Lue keskustelun säännöt.
Appiukon törkeä käytös
21.10.2025 |
Haluan avautua mieheni isän törkeästä käytöksestä. Taustoihin voin mennä sen verran, että olemme mieheni kanssa tutustuneet verrattain hiljan, noin kaksi vuotta sitten, ja sittemmin menneet naimisiin sekä perustaneet uusperheen, johon kuuluu mieheni edellisestä liitosta 9-vuotias poika sekä minun edellisestä liitostani 11-vuotias poika. Perheemme ei ole kohdannut vastoinkäymisiä, joista emme olisi päässeet yli, ja liittomme on onnellinen sekä rakkaudentäyteinen. Mieheni on välittävä sekä hellä mies, jonka kanssa vietämme paljon kahdenkeskistä aikaa ja jaamme samat elämänarvot. Poikamme tulevat hyvin toimeen keskenään ja harrastavat yhdessä kaikenlaista. Lisäksi meillä on koira.
Muiden miehen sukulaisten sekä omieni vastaanotto meitä kohtaan on ollut varsin normaali ja asiallinen. Koen varsinkin oman äitini sekä anoppini hyväksynnän ja tarjoamansa avun (lastenhoito, koiranhoito, henkinen tuki jne) olleen erityisen suuressa roolissa elämässämme. Mutta jo alusta alkaen mieheni isän käytös minua kohtaan on ollut erittäin kylmää sekä jollain tavalla minusta tuntuu, että koko miehen suku oikeuttaa ja hiljaisesti hyväksyy apen käytöksen vedoten milloin mihinkin selitykseen. Appi on vanha, äksy mielensäpahoittaja, ja tuntuu, että kaikki vaan odottavat hiljaisesti vuoroaan hänen hyökkäyksen kohteeksi joutumiselle.
Syyslomalla lapsemme olivat hoidossa tuolla mummulassa, jossa myös pappa, joksi häntä kutsutaan, oli tietenkin myös. Saapuessamme hakemaan lapset, poikamme olivat hiljaisia ja vetäytyviä eikä läheskään omia itsejään ja juuri, kun vasta olin ehtinyt kysyä ulkovaatteet riisuttuani, että mites täällä on mennyt?, pappa alkoi sättimään ja näyttämään kuvia kertomansa mukaan poikien rikkomista sängyistä, jotka kuvassa kyllä näyttivät ehjiltä. Ainoastaan lakanat niistä oli myllätty, sillä pojat olivat leikkineet painia. Pappa kertoi myös, ettei pojat usko mitään, sekä että mummu oli itkenyt.
Pappa jostain syystä oli niin kimpaantunut, että alkoi sättimään varsinkin minun lastani, joka ei siis ole hänen biologinen lapsenlapsensa. Hän alkoi räksyttää, että aiemmin lapseni oli aiheuttanut riidan hänen ja poikansa (mieheni) välille tekoitkemällä. Kyseinen tilanne tapahtui viime kesänä, kun pappa oli mennyt tuomaroimaan lasten keskinäisiä kilpailuja ja toiminut epäreilusti sekä puolueellisesti, jolloin poikani tuli sisälle itkien kertomaan, että pappa kiusaa. Myös toinen poikamme oli sitä mieltä, että pappa ei tiedä sääntöjä ja että hän vaan määräili miten huvittaa. Silloin mieheni oli mennyt selvittelemään tilannetta ja kertomansa mukaan pappa oli sanonut, että tietenkin hän puolustaa omiaan, vedoten siis siihen, että hänen lapsenlapsensa on hänen biologinen jälkeläisensä. Mieheni oli tähän vastannut topakasti, että nämä ovat kaikki meidän omia, ja että menee pois tuomaroimasta, jos ei viitsi edes tutustua leikin sääntöihin ensin.
Jatkuu kommenteissa
Kommentit (104)
Niin, mikä tässä on se ongelma. Vanha kiukkuinen pappa jolla toinen päivä on hankalampi kuin toinen. Ihan perinteiseen tyyliin, säädätte poikien kyläilyjä siellä sen mukaan mitä pappa ja mummo jaksavat. Nyt olivat liian pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa hankkia apua itselle. Valitettavasti en usko, että tämä on provo, tällaisia tilanteita oikeasti on, muttei tuollaista vuodatusta jaksa lukea. Joko kirkon kautta joku kuunteleva työntekijä tai sitten ihan terapeutti, jolle maksaa siitä, että tulee kuunnelluksi.
