lukuisia. Pomo lisää vihainen, päivät menee näissä juostessa, pomo sanoo ettei saa vapaata näihin enää. Olen antanut sille suuseksiä kesken päivää. Onneksi saa uuden työpaikan, mutta se oli pakko ottaa pienillä tunneilla, kun on pakko päivällä päästä viemään lasta näihin kaikkiin. Rahat todella tiukoilla. Teen pornoa netissä. Lapsi nukkuu edelleen huonosti joten minäkin nukun huonosti. Väsyttää, uuvuttaa.
Silti pitää olla hyvä äiti, noudattaa moderneja vaativia kasvatusmetodeja, jos kerran väsyneenä huutaisi lapselle kun ei enää jaksa tämän sadatta uhmakiukkukohtausta, niin naapuri tekisi lastensuojeluilmoituksen. Ja siitä alkaisi sellainen rumba taas.
Ja mikä parasta, mies päätti häipyä lapsen ollessa neljä. Tapaa lasta joskus sunnuntaisin. Jos tapaa, usein peruu. Eli olen käytännössä yksinhuoltaja ja kaikki nuo on ollut minun hoidettavana jo useamman vuoden aivan yksin. Yllätyksenä tuli, että isovanhemmilta ei saakaan apua vaikka apua ennen raskautta lupailivat. Sanoivat että pettäjä kestää. Väsyttää ja uuvuttaa lisää. Ai minun omat harrastukset? Niitä oli viimeksi vuosikausia sitten, ei vain ole aikaa. Illalla kaadun sänkyyn suorilta jaloilta. Ja annan vain jonkun miehen panna maksusta. En olisi ikinä uskonut, että nykyään vanhemmuus on näin raskasta ja vaikeaa ja aivan kaiken ajan vievää. Miksi tästä ei varoiteta etukäteen? Käsketään vain naisia vauvatalkoisiin. Talkoot joo tosiaan.
Ap
Niin, ap taisi erota miehestään kun sai lapsen aikaiseksi, voimaantui, ja hoitaa hommat nyt yksin päin persettä. No kannattiko ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsestasi kasvaa tulevaisuuden terroristi.
Vierailija kirjoitti:
Niin, ap taisi erota miehestään kun sai lapsen aikaiseksi, voimaantui, ja hoitaa hommat nyt yksin päin persettä. No kannattiko ?
Mies päätti häipyä. Minä en ottanut eroa hänestä. Enkä minä valinnut sitä, että hän tapaa lasta vain harvoin ja usein nekin peruu viime hetkellä. Ap
Aikoinaan kun ainokainen oli vauva ja asuttiin kaksiossa, etsittiin uutta kotia, isäni oli mukana ja totesi yhdestä asunnosta tämä on hyvä, tästä pääsee kouluun ylittämättä yhtään suojatietä. Silloin nauratti, 3kk vanhan vauvan vanhempina, mutta myöhemmin osottautui todella hyväksi asiaksi.
Asioita voi ennakoida ihan asuinpaikkasta alkaen.
Vierailija kirjoitti:
Jatkuu.
Neuvolakäyntejä onkin useammin kuin kerran vuodessa, nekin aina keskellä päivää, aikaisia aamuaikoja ei ole eikä ilta-aikoja. On rokotusta ja toista rokotusta ja kasvun seurantaa tai sen ja tämän seurantaa. Neuvola käskee fysioterapeutille, no niitä aikoja on kerran viikossa ja nekin aika klo 9-14 välillä, muita aikoja heillä ei ole antaa. Lapsi ei oppinut r-kirjainta niin pienenä kuin piti, joten neuvola käskee puheterapiaan, niitä aikoja parin viikon välein, nekin aina klo 9-14 välillä. Päiväkoti epäilee lapsella adhd:ta tai jotain vastaavaa, on alettava juoksemaan erilaisissa tutkimuksissa, nekin tietenkin kaikki vain keskellä päivää ja niitä käyntejä aivan lukuisia. Pomo lisää vihainen, päivät menee näissä juostessa, pomo sanoo ettei saa vapaata näihin enää. Tulee potkut koska ei ole hoitanut työtään. Onneksi saa uuden työpaikan, mutta se oli pakko ottaa pienillä tunneilla, kun on pakko päivällä päästä viemään
Talkoisiin yleensä kaikki osallistuu, ja homma tehdään yhdessä. Nykyajan vanhemmuus on kuitenkin ydinperheen yksinäistä suorittamista, tiukan työelämän puristuksessa.
Been there, done that! Tällaista meno oli jo 90-luvun lopulla.