Pettäminen on ok, jos suhde on jo kuollut - kertokaa omat kokemuksenne!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettäjät on säälittäviä ihmisolioita jotka pitää sen parisuhdekumppaninsa turvaverkkona kun ei uskalla tyhjän päälle niin sanotusti hypätä vaan lähtevät pettämään. Minulla kun ei ole kivaa niin kivaa minulle heti nyt.

Usein pettäjällä on omia käsittelemättömiä ja hoitamattomia traumoja/mt-ongelmia joista kuvittelee pääsevänsä irti peittämällä.

Mutta noiden ongelmien juurisyyn projisointi kumppanin syyksi ei auta kuin hetken. Koska syy on pettäjässä itsessään.

Juuri näin. Ja uudessa suhteessa saavat kohdata samat ongelmat.

Millä tavalla se, että ihastut ulkopuoliseen henkilöön, pelastaisi parisuhdettasi? Mikset eroa kuolleesta suhteesta? Etkö uskalla? Tippuuko elintaso? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Pettäjät ovat narsistisia ihmisiä, jotka eivät kykene aitoon rakastamiseen ja välittämiseen, sekä eivät myöskään kykene aitoon empatiaan. Miten voit väittää olevasi hyvä ihminen, jos henkisesti pahoinpitelet henkilöä, jota olet joskus joko väittänyt tai väität yhä rakastavasi ja välittäväsi? Ei hyvä ihminen tee tietoisesti toiselle pahaa, oli tilanne sitten mikä tahansa. Oikeasti hyvä ihminen, joka kykenee rakastamaan ja välittämään eroaa suhteesta, jossa hän ei ole enää onnellinen ja antaa myös sille entiselle rakkaudelle tilaa surra suhdetta - eli ei hyppää heti julkisesti suhteesta toiseen, vaan antaa sille toiselle aikaa surra. Joten kyllä, pettäminen on aina väärin, koska se on niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa sitä kumppania kohtaan.

Voi olla hyvä ja onnellinen suhde, ja rakkautta voi silti riittää muillekin jaettavaksi. Me ihmiset näemme niin eri tavalla t

Miksi sitten pitää pettää, siis toimia toisen selän takana, jos kyse on vain rakkaudesta jota riittää kaikille?

🙄 Pettäjät ja heidän lapsellisen selityksensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Pettäjät ovat narsistisia ihmisiä, jotka eivät kykene aitoon rakastamiseen ja välittämiseen, sekä eivät myöskään kykene aitoon empatiaan. Miten voit väittää olevasi hyvä ihminen, jos henkisesti pahoinpitelet henkilöä, jota olet joskus joko väittänyt tai väität yhä rakastavasi ja välittäväsi? Ei hyvä ihminen tee tietoisesti toiselle pahaa, oli tilanne sitten mikä tahansa. Oikeasti hyvä ihminen, joka kykenee rakastamaan ja välittämään eroaa suhteesta, jossa hän ei ole enää onnellinen ja antaa myös sille entiselle rakkaudelle tilaa surra suhdetta - eli ei hyppää heti julkisesti suhteesta toiseen, vaan antaa sille toiselle aikaa surra. Joten kyllä, pettäminen on aina väärin, koska se on niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa sitä kumppania kohtaan.

Voi olla hyvä ja onnellinen suhde, ja rakkautta voi silti riittää muilleki

 

Todella moni avoin suhteilija / poly on henkisesti väkivaltainen läheisilleen.

Lasten vuoroviikko-pallottelun estäminen on hyvä syy pysyä naimisissa.

Ensin olisi parempi erota jos suhde on tolla suunnalla. Asiat pahenee vaan ku pettämisen jälkeen tulee katkeruus ja muu. Ottakaa ero. Parantakaa itsenne. Eläkää yksin. Ei juosta suhteesta toiseen pettämisen avulla. Jos lapsia ne kärsii. Omaisuuden jaosta tulee viä vaikeempaa jos luottamus menny kokonaa pettämisen takia. 

Välillä on parempi erota ja elää yksin suhteen jälkeen eikä pomppia suhteesta toiseen heti. 

Tuollaisten ihmisten takia pitäisi palauttaa kuolemantuomio aviorikoksesta.