Eikö sulla oikeasti ole elämässä mitään muuta kuin näiden provojen väsäily? Aina samalla tunnistettavan tönköllä tyylillä tietenkin.
Mene vaikka ulos välillä ja hae töitä.
Rakas päiväkirja, tänääkin kaikki tuntuu väärältä. Kirjoitan taas huomenna.
Ratkaisu, sekä sinä että miehesi säästätte kesälomista päiviä, jolla hoidatte vuorotellen lapsia lomaviikon ajan. 😌
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on kyllä itse mielensäpahoittaja. Ihan normaali vähän iäkkäämpi appi, jolla vanhahtava arvot.
Lapset olivat hoidossa heillä kaksi yötä ja tämä oltiin sovittu hyvissä ajoin. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämässä tulee vastaan kaikenlaista väkeä. Jotkut ovat äksympiä kuin toiset, mutta heitä vaan joutuu välillä sietämään.
Lopeta tuollaisten kilometritarinoiden kirjoittelu palstalle. Ei ketään kiinnosta sinun tuohtumisesi ja appiukon mahdolliset tölväisyt noin paljon. Sitä paitsi jos aloitus olisikin totta, olet kirjoittanut erittäin tunnistettavasti perheestäsi. Typerää touhua. Hanki elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset olivat hoidossa heillä kaksi yötä ja tämä oltiin sovittu hyvissä ajoin. -ap
Ja näitte että se oli liikaa. Seuraavana yksi yö.
Vie oma lapsesi omalle isällesi hoitoon. Miksi rasitat vanhaa miestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lopeta tuollaisten kilometritarinoiden kirjoittelu palstalle. Ei ketään kiinnosta sinun tuohtumisesi ja appiukon mahdolliset tölväisyt noin paljon. Sitä paitsi jos aloitus olisikin totta, olet kirjoittanut erittäin tunnistettavasti perheestäsi. Typerää touhua. Hanki elämä.
Ei aloitus ole totta. Tämä tyyppi on joku mt-ongelmainen, elämäntapatyötön tai eläkeläinen joka kirjoittaa tänne näitä tarinoita harrastuksekseen liki joka päivä. Ne on helppo tunnistaa, koska tietyt asiat toistuvat vaikka yrittääkin keksiä erilaista juonta välillä. Veikkaan että tämän ihmisen elämä on todella tyhjää ja sisällötöntä.
Pappa on oikeass.
Heillä olisi oikeus rauhalliseen vanhuuteen ilman, että viette poikia sinne riehumaan tai ainakin kasvattaisitte lapsenne käyttäytymään kunnollisesti isovanhempienne luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
9- ja 11-vuotiaiden on syytä uskoa jos kielletään ja muistaa ettei olla kotona.
Vierailija kirjoitti:
Lapset olivat hoidossa heillä kaksi yötä ja tämä oltiin sovittu hyvissä ajoin. -ap
Etukäteen sopiminen ei auta, jos vanhukset eivät kestä yhtään lasten riehumista. Hoidatte itse tai toinen lapsi sinun vanhemmillesi ja toinen omille isovanhemmilleen.
Ap hyvä, vaikka papalla ei ole mitään päällepäin näkyvää vaivaa, ei se tarkoita, että hän jaksaa kahta poikaa pitkään. Pojat ovat kertomasi mukaan sen ikäisiä, että todennäköisesti ovat kohtuullisen vilkkaita. Mummo ei jaksa vaivojensa vuoksi juosta poikien perässä, ja pappa voi olla vaan väsynyt.
Älkää nyt hyvä ihme useaksi päiväksi viekö lapsia tuonne mummolaan, ei vanhat enää jaksa. Tämän varmasti tiesitte itsekin etukäteen, koska ongelmia on ollut aiemminkin.
Vierailija kirjoitti:
Vie oma lapsesi omalle isällesi hoitoon. Miksi rasitat vanhaa miestä?
Ja mummoa jolla on fyysinen sairaus? Pojat on jo isoja ja varmasti heistä lähtee ääntä.
Tuon ikäpolven miehet harvoin hoitavat lapsia ensinkään.
