Appiukon törkeä käytös

Haluan avautua mieheni isän törkeästä käytöksestä. Taustoihin voin mennä sen verran, että olemme mieheni kanssa tutustuneet verrattain hiljan, noin kaksi vuotta sitten, ja sittemmin menneet naimisiin sekä perustaneet uusperheen, johon kuuluu mieheni edellisestä liitosta 9-vuotias poika sekä minun edellisestä liitostani 11-vuotias poika. Perheemme ei ole kohdannut vastoinkäymisiä, joista emme olisi päässeet yli, ja liittomme on onnellinen sekä rakkaudentäyteinen. Mieheni on välittävä sekä hellä mies, jonka kanssa vietämme paljon kahdenkeskistä aikaa ja jaamme samat elämänarvot. Poikamme tulevat hyvin toimeen keskenään ja harrastavat yhdessä kaikenlaista. Lisäksi meillä on koira.

Muiden miehen sukulaisten sekä omieni vastaanotto meitä kohtaan on ollut varsin normaali ja asiallinen. Koen varsinkin oman äitini sekä anoppini hyväksynnän ja tarjoamansa avun (lastenhoito, koiranhoito, henkinen tuki jne) olleen erityisen suuressa roolissa elämässämme. Mutta jo alusta alkaen mieheni isän käytös minua kohtaan on ollut erittäin kylmää sekä jollain tavalla minusta tuntuu, että koko miehen suku oikeuttaa ja hiljaisesti hyväksyy apen käytöksen vedoten milloin mihinkin selitykseen. Appi on vanha, äksy mielensäpahoittaja, ja tuntuu, että kaikki vaan odottavat hiljaisesti vuoroaan hänen hyökkäyksen kohteeksi joutumiselle.

Syyslomalla lapsemme olivat hoidossa tuolla mummulassa, jossa myös pappa, joksi häntä kutsutaan, oli tietenkin myös. Saapuessamme hakemaan lapset, poikamme olivat hiljaisia ja vetäytyviä eikä läheskään omia itsejään ja juuri, kun vasta olin ehtinyt kysyä ulkovaatteet riisuttuani, että mites täällä on mennyt?, pappa alkoi sättimään ja näyttämään kuvia kertomansa mukaan poikien rikkomista sängyistä, jotka kuvassa kyllä näyttivät ehjiltä. Ainoastaan lakanat niistä oli myllätty, sillä pojat olivat leikkineet painia. Pappa kertoi myös, ettei pojat usko mitään, sekä että mummu oli itkenyt.

Pappa jostain syystä oli niin kimpaantunut, että alkoi sättimään varsinkin minun lastani, joka ei siis ole hänen biologinen lapsenlapsensa. Hän alkoi räksyttää, että aiemmin lapseni oli aiheuttanut riidan hänen ja poikansa (mieheni) välille tekoitkemällä. Kyseinen tilanne tapahtui viime kesänä, kun pappa oli mennyt tuomaroimaan lasten keskinäisiä kilpailuja ja toiminut epäreilusti sekä puolueellisesti, jolloin poikani tuli sisälle itkien kertomaan, että pappa kiusaa. Myös toinen poikamme oli sitä mieltä, että pappa ei tiedä sääntöjä ja että hän vaan määräili miten huvittaa. Silloin mieheni oli mennyt selvittelemään tilannetta ja kertomansa mukaan pappa oli sanonut, että tietenkin hän puolustaa omiaan, vedoten siis siihen, että hänen lapsenlapsensa on hänen biologinen jälkeläisensä. Mieheni oli tähän vastannut topakasti, että nämä ovat kaikki meidän omia, ja että menee pois tuomaroimasta, jos ei viitsi edes tutustua leikin sääntöihin ensin. 

Jatkuu kommenteissa