Vierailija kirjoitti: Pettäjät ovat narsistisia ihmisiä, jotka eivät kykene aitoon rakastamiseen ja välittämiseen, sekä eivät myöskään kykene aitoon empatiaan. Miten voit väittää olevasi hyvä ihminen, jos henkisesti pahoinpitelet henkilöä, jota olet joskus joko väittänyt tai väität yhä rakastavasi ja välittäväsi? Ei hyvä ihminen tee tietoisesti toiselle pahaa, oli tilanne sitten mikä tahansa. Oikeasti hyvä ihminen, joka kykenee rakastamaan ja välittämään eroaa suhteesta, jossa hän ei ole enää onnellinen ja antaa myös sille entiselle rakkaudelle tilaa surra suhdetta - eli ei hyppää heti julkisesti suhteesta toiseen, vaan antaa sille toiselle aikaa surra. Joten kyllä, pettäminen on aina väärin, koska se on niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa sitä kumppania kohtaan.

          Jokainen  vastaa omasta suremisestaan.  En silti kehota pettämään, mutta  tuossa tarinassa  se ei ole  ollut paha asia. Riippuu tapauksesta 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Pettäjät ovat narsistisia ihmisiä, jotka eivät kykene aitoon rakastamiseen ja välittämiseen, sekä eivät myöskään kykene aitoon empatiaan. Miten voit väittää olevasi hyvä ihminen, jos henkisesti pahoinpitelet henkilöä, jota olet joskus joko väittänyt tai väität yhä rakastavasi ja välittäväsi? Ei hyvä ihminen tee tietoisesti toiselle pahaa, oli tilanne sitten mikä tahansa. Oikeasti hyvä ihminen, joka kykenee rakastamaan ja välittämään eroaa suhteesta, jossa hän ei ole enää onnellinen ja antaa myös sille entiselle rakkaudelle tilaa surra suhdetta - eli ei hyppää heti julkisesti suhteesta toiseen, vaan antaa sille toiselle aikaa surra. Joten kyllä, pettäminen on aina väärin, koska se on niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa sitä kumppania kohtaan.

 

 

     

Fyysistä väkivaltaa miten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettäminen ei koskaan ole ok, vaan ensin ero, ja sitten vasta uudet kuviot!

Ehkä jossain on taitekohta, kun ei enää voi puhua pettämisestä. 

Jos on pääsemässä huonosta suhteesta (alistamista, hyväksikäyttöä tms), rakastuu ja löytää uuden, tunteet vievät yhteen. Eroaminen normaalilla tavalla on vaikeaa ellei mahdotonta. On voinut joutua petetyksi itsekin. 

Väkivalta, päihdeongelmat ja puolison uskottomuus ovat syitä miksi pitää erota. Eikä se ole vaikeaa. Pettäminen syö pettäjää sisältä hyvinkin pitkiä aikoja, joskus elämänmitan.

Eroaminen on joskus hyvinkin vaikeaa. Joskus käy niin, ettei ero kertakaikkiaan tule selväksi ennen kuin jättäjällä on jo uusi kumppani. Sitten erosta tulee viimein nopeasti selvä toisellekin osapuolelle. Sitä ei uskoisi ellei omin silmin näkisi kuinka kauan erohaluton saattaa olla uskomatta ja ymmärtämättä että kumppani haluaa erota, eikä halua erottuaan enää palata takaisin. Kun selviää, että kumppanilla on jo uusi kiinnostuksen kohde, ero astuu voimaan salamana. Mieheni ex kuvitteli vielä 5kk eron (erilleenmuuton), jota sitäkin oli tehty lähes vuosi, jälkeen että mies palaa takaisin. Kun selvisi että mies on tavannut uuden (minut), välit katkesivat välittömästi, eikä yhtäkkiä enää ollutkaan ensiarvoisen tärkeää ylläpitää jonkinlaista ystävyyttä vielä eronkin jälkeen. Ex ajattelee tulleensa petetyksi.

Jos suhde on kuollut, miksi et eroa? Parempi yksin kuin huonon kaverin kanssa. Sitten voi etsiä laadukkaampaa suhdetta (joka ei kuole koskaan) ihan rauhassa pettämättä ketään.

