Pettäminen on ok, jos suhde on jo kuollut - kertokaa omat kokemuksenne!

Pettämiseni ei ollut ok, mutta ex-mies ei olisi suostunut lähtemään ilman sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Pettäjät on säälittäviä ihmisolioita jotka pitää sen parisuhdekumppaninsa turvaverkkona kun ei uskalla tyhjän päälle niin sanotusti hypätä vaan lähtevät pettämään. Minulla kun ei ole kivaa niin kivaa minulle heti nyt.

Usein pettäjällä on omia käsittelemättömiä ja hoitamattomia traumoja/mt-ongelmia joista kuvittelee pääsevänsä irti peittämällä.

Mutta noiden ongelmien juurisyyn projisointi kumppanin syyksi ei auta kuin hetken. Koska syy on pettäjässä itsessään.

Vierailija kirjoitti:

Ap trollailee kun tullut tyhjyyden tunne. Oisko palstalla aikanaan vaikuttanut sarjapettäjä?

Se sadistinen hyypiö?

Vierailija kirjoitti: Pettäjät ovat narsistisia ihmisiä, jotka eivät kykene aitoon rakastamiseen ja välittämiseen, sekä eivät myöskään kykene aitoon empatiaan. Miten voit väittää olevasi hyvä ihminen, jos henkisesti pahoinpitelet henkilöä, jota olet joskus joko väittänyt tai väität yhä rakastavasi ja välittäväsi? Ei hyvä ihminen tee tietoisesti toiselle pahaa, oli tilanne sitten mikä tahansa. Oikeasti hyvä ihminen, joka kykenee rakastamaan ja välittämään eroaa suhteesta, jossa hän ei ole enää onnellinen ja antaa myös sille entiselle rakkaudelle tilaa surra suhdetta - eli ei hyppää heti julkisesti suhteesta toiseen, vaan antaa sille toiselle aikaa surra. Joten kyllä, pettäminen on aina väärin, koska se on niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa sitä kumppania kohtaan.

Voi olla hyvä ja onnellinen suhde, ja rakkautta voi silti riittää muillekin jaettavaksi. Me ihmiset näemme niin eri tavalla tämän maailman.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen määrittää pettämisen miten kokee oikeaksi. Itselleni on alkanut valjeta, että pettämistä on myös se, ettei enää yritä ylläpitää suhdetta. Sillä tällainen käytös ajaa usein toisen osapuolen hakemaan hellyyttä muualta. On petetty siitä lupauksesta, joka annettiin parisuhteen alkumetreillä: olen sinun ja minä olen sinun, avoimesti, tunteellisesti ja yhteydellisesti. Kun ei enää saa toiselta näitä asioita, kyllä silloin saa etsiä sitä muualta. Mutta reilua toki on, että toinen on sanonut asiasta ja tehnyt selväksi, ettei nyt saa sitä mitä kaipaa.

Nojaa. Pettäjä ei ole sillä tavalla kypsä ihminen, että ottaisi vastuun omasta käytöksestään. Hänen mielestään on puolison tehtävä täyttää hänen fyysiset ja emotionaaliset tarpeensa. Jos puoliso ei näin tee, hän pettää.

Pettäminen ei ole koskaan reilua, ei edes silloin, että kertoo siitä. Eihän siinä ole mitään reilua, että kuin pikkulapsi ilmoittaa, että minä haluan tätä, tätä ja tätä ja jättää sitten asian toimeenpano toiselle.

Kuin pieni lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettäjät on säälittäviä ihmisolioita jotka pitää sen parisuhdekumppaninsa turvaverkkona kun ei uskalla tyhjän päälle niin sanotusti hypätä vaan lähtevät pettämään. Minulla kun ei ole kivaa niin kivaa minulle heti nyt.

Usein pettäjällä on omia käsittelemättömiä ja hoitamattomia traumoja/mt-ongelmia joista kuvittelee pääsevänsä irti peittämällä.

Mutta noiden ongelmien juurisyyn projisointi kumppanin syyksi ei auta kuin hetken. Koska syy on pettäjässä itsessään.

Niin se on.

 

Mutta niiden täysin itsestä johtuvien syiden ja omien tekojen kohtaaminen ja käsittely ovat monelle pettäjälle mahdotonta. Siksi pettäjä projisoi tekonsa muka huonon suhteen aiheuttamaksi.

