Pakko avautua johonkin!

En hae mitään sääli pisteitä, mutta välillä elämä potkii päähän ja kovaa!



Ja tuntuu että sitä tapahtuu meidän perheelle vähän liikaakin!

Ala mäki alkoi kun isäni kuoli muutama vuosi sitten. Häneltä jäi firma, talo ja kaksi autoa. Kuolinpesää ei jaettu, koska äitini asuu talossa siarusteni kanssa. No siitä sitten rapsahti tuntuva perintövero maksettavakseni.

Minulla ei ollut maksaa yli tuhannen euron veroa kotiäiti kun olen.

Siitä sitten tuli luottotietoihin merkintä ja niin edelleen... Äitini maksoi muiden lasten perintöverot heidän saamillaan lapsen eläkkeillä (jotka he siis saavat joka kuukausi kunnes täyttävät 21 ja ovat koulussa).



No, minä sain käyttööni toisen autoista, kunhan maksoin siitä vero- ja vakuutus- maksut noin 175¿/kk.



Avo mieheni tuli (noin vuosi isäni kuoleman jälkeen) työ kyvyttömäksi.

Tapaturma ei sattunut töissä, joten hän ei saanut siitä mitään korvauksia. Hän joutui jäämään " työttömäksi" .



Eikä tuokaan vielä riittänyt meidän perheen osalle, vaan joku aika sitten mieheni ajoi pahan kolarin tuolla meillä käytössä olleella autolla.

Auto meni lunastukseen, mutta onneksi mieheni pääsi pelkällä säikähdyksellä. Sairaalassa hän kun on ollut yhteensä noin puoli vuotta, viime kesästä lähtien.



Viime kuukausina mieheni on muuttunut koko ajan hankalammaksi.

Hänellä on kaiketi joku viivästynyt kolmen kympin kriisi tai vastaava, koska hän kuvittelee voivansa elää " poikamies elämää" ja olla siinä sivussa kolmen lapsen isä ja puoliso. Sen nyt jokainen tietää ettei siitä mitään tule!



Miehestäni on tullut todella välinpitämätön ja itsekäs yksilö.

Välillä tuntuu että asun kaikkea vastaan kapinoivan teini pojan kanssa, enkä suinkaan yli kolmikymppisen miehen! Nykyään en enää voi luottaa edes siihen että hän tulee kotiin siihen aikaan, kun on sanonut tulevansa.



Lisäksi raha-asiat ovat päin persettä. Kun kuopus täytti 9kk ja äitiyspäiväraha kausi päättyi, vein kotihoidontuki hakemuksen kelaan.

Silloin loppui yllättäen kotihoidontuen maksu muista lapsista!

Samalla viikolla mieheni työttömyysturvan maksukin loppui, syynä se ettei hän ollut ilmoittanut ajallaan uutta osoitettamme ja ei siksi ollut saanut lappua jolla hänet velvoitettiin menemään työhön ohjaus kurssille. Hän kun oli luullut, että pelkkä maistraattiin tehty osoitteen muutos olisi riittänyt, eikä Kelaan olisi erikseen tarvinnut osoitteen muutosta tehdä. Tuosta seurasi hänelle 5kk karenssi, jolloin hän ei saa rahaa kelasta. Minä puolestani sain noin 1,5kk kuluttua hakemuksen viennistä lapun kelalta, jossa ilmoitettiin että kotihoidontuki maksetaan takautuvasti noin 1,5kk tuosta ajankohdasta eteenpäin!



Nyt sitten olen täyttänyt toimeentulohakemuksen, minkä käsittely vie VÄHINTÄÄN kaksi viikkoa. Vuokrat on rästissä ja rahaa tilillä kaikki 37centtiä. Ruokaa olen onneksi ostanut pakkaseen, mutta juuri kaadoin viimeiset maidot lapsen tuttipulloon.



Mieskin on kaverinsa luona, koska hermostuin tänään häneen. Oli tulossa kotiin seitsemän jälkeen illalla, vaikka aamulla sanoi tulevansa viimeistään puoli yhdeksi (päivällä).



Nyt sitten ihmettelen mistä saisin maitoa siihen asti, kunnes lapsilisät tulevat. Ja vaippojankin pitäisi jossain vaiheessa ostaa.

Onneksi sentään sain sovittua, että vuokrat maksetaan vasta kun nuo takautuvat kotihoidontuet tulevat tililleni. Häätö se tästä vielä olisikin puuttunut.



Ei nämä Suomenkaan systeemit oikein tunnu toimivan. Päättäjät ilmeisesti olettavat ihmisten elävän pelkällä vedellä (joka tosin sekin maksaa meillä kulutuksen mukaan, kuuma ja kylmä erikseen hinnoiteltuina. Asumme kaupungin vuokra-asunnossa).



Eikä tuossa tosiaankaan ollut läheskään kaikki vastoin käymiset !

Niitä riittäisi vielä vaikka kuinka paljon.