liittyykö autismiin empatian puute?

Liittyy. Voivat myös kuvitella että kiusaaminen on sen toisenkin mielestä leikkiä. Muut näkee kidutuksen selvästi.

Mä oon ainakin ihan överiempaattinen. Kai sitä on joutunut niin paljon opettelemaan ja maskaamaan että unohtuu siinä sit se oma pointti kokonaan.

Myös adhd voi saada tyydytystä toisten ärsyttämisestä. Neuron ongelmat liittyy yhteen. Ja taas mennään 🤪

Ei. Empatian puutetta on ihmisissä muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ainakin ihan överiempaattinen. Kai sitä on joutunut niin paljon opettelemaan ja maskaamaan että unohtuu siinä sit se oma pointti kokonaan.

Se empatia menee ali ja yli, rajoja puuttuu...

Käsitys empatiasta ei ole tasapainossa tai muiden kanssa sama. Myös muilla on empatian kanssa ongelmia. Narsistisuuden yksi iso piirre.

Rajojen puutteita on ns normaaleillakin ihmisillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ainakin ihan överiempaattinen. Kai sitä on joutunut niin paljon opettelemaan ja maskaamaan että unohtuu siinä sit se oma pointti kokonaan.

Se empatia menee ali ja yli, rajoja puuttuu...

Lähinnä tämä. Itselläni se kyllä on jo nykyisin hyvin laimeaa. Pyrin visusti välttelemään tilanteita joissa ihmiset kaipaavat verbaalista tukea ja lohdutusta. Ajatteluni on ylipäätään erittäin poikkeavaa, joten muiden tunne-elämä saa minut usein todella ahdistuneeksi. En myöskään halua itse lohdutusta.

Ei liity, vaan narsismiin, psykopatiaan ja sosiopatiaan. Toki autistillakin voi olla myös jokin edellä mainituista, eivät ole toisiaan poissulkevia.

Vierailija kirjoitti:

Liittyy. Voivat myös kuvitella että kiusaaminen on sen toisenkin mielestä leikkiä. Muut näkee kidutuksen selvästi.

Hyvä ettei neurotyypilliset lapset (tai aikuiset) kiusaa toisiaan ja kerro sitten että "ottaisit huumorilla" kun kiusattu kärsii. Eikun miten se meni.

Olen asperger, ja minulla on ns. valikoiva empatia. Itken ja suren esim. vanhuksien ja eläinten takia, ja hyvin paljonkin.. Ja niiden harvojen ihmisten, joista välitän.  Mutta esim. yleisesti tuntemattomia lapsia tai ihan perus ihmisiä en empatisoi yhtään.

Empatia on opittu tapa, ei ihminen ole luonnostaan empaattinen.

Nyt vaihdevuosia lähestyvänä olen tullut yliempaattiseksi ja itken ihan kaikkea ja olen surullinen kaikkien puolesta. Nuorempana olin tosi tunnekylmä. Autismin kirjoilla siis olen.

Vierailija kirjoitti:

Olen asperger, ja minulla on ns. valikoiva empatia. Itken ja suren esim. vanhuksien ja eläinten takia, ja hyvin paljonkin.. Ja niiden harvojen ihmisten, joista välitän.  Mutta esim. yleisesti tuntemattomia lapsia tai ihan perus ihmisiä en empatisoi yhtään.

Minä olen myös, ja koen aivan eri tavalla. Saatan olla lähes toimintakyvytön sotien lapsiseksiorjien vuoksi, tai sodan siviilien kärsimysten. Noin ylipäätään kärsin ihmisyyden varjoisuudesta hysteerisesti - myös omastani. Sen sijaan on ihan konkreettista vaikeutta tuntea syvää empatiaa läsinmaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa ihan normaalisti ja onnellisena kuolevan vanhuksen vuoksi, läheisenkin. Mitä ihmettä, mehän kuollaan kaikki, jokaisella on elinkaarensa. Jos se edes suurimmaksi osaksi on ollut kärsimyksetön, on onnekas! Kuolema ylipäätään ei sureta minua juuri lainkaan.

Eiköhän autisteissa ole empaattisia ja epäempaattisia persoonia siinä missä neurotyypillisissäkin, ihan kaikkea ei voi selittää neurologisella poikkeavuudella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen asperger, ja minulla on ns. valikoiva empatia. Itken ja suren esim. vanhuksien ja eläinten takia, ja hyvin paljonkin.. Ja niiden harvojen ihmisten, joista välitän.  Mutta esim. yleisesti tuntemattomia lapsia tai ihan perus ihmisiä en empatisoi yhtään.

Minä olen myös, ja koen aivan eri tavalla. Saatan olla lähes toimintakyvytön sotien lapsiseksiorjien vuoksi, tai sodan siviilien kärsimysten. Noin ylipäätään kärsin ihmisyyden varjoisuudesta hysteerisesti - myös omastani. Sen sijaan on ihan konkreettista vaikeutta tuntea syvää empatiaa läsinmaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa ihan normaalisti ja onnellisena kuolevan vanhuksen vuoksi, läheisenkin. Mitä ihmettä, mehän kuollaan kaikki, jokaisella on elinkaarensa. Jos se edes suurimmaksi osaksi on ollut kärsimyksetön, on onnekas! Kuolema ylipäätään ei sureta minua juuri lainkaan.

Tässä tosi hyvä esimerkki, että mekin ollaan aivan erilaisia persoonia, vaikka asseja ollaankin. En ole siis kumpikaan noista kirjoittaneista.

Ei liity. Autismiin liittyy kyvyttömyyttä ilmaista empatiaa. Ihan eri asia.

Autisti voi kuitenkin olla psykopaatti tai muuten vaan epäempaattinen ihminen lisäksi. Autistilla voi olla persoonallisuushäiriö. Etenkin lapsena kiusatuille autisteille voi muodostua erilaisia mt-häiriöitä.

Ei liity. Eivät vain osaa välttämättä näyttää empatiaa ulospäin.

Jos ei ymmärrä tuntea minkäänlaista empatiaa läheisen kuoleman johdosta,  on jollain lailla " nyrjähtänyt".

Henkilökohtainen kokemukseni on, että  autistit ovat todella rasittavia ihmisiä. Heillä on erilaisia päähänpinttymiä, joista he pitävät kynsin hampain kiinni, vaikka heille kuinka selitetään, että heidän kannattaisi luopua niistä jo ihan oman itsensä vuoksi. Autistit ovat myös todella itsekeskeisiä. Kaikki tapahtuu itsen ehdoilla ja rutiininomaisesti eikä rutiinista tahdota poiketa. Autistit myös anteeksiantamattomia, jos he tuntevat tulleensa joskus väärinkohdelluiksi. He muistavat vielä monien vuosien takaisia "vääryyksiä" eivätkä pääse niistä millään yli.