Lue keskustelun säännöt.
Mistä löytää tahdonvoima lähteä vahingollisesta suhteesta?
18.10.2025 |
Mies käyttää aika rajua henkistä väkivaltaa. Alkoi jo ennen yhteiseen kotiin muuttamista. Muutin silti, koska minulla on aika pahasti omien traumojen hoitaminen kesken. Ja todellakin tiedostan, että sain mitä tilasin, joten säästäkää siltä.
Ymmärrän aivan yksiselitteisesti, että elämäni on sellaista, mitä olen itse valinnut. Ja tiedän, että ainut oikea teko olisi lähteä. En kuitenkaan saa sitä aikaiseksi. Tiedän, että tuhlaan elämääni, tuhoan mielenterveyttäni, koko ajan enemmän. En saa aikaiseksi lähteä, koska olen vielä liian rikki. Kai? Saamaton? Mitään en tässä taloudellisesti tms hyödy. Terapiani ei ole vielä auttanut siihen, että saisin lähdettyä.
Suunta on sellainen, että näen tulevaisuuden, jossa lopulta riistän itseltäni hengen, kun en sitten enää vain jaksa. Ja tilanne on siis niin kieroutunut, että tuokin tuntuu olevan helpommin ja mieluummin toteutettavissa, kuin täältä lähteminen.
En ole masentunut, ahdistunut, vaan totaalisen lamaantunut. Annan miehen toteuttaa seksuaalisia tarpeitaan minuun, koska en vaan enää kestä sitä mitä seuraa, jos en niin tee. Annan miehen tuhota minua, koska en kykene muuhun.
Mitä ihmisen pitäis tällaisessa tilanteessa tehdä? Jos aiot sanoa, että lähdet nyt vaan, niin ole ystävällinen ja kerro Miten saan sen aikaiseksi. Voin kertoa, että olen yrittänyt. En onnistu, koska olen lamaantunut. Ja ei, tämä ei ole provo. Kykenen kirjoittamaan ihan hyvin, hoidan jopa työni ihan hyvin. Mutta jokin mättää niin isosti, että mieluummin näköjään kidun hengiltä kuin saan aikaiseksi lähteä.
Kommentit (255)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoit käyväsi terapiassa. Oma terapeuttini totesi heti terapian alussa, että eroat sitten, kun olet siihen valmis. Kävin terapiassa viikottain itkemässä ja purkamassa tapahtumia 7 kuukautta, kunnes jotain napsahti. Sain tarpeekseni ja hain eroa. En yrittänytkään järkeillä puolisolleni enkä halunnut yrittää korjata suhdetta. Eihän väkivaltaista suhdetta juuri koskaan voi korjata. Kun sehän on kiinni siitä, pystyykö väkivallan käyttäjä edes myöntämään olevansa väkivaltainen. Harva pystyy.
Ymmärsin, että teillä ei ole lapsia. Lähde, ennen kuin miehesi saa päähänsä sitoa sinut lapsella itseensä ikuisesti. Itse en ollut ihan niin onnekas. Nyt on pakko olla lasten takia tekemisissä jonkun verran. Jos ei olisi lapsia, olisin katkaissut kaiken yhteydenpidon. Et ole henkisesti vielä valmis. Kyllä sekin aika tulee. Lue narsistisia parisuhteita käsittelevää kirjallisuutta. Mm. Sata tapaa
Nyt ei lainaaminen taas onnistu, mutta mitä tarkoitat lapsenryöstöllä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa sanoa.
Tiedostin tilanteen pidemmän aikaa ja tiesin, että on jossain vaiheessa lopetettava suhde.
Viime joulusta asti oli kielen päällä sanoa, että lähden, mutta lopulta meni alkukevääseen ennen kuin sain sanat ulos suustani. Olin jo lopettanut kuuntelemasta, mutta tuona päivänä kuuntelin pitkästä aikaa, mitä päästeli suustaan, ja heräsin hetkeksi lamaannuksestani toteamaan, että nyt riittää, ja lähdin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko ap laittoi asuntohakemukset kaikkiin mahdollisiin paikkoihin?
Toivottavasti ei. Ensi askel on hotelli, airnb, kaverit tai omat vanhemmat. Sieltä käsin sitten vasta haetaan rauhassa asuntoa ja pistetään osoitetieto heti salaiseksi.
Jos ap muuttaisi suoraan tuosta kämpästä uuteen kämppään, mies saisi tietää osoitteen ja sitä paitsi mies estäisi muuton tai oikeastaan ap ei itse pystyisi sillä tavoin muuttamaan tuolta ollenkaan.
Estäisikö muuton? Onko mies edes ollut fyysisesti väkivaltainen. Ap kirjoittaa henkisestä väkivallasta eli omasta kokemuksesta. Mikä tilanne on oikeasti?