Saati sitten jonkun toisen lapsenlasta.
En kirjoita tätä ilkeyttäni. Näin asia vain on.
Appeni oli tästä syyttänyt lastani sillä ajalla, kun poikamme olivat heillä hoidossa syyslomalla, johon lapseni oli vastannut pappalle, että kyllä pappa on itse aiheuttanut riidan tarttumalla ja riuhtomalla puolisoani vaatteista vuosia sitten, sillä tämän olemme lapsille kertoneet, kun ovat vartuttuaan ymmärtäneet jonkin hiertävän näiden kahden ihmisen välejä. Mieheni kokee, ettei heidän keskinäiset välinsä ole koskaan sen jälkeen palautuneet ja yrityksistä huolimatta välit ovat lopullisesti viilenneet. Hän ei hyväksy väkivaltaa.
Anopin tultua myös olohuoneeseen aikani tätä säksätystä kuunneltuani kysyin häneltä, oliko lapset tosissaan rikkonneet jotakin, sain topakan vastauksen, ettei. Anoppini on tunneälykäs, järkevä ja hieno ihminen, jonka kanssa tulemme mielestäni hyvin juttuun, mutta joka kärsii tässä välillä puolisonsa käytöksestä lapsia kohtaan ja siitä, että mieheni kommunikoi hänen kanssaan viesteitse sekä puhelimitse jatkuvasti isänsä käytöksestä.
Lasten kertoman mukaan mummu on tosi kiva ja antaa aina herkkuja ja on selvästi ymmärtänyt, mitä isovanhemmuus parhaimmillaan voi olla- nauttia lasten kanssa elämästä. Hän on poikansa tavoin ottanut myös minun biologisen lapseni huomioon ja omakseen. Hänellä on toimintakykyä rajoittava fyysinen sairaus, joka osaltaan saattaa vaikuttaa jaksamiseen lasten kanssa touhutessa, mutta hän ei koskaan valita, ja pyrkii huomaamaan hyvän ja elää positiivissävytteistä elämää. Lapset kertovat aina, että mummu on heidän kanssaan tehnyt sitä sun tätä, ja pappa vaan makaa, selaa Temua ja karjuu sekä sättii ja kieltää kaiken hauskanpidon. Myös mummu on poikien kertoman mukaan sanonut tiukasti papalle, että nyt loppuu.
Ihmettelen, miksei pappa koskaan jaksa lapsia? Hänellä ei ole mitään ulospäin näkyvää sairautta, ja on jo selättänyt joitakin terveydellisiä haasteita, mutta pystyy nykyään jo elämään ilman mitään ns. näkyvää tai diagnosoitua. Hän on suuna ja päänä jatkuvasti kommentoimassa negatiiviseen ja ivalliseen sävyyn valintojamme, kasvatustamme, jopa meidän koiraa, josta hän ei (siitäkään) pidä. Mainittakoon, että vaikka erityisesti koen hänen kohdistavan ilkeät kommenttinsa minuun tai poikaani, se on vain minun kokemukseni eikä muutkaan perheemme jäsenet pääse helpolla, kun hän tuomitsee meistä kaikki ja jatkulla syötöllä.
Lasten kannalta olen tehnyt päätöksen, ettei pappaa kutsuta meille enää, mutta he eivät juurikaan koskaan edes käy täällä. Mieheni kokee velvollisuudekseen äitinsä vuoksi viedä lapsia häntä tapaamaan sillointällöin. En tahdo enää, että lapseni, mieheni ja anoppini joutuvat kärsimään apen aiheuttamasta jatkuvasta mielipahasta lapsiin liittyen. En todellakaan tahdo, että mieheni vie lapsemme sinne millään asialla enää. Olen todella loppu tässä tilanteessa, kun lapseni aina kuitenkin tahtovat mennä mummulaan mummua tapaamaan, mutta jo etukäteen pelkäävät pappaa ja hänen törkeää käytöstään. Olisi myös paljon muuta asiaan liittyvää kerrottavaa, mutta minun täytyy ensin kasata ajatuksiani, jotta jaksan niinsanotusti käydä tämän taistelun. Mitä itse tekisit tässä tilanteessa? Kerro omista huonoista kokemuksistasi? Tarvitsen vertaistukea ja kannattelua. -ap