Lue keskustelun säännöt.
Pettäminen on ok, jos suhde on jo kuollut - kertokaa omat kokemuksenne!
19.10.2025 |
Heippa! Mä ajattelen, että jos suhde on täysin kuollut - ei seksiä, ei läheisyyttä, vaan pelkkää riitelyä - niin pieni pettäminen voi olla jopa pelastus. Se antaa voimaa lähteä tai herättää kumppanin. Kerron oman: mä petin exääni, kun oltiin jo käytännössä eronneet, ja se johti lopulta parempaan elämään. Mitä mieltä olette? Onko pettäminen aina väärin vai riippuuko tilanteesta?
Kommentit (36)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki tietyissä tilanteissa sallisin. Kostopettäminen on minusta ihan oikein. Tasata tilanne. Minun ex-mieheni petti minua ystäväni kanssa. Mietin, annanko anteeksi kummallekaan. Tämä pettäminen tapahtui niin, etten itse ollut paikalla, vaan minulle kerrottiin myöhemmin asiasta. Silloinen mieheni ei kiistänyt asiaa, vaan kyseli kuin pikkupoika, että miten tästä jatketaan, miten tämän voi korjata. Sanoin, että mietin asiaa. Mitä enemmän mietin, sitä suurempi viha sisällä paisui. Jonkun muun kanssa sen pettämisen olisi voinut antaa anteeksi, mutta ei ystäväni. Tosin hänelle minä en enää vastannut puheluihin enkä viesteihin, koska hän oli kaunis nuori nainen, niin hauska ja älykäskin vielä, että olisi saanut sänkyynsä kenet tahansa ja silti piti sotkeutua minun mieheeni. En halua olla sellaisen ystävä.
Kun olin kerännyt kiukkua tarpeeksi, join itseni kunnon huppeliin ja soitin mieheni veljelle. Hän lähti käymään kanssani baarissa parilla lasillisella. Lähdettiin jatkoille erään ystäväni ja avomiehensä luo. Minä vaan sain sellaisen idean, että en luovuta ennen kuin mieheni veli suostuu sänkyyn. Tarvittiin yksi yhteinen suihku, saunassa siis käytiin ystäväni luona, ja toimitus itsessään oli ohi ehkä 3 minuutissa, siihen johtaneet tapahtumat toki kesti monta tuntia. Seuraavana päivänä ilmoitin miehelleni, että olen pannut hänen veljensä kanssa kostoksi, mitäs siihen sanot. Ei uskonut. Tilanne jollain tavalla latistui. Arvasin, että hänen veljeään en saa tunnustamaan mitään, oli se sen verran kiero jätkä.
Me jatkoimme mieheni kanssa elämää yhdessä, mutta minulla oli kuitenkin ajatus, että en halua olla sellaisen miehen kanssa, joka saattaa milloin tahansa sortua sänkyyn vaikka hyvän ystäväni kanssa. Muutin pois yhteisestä kodista. Silloin tapahtui kyllä erikoinen juttu, koska se hänen veljensä alkoi ihan tosissaan piirittää minua. Olin kuulemma ihanin nainen, jonka hän tietää. Sain ruusuja vaikka miten monta kertaa, treffikutsuja, shampanjaa yms. Tästä ei tiedä ehkä kukaan muu kuin minä ja ex-mieheni veli. Ja nyt vauva-palstan lukijat. Meillä oli joitakin kertoja tapaamisia ja aina se päättyi siihen, että minä sanoin, etten halua seurustella. Pidin hänestä ihmisenä, mutta ei oikea ihminen minulle. Ei rakkautta, vaan ystävyyden tuntemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Toki tietyissä tilanteissa sallisin. Kostopettäminen on minusta ihan oikein. Tasata tilanne. Minun ex-mieheni petti minua ystäväni kanssa. Mietin, annanko anteeksi kummallekaan. Tämä pettäminen tapahtui niin, etten itse ollut paikalla, vaan minulle kerrottiin myöhemmin asiasta. Silloinen mieheni ei kiistänyt asiaa, vaan kyseli kuin pikkupoika, että miten tästä jatketaan, miten tämän voi korjata. Sanoin, että mietin asiaa. Mitä enemmän mietin, sitä suurempi viha sisällä paisui. Jonkun muun kanssa sen pettämisen olisi voinut antaa anteeksi, mutta ei ystäväni. Tosin hänelle minä en enää vastannut puheluihin enkä viesteihin, koska hän oli kaunis nuori nainen, niin hauska ja älykäskin vielä, että olisi saanut sänkyynsä kenet tahansa ja silti piti sotkeutua minun mieheeni. En halua olla sellaisen ystävä.