Vierailija kirjoitti:

Itse en kokenut pettäväni. Avioliitto oli täysin kuollut. Ei nukuttu yhdessä ja hädin tuskin puhuimme. Näin, koska ex halusi.

Ihastuin, viestiteltiin ja soiteltiin. Ilmoitin erohaluni exälle kahden viikon kuluttua. 

Et tietenkään kokenut pettäväsi. Silti petit. Hylkäsit puolisosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen määrittää pettämisen miten kokee oikeaksi. Itselleni on alkanut valjeta, että pettämistä on myös se, ettei enää yritä ylläpitää suhdetta. Sillä tällainen käytös ajaa usein toisen osapuolen hakemaan hellyyttä muualta. On petetty siitä lupauksesta, joka annettiin parisuhteen alkumetreillä: olen sinun ja minä olen sinun, avoimesti, tunteellisesti ja yhteydellisesti. Kun ei enää saa toiselta näitä asioita, kyllä silloin saa etsiä sitä muualta. Mutta reilua toki on, että toinen on sanonut asiasta ja tehnyt selväksi, ettei nyt saa sitä mitä kaipaa.

 

Ei tuo ole normaalilla tasolla pettämistä. Jos se henkilö, joka kokee, ettei hänelle anneta enää huomiota puhu ja kommunikoi, ja sen takia hakee seuraa muualta, niin kyllä hän on 100% se pettäjä eikä se syy ole toisessa. Jos on ongelmia suhteessa, silloin puhutaan, kommunikoidaan ja pyritään yhdessä tiiminä ratkaisemaan ongelmat. Jos ongelmat eivät ratkoa, silloin erotaan. Näin tekee jokainen henkilö, joka kykenee aitoon rakastamiseen ja välittämiseen.

Juuri näin. Jotkut vain ovat erittäin taitavia selittämään itselleen oman käytöksensä parhain päin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Pettäjät ovat narsistisia ihmisiä, jotka eivät kykene aitoon rakastamiseen ja välittämiseen, sekä eivät myöskään kykene aitoon empatiaan. Miten voit väittää olevasi hyvä ihminen, jos henkisesti pahoinpitelet henkilöä, jota olet joskus joko väittänyt tai väität yhä rakastavasi ja välittäväsi? Ei hyvä ihminen tee tietoisesti toiselle pahaa, oli tilanne sitten mikä tahansa. Oikeasti hyvä ihminen, joka kykenee rakastamaan ja välittämään eroaa suhteesta, jossa hän ei ole enää onnellinen ja antaa myös sille entiselle rakkaudelle tilaa surra suhdetta - eli ei hyppää heti julkisesti suhteesta toiseen, vaan antaa sille toiselle aikaa surra. Joten kyllä, pettäminen on aina väärin, koska se on niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa sitä kumppania kohtaan.

Voi olla hyvä ja onnellinen suhde, ja rakkautta voi silti riittää muillekin jaettavaksi. Me ihmiset näemme niin eri tavalla t

Jos haluaa avoimen suhteen niin sopii siitä heti suhteen aluksi eikä näyttele valheellisesti muuta.

Vierailija kirjoitti: AP:n mielestä varmaan puolisoa turpaan lyöminenkin voi olla suhteen pelastus tai herätys.

Konkreettisesti näin 10 nyrkiniskua ohimoille ja se homma oli kerrasta poikki.

Vierailija kirjoitti:

Miten voi pettää, jos on jo eronnut, kuten Ap kuvasi?

Ap sanoi, että olivat käytännössä jo eronneet. Eli eivät ilmeisesti olleet eronneet, vaan ap oli itse päätellyt, että kaikki eron merkit olivat ilmassa, joten sehän on lähes sama kuin että on eronnut.

Ehkä ap oli jossain riidassa sanonut, että erotaan? Tämä sitten oli "käytännössä" ero.

Jotkut ovat todella taitavia perustelemaan omat tekosensa itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi pettää, jos on jo eronnut, kuten Ap kuvasi?

Ap sanoi, että olivat käytännössä jo eronneet. Eli eivät ilmeisesti olleet eronneet, vaan ap oli itse päätellyt, että kaikki eron merkit olivat ilmassa, joten sehän on lähes sama kuin että on eronnut.

Ehkä ap oli jossain riidassa sanonut, että erotaan? Tämä sitten oli "käytännössä" ero.

Jotkut ovat todella taitavia perustelemaan omat tekosensa itselleen.