Naisten pettämiseen liittyy yleensä vahvat syyt ja se koetaan voimaannuttavana. Se on siis ok. Pettävä mies on yksinkertaisesti sika. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en kokenut pettäväni. Avioliitto oli täysin kuollut. Ei nukuttu yhdessä ja hädin tuskin puhuimme. Näin, koska ex halusi.

Ihastuin, viestiteltiin ja soiteltiin. Ilmoitin erohaluni exälle kahden viikon kuluttua. 

 

 

Oli aviorikos. Miksi et eronnut ensin? 

Ei se ihan yksinkertaista ollut kun tuli viesti, johon vastasin. Eipä tullut mieleen siinä käydä miehelle sanomassa, että halua eron. Ei meillä ollut puheyhteyttäkään. Erohaluni kyllä kerroin ennen kuin suhde meni fyysiseksi.

Kyseessä oli mies, johon olin ihastunut. Yhtäkkiä tuli vain häneltä viesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en kokenut pettäväni. Avioliitto oli täysin kuollut. Ei nukuttu yhdessä ja hädin tuskin puhuimme. Näin, koska ex halusi.

Ihastuin, viestiteltiin ja soiteltiin. Ilmoitin erohaluni exälle kahden viikon kuluttua. 

 

Eihän kukaan pettäjä tunne olevansa pettäjä. Heillä kaikilla, kuten sinullakin, on aina tekosyy minkä takia he eivät halua esiintyä omassa tarinassaan pahiksena. Vaan aina se petetty, jota pettäjä on henkisesti ja fyysisesti pahoinpidellyt on jollain tavalla pahis.

No pahishab hän olikin. Kerroin jo ettei nukuttu yhdessä eikä puhuttu ja se oli ihan exän toive. Hän ei halunnut olla minun kanssa edes samassa huoneessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en kokenut pettäväni. Avioliitto oli täysin kuollut. Ei nukuttu yhdessä ja hädin tuskin puhuimme. Näin, koska ex halusi.

Ihastuin, viestiteltiin ja soiteltiin. Ilmoitin erohaluni exälle kahden viikon kuluttua. 

Et tietenkään kokenut pettäväsi. Silti petit. Hylkäsit puolisosi.

Hän oli jo hylännyt minut. Kerroin jo ettei hän minulle puhunut. Suhteessa ei ollut mitään fyysistä vuosiin. 

Olen pettänyt monesti, kieltämättä monen kymmenen eri naisen kanssa ja varmasti 50 kertaa. En sanoisi että siinä olisi koskaan ollut mitään hyväksyttävää vaikka suhde vaimon kanssa on mitä on. Olisi pitänyt erota jo ajat sitten. Liian hyväsydäminen vaimo hyväksyy kaiken vaikka joskus aiheesta epäillytkin.

Upup

Vierailija kirjoitti:

Pettäminen ei koskaan ole ok, vaan ensin ero, ja sitten vasta uudet kuviot!

Tämä on totta! 

 

Vierailija kirjoitti:

Pettäjät haluavat sekä syödä kakun että säästää sen. Jättävät " oven auki", ja ovat raukkamaisia! 

Tämä! Minun mieheni petti 13 -vuotisen suhteemme aikana ainakin 10 eri naisen kanssa. Hän kuulemma pelkäsi koko ajan, että jätän hänet. Silti samanaikaisesti laittoi rakkausviestejä ja sanoi miten paljon minua rakastaa, mutta selän takana oli ihan toinen, petollinen elämä menossa. Jokaisessa suhteessa on ylä- ja alamäkiä, mutta se, että aina kun on vähänkin alamäkeä, on pakonomainen tarve lähteä panemaan muita, on sairasta.

Pettäjä rikkoo toisessa ihmisessä jotain arvokasta, mitä ei saa enää ikinä takaisin. En toivo exälleni mitään hyvää. Toivon, että hän kokee saman kuin minä.

Jos suhde on kuollut niin silloin erotaan eikä loukata toista noin pahasti. Jos luulee pelastavansa sihteen kiin väärässä on. Sellainen puolison joka antaa anteeksi pettämisen, on pettänyt sitten itsekin. Minulla se oli kerrasta poikki. Kännissä pikkujouluissa kähmi toista niin minä ghostasin hänet, vaikka 6 vuotta naimisissa ja kaksi pientä lasta.