Kun olin kerännyt kiukkua tarpeeksi, join itseni kunnon huppeliin ja soitin mieheni veljelle. Hän lähti käymään kanssani baarissa pari
En ymmärrä mitä hienoa on "kostopettämisessä". Siis tietoisesti alennat itsesi yhtä huonoksi ja pahaksi ihmiseksi, kuin kumppanisi on ja saat siitä.... mitä tarkalleen ottaen?
Kuulostaa siltä, että seura on tehnyt kaltaisakseen. Mielummin olet samanlainen, kuin kumppanisi sen sijaan, että ylläpidät omia moraaleja ja kunnioitusta itseäsi kohtaan ja lähtisit.
Olen eronnut, toinen osapuoli saattaa mieltää jotain muuta (esim. Kuollut suhde) kun asutaan saman katon alla. Joten jos tekee muiden kanssa jotain ei ole pettämistä. Eikä se että minä tekisin jotain muiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
No pieni pettäminen on hyväksyttävää joo. Mutta ei sitä suurempi!
Vähän jos kärjellä koittaa ja sormella tunnustelee...
Vai tarkoititko, että jos miehellä on katkarapua pienempi, niin se eumi ole pettämistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap trollailee kun tullut tyhjyyden tunne. Oisko palstalla aikanaan vaikuttanut sarjapettäjä?
Vierailija kirjoitti: Pettäjät ovat narsistisia ihmisiä, jotka eivät kykene aitoon rakastamiseen ja välittämiseen, sekä eivät myöskään kykene aitoon empatiaan. Miten voit väittää olevasi hyvä ihminen, jos henkisesti pahoinpitelet henkilöä, jota olet joskus joko väittänyt tai väität yhä rakastavasi ja välittäväsi? Ei hyvä ihminen tee tietoisesti toiselle pahaa, oli tilanne sitten mikä tahansa. Oikeasti hyvä ihminen, joka kykenee rakastamaan ja välittämään eroaa suhteesta, jossa hän ei ole enää onnellinen ja antaa myös sille entiselle rakkaudelle tilaa surra suhdetta - eli ei hyppää heti julkisesti suhteesta toiseen, vaan antaa sille toiselle aikaa surra. Joten kyllä, pettäminen on aina väärin, koska se on niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa sitä kumppania kohtaan.
Hyviä ja osuvia havaintoja pettäjistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettäminen ei koskaan ole ok, vaan ensin ero, ja sitten vasta uudet kuviot!
Ai sinusta esim Patricia Routledge oli sika?
Mikäs se oli? En ole kuullut, lehmäthän ainakin ennen nimettiin.
Vierailija kirjoitti: AP:n mielestä varmaan puolisoa turpaan lyöminenkin voi olla suhteen pelastus tai herätys.
AP pitää erilaisia väkivallan muotoja parisuhteessa sellaisina jotka vaan pitää hyväksyä ja ymmärtää. Väkivallan tuomitseminen on hänelle ehdoton no-no.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pettäjät on säälittäviä ihmisolioita jotka pitää sen parisuhdekumppaninsa turvaverkkona kun ei uskalla tyhjän päälle niin sanotusti hypätä vaan lähtevät pettämään. Minulla kun ei ole kivaa niin kivaa minulle heti nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapseton on suhteessa lapsen omaavan kanssa niin lapsettomalla on oikeus käydä pettämässä.
Miten voi pettää, kun mitään suhdetta, läheisyyttä ja sitoutumista ei edes ole ollutkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pettäminen ei koskaan ole ok, vaan ensin ero, ja sitten vasta uudet kuviot!
Ehkä jossain on taitekohta, kun ei enää voi puhua pettämisestä.
Jos on pääsemässä huonosta suhteesta (alistamista, hyväksikäyttöä tms), rakastuu ja löytää uuden, tunteet vievät yhteen. Eroaminen normaalilla tavalla on vaikeaa ellei mahdotonta. On voinut joutua petetyksi itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Miten voi pettää, kun mitään suhdetta, läheisyyttä ja sitoutumista ei edes ole ollutkaan?
Kyllä sinun pitää se suhde hommata, että voit sitten pettää. Pitää olla joku jota pettää.
Sinä petit exääsi kun olitte käytännössä jo eronneet? Mitä? Siis olitteko käytännössä eronneet vai teoriassa eronneet? Oliko käytännössä sovittu, että olette eronneet?