Koska omien tekojen kohtaaminen ja peiliin katsominen niiin vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako muissakin asioissa pettää puolisoa, ja se on ok?

Jännä miehelle kaikki on ok. Naiset vaan kiihottuu enemmän mitä enemmän se pettää ja hakkaa.

 

Tuota tapahtuu vain nisti- ja juoppoporukoissa, jossa naiset ovat usein vakavasti mielenterveysongelmaisia. Kokeile välillä liikkua sellaisissa normaaleissa porukoissa niin kokemus on eri

Ei normaalit huoli tätä inkkeliä seuraansa, se pyörii jossain nistiporukoissa ja luulee, että se on normaalia elämää.

Vierailija kirjoitti:

Olen eronnut, toinen osapuoli saattaa mieltää jotain muuta (esim. Kuollut suhde) kun asutaan saman katon alla. Joten jos tekee muiden kanssa jotain ei ole pettämistä. Eikä se että minä tekisin jotain muiden kanssa.

Miksi asut samassa taloudessa jos olet eronnut? Tietääkö puolisosi että olette eronneet?

Olen joskus nuoruudessa pettänyt ja tullut itsekin petetyksi. Aikuisiällä en ole pettänyt, koska puoliso pahastuisi siitä. Rehellisesti sanoen en ihan ymmärrä miksi, mutta jos jotain sovitaan niin pidän lupaukseni. En välitä, jos hän hakisi piristystä arkeen jonkun sängystä, kunhan ei toisi tauteja. Onhan se kivaa olla ihastunut ja seksi on uuden kumppanin kanssa parempaa / intohimoisempaa. En ymmärrä sitä porua ja draamaa, mikä näihin pettämisiin liittyy. 

Jos joku nyt muettii, onko meillä lapsia niin on. On kuitenkin eri asia pettää kuin jättää lapset. Toisen naisen kanssa oleminen ei estä olemasta hyvä isä. 

Vierailija kirjoitti:

Miten voi pettää, kun mitään suhdetta, läheisyyttä ja sitoutumista ei edes ole ollutkaan?

Ai ei koskaan ollut?

Nämä itsekeskeiset itseään säälijät ovat yksi pettäjien peruslaji. Kun minä ja minä ja minä ja minun tunteet...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettäminen ei koskaan ole ok, vaan ensin ero, ja sitten vasta uudet kuviot!

Ehkä jossain on taitekohta, kun ei enää voi puhua pettämisestä. 

Jos on pääsemässä huonosta suhteesta (alistamista, hyväksikäyttöä tms), rakastuu ja löytää uuden, tunteet vievät yhteen. Eroaminen normaalilla tavalla on vaikeaa ellei mahdotonta. On voinut joutua petetyksi itsekin. 

Miten niin vaikeaa tai mahdotonta? Ja miksi sen pitäisi olla juuri sinulle helppoa ja mukavaa? Ja toiselle mahdollisimman ikävää? Oletko sinä joku omaan napaan tuijottava kostaja? Emotionaalinen viisivuotias?

Vierailija kirjoitti:

Mikäs siinä, jos molemmat osapuolet ovat jo menettäneet mielenkiintonsa. Mutta onko koko suhdetta silloin enää olemassa.

No pitää sitten varmistaa, että näin todella on. Että molemmat osapuolet ovat varmasti menettäneet mielenkiintonsa.

Vierailija kirjoitti:

Pettämiseni ei ollut ok, mutta ex-mies ei olisi suostunut lähtemään ilman sitä. 

Miksi et itse voinut lähteä? Tai lakaista miehen pihalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettäminen ei koskaan ole ok, vaan ensin ero, ja sitten vasta uudet kuviot!

Ehkä jossain on taitekohta, kun ei enää voi puhua pettämisestä. 

Jos on pääsemässä huonosta suhteesta (alistamista, hyväksikäyttöä tms), rakastuu ja löytää uuden, tunteet vievät yhteen. Eroaminen normaalilla tavalla on vaikeaa ellei mahdotonta. On voinut joutua petetyksi itsekin. 

Miten niin vaikeaa tai mahdotonta? Ja miksi sen pitäisi olla juuri sinulle helppoa ja mukavaa? Ja toiselle mahdollisimman ikävää? Oletko sinä joku omaan napaan tuijottava kostaja? Emotionaalinen viisivuotias?

Oman elämänsä Sami Minkkinen?