On ollut fyysisesti väkivaltainen, kun on seksuaaliväkivaltainen. Ja ap kokee uhk
Onko ap kieltäytynyt ja sanonut ei? Ei ole. Ap voisi kieltäytyä ja tehdä rikosilmoituksen, mutta ei tee näin.
Älä sekaannu asiaan, josta et tiedä mitään. Korkeintaan olet uhri, joka ei tunnista tilaansa.
No täällä palstalla vinkuminen ei auta tilannetta yhtään... 🥱
Joskus pitää vain toimia. Motivaatio ja tahdonvoima ei takaa tuloksia; VAIN toiminta takaa tuloksia.
Pragmatismia kehiin. Tunteet eivät ole toimintakäskyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus pitää vain toimia. Motivaatio ja tahdonvoima ei takaa tuloksia; VAIN toiminta takaa tuloksia.
Pragmatismia kehiin. Tunteet eivät ole toimintakäskyjä.
Tunteet nimenomaan ovat toimintakäskyjä ja omien rajojen tunnistamista ja herättää tarvetta niiden puolustamiseen. Jos ihminen ei suutu siitä, että hänelle tehdään pahaa, käy pahimmassa tapauksessa kuin Koskelassa.
Kun ihminen on jähmettynyt pelosta, jo jalan liikauttaminen voi tuntua siltä, että kuolee todennäköisemmin. Siksi on tärkeää tiedostaa asia. Ja yrittää löytää apua toiminnan aikaansaamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus pitää vain toimia. Motivaatio ja tahdonvoima ei takaa tuloksia; VAIN toiminta takaa tuloksia.
Pragmatismia kehiin. Tunteet eivät ole toimintakäskyjä.
Tunteet nimenomaan ovat toimintakäskyjä ja omien rajojen tunnistamista ja herättää tarvetta niiden puolustamiseen. Jos ihminen ei suutu siitä, että hänelle tehdään pahaa, käy pahimmassa tapauksessa kuin Koskelassa.
Kun ihminen on jähmettynyt pelosta, jo jalan liikauttaminen voi tuntua siltä, että kuolee todennäköisemmin. Siksi on tärkeää tiedostaa asia. Ja yrittää löytää apua toiminnan aikaansaamiseksi.
Aina voi siltikin vain lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus pitää vain toimia. Motivaatio ja tahdonvoima ei takaa tuloksia; VAIN toiminta takaa tuloksia.
Pragmatismia kehiin. Tunteet eivät ole toimintakäskyjä.
Tunteet nimenomaan ovat toimintakäskyjä ja omien rajojen tunnistamista ja herättää tarvetta niiden puolustamiseen. Jos ihminen ei suutu siitä, että hänelle tehdään pahaa, käy pahimmassa tapauksessa kuin Koskelassa.
Kun ihminen on jähmettynyt pelosta, jo jalan liikauttaminen voi tuntua siltä, että kuolee todennäköisemmin. Siksi on tärkeää tiedostaa asia. Ja yrittää löytää apua toiminnan aikaansaamiseksi.
Aina voi siltikin vain lähteä.
No voi lähteä, mutta on aika työlästä, kun hermosto on paikalleen jähmettyneen jäniksen tilassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus pitää vain toimia. Motivaatio ja tahdonvoima ei takaa tuloksia; VAIN toiminta takaa tuloksia.
Pragmatismia kehiin. Tunteet eivät ole toimintakäskyjä.
Tunteet nimenomaan ovat toimintakäskyjä ja omien rajojen tunnistamista ja herättää tarvetta niiden puolustamiseen. Jos ihminen ei suutu siitä, että hänelle tehdään pahaa, käy pahimmassa tapauksessa kuin Koskelassa.
Kun ihminen on jähmettynyt pelosta, jo jalan liikauttaminen voi tuntua siltä, että kuolee todennäköisemmin. Siksi on tärkeää tiedostaa asia. Ja yrittää löytää apua toiminnan aikaansaamiseksi.
Aina voi siltikin vain lähteä.
No voi lähteä, mutta on aika työlästä, kun hermosto on paikalleen jähmettyneen jänik
No ap on vastaillut rauhallisesti tähän ketjuun ja ihmetellyt saamattomuuttaan. Kymmenessä minuutissa saisi tehtyä useimmille isoille vuokrayhtiöille asuntohakemuksen. Ei vain tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme saa naisen muuttamaan yhteen miehen kanssa joka jo ennen sitä kohtelee huonosti? Muuta neuvoa en osaa antaa kun että, se tahdon voima lähtee sinusta, tiedät kyllä milloin mitta on täysi. Jos mies ei sinun pyynnöstäsi suostu muuttamaan pois, niin haet itsellesi oman asunnon. Pyydät jonkun ystävän tueksi.
Jos on lapsuudessa kokenut traumaa ja kaltoinkohtrlu, niin ihminen toimii noin, koska se on tuttua-ei turvallista, vaan tuttua. Ja ihminen luulee, että se on oikein ja normaalia, varsinkin jos ei ole kokemusta muusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus pitää vain toimia. Motivaatio ja tahdonvoima ei takaa tuloksia; VAIN toiminta takaa tuloksia.
Pragmatismia kehiin. Tunteet eivät ole toimintakäskyjä.
Tunteet nimenomaan ovat toimintakäskyjä ja omien rajojen tunnistamista ja herättää tarvetta niiden puolustamiseen. Jos ihminen ei suutu siitä, että hänelle tehdään pahaa, käy pahimmassa tapauksessa kuin Koskelassa.
Kun ihminen on jähmettynyt pelosta, jo jalan liikauttaminen voi tuntua siltä, että kuolee todennäköisemmin. Siksi on tärkeää tiedostaa asia. Ja yrittää löytää apua toiminnan aikaansaamiseksi.
Tuo tila, jossa jalan liikauttaminen tuntuu siltä että kuolee, jos niin tekee. Mä olen siellä.
Tulisipa ap linjoille. Toivottavasti on kunnossa.
T. Se toinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus pitää vain toimia. Motivaatio ja tahdonvoima ei takaa tuloksia; VAIN toiminta takaa tuloksia.
Pragmatismia kehiin. Tunteet eivät ole toimintakäskyjä.
Tunteet nimenomaan ovat toimintakäskyjä ja omien rajojen tunnistamista ja herättää tarvetta niiden puolustamiseen. Jos ihminen ei suutu siitä, että hänelle tehdään pahaa, käy pahimmassa tapauksessa kuin Koskelassa.
Kun ihminen on jähmettynyt pelosta, jo jalan liikauttaminen voi tuntua siltä, että kuolee todennäköisemmin. Siksi on tärkeää tiedostaa asia. Ja yrittää löytää apua toiminnan aikaansaamiseksi.
Aina voi siltikin vain lähteä.
No voi lähteä, mutta on aika työläs
No ap on vastaillut rauhallisesti tähän ketjuun ja ihmetellyt saamattomuuttaan. Kymmenessä minuutissa saisi tehtyä useimmille isoille vuokrayhtiöille asuntohakemuksen. Ei vain tee.
Todennäköisesti juuri siksi ei tee. Luuletko, että traumapotilaat hahmottavat tilansa jotenkin selkeästi? Syyttävät itseään siitä ja tästä,vaikka tekemiset ja tekemättäjättämiset ovat traumaoireita. Ja se, että kertoo asioista rauhallisesti, kertoo nimenomaan traumatisoitumisesta ja dissosiaatiosta. Ei-traumaattinen ihminen olisi tarmokas, vihainen, ärtynyt, päättäväinen, suuntaisi energiansa poislähtöön, puhuisi asioista tunteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus pitää vain toimia. Motivaatio ja tahdonvoima ei takaa tuloksia; VAIN toiminta takaa tuloksia.
Pragmatismia kehiin. Tunteet eivät ole toimintakäskyjä.
Tunteet nimenomaan ovat toimintakäskyjä ja omien rajojen tunnistamista ja herättää tarvetta niiden puolustamiseen. Jos ihminen ei suutu siitä, että hänelle tehdään pahaa, käy pahimmassa tapauksessa kuin Koskelassa.
Kun ihminen on jähmettynyt pelosta, jo jalan liikauttaminen voi tuntua siltä, että kuolee todennäköisemmin. Siksi on tärkeää tiedostaa asia. Ja yrittää löytää apua toiminnan aikaansaamiseksi.
Tuo tila, jossa jalan liikauttaminen tuntuu siltä että kuolee, jos niin tekee. Mä olen siellä.
Tulisipa ap linjoille. Toivottavasti on kunnossa.
T. Se toinen
Tsemppiä! Olen itse tehnyt töitä jo muutaman vuoden tämän eteen. Olen tilanteessa, missä minua ei uhkaa enää kukaan ihminen, mutta olosuhteet ovat sairastuttavat. Tutustu trauman kehollisen purkuun. Se on elimistössäsi. Kun olet turvallisessa tilassa ja kehosi haluaa liikkua, anna sen tulla, vaikka se olisi kuinka typerän tuntuista tärinää, jalan liikettä, käden vapinaa tms. Nyt, parin vuoden kuluttua olen päässyt pisteeseen, missä löydän jotenkin polyvagaalisen hermoston tilan (palautuminen, rento). En edelleenkään osaa puhua traumasta muuten kuin kauppalistanlukutyylillä eli matka on pitkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävelyimpi jos ei liikkeelle pääse?
Voi lähteä heti, mitään ei tarvi tapahtua ensin. Tilaat vaikka taksin, mutta kävelet taksille ensin. Ei tule mitään maagista tahdonvoimaa lähteä. Kävelet vain. Järkeilet ja fiilistelet myöhemmin, mutta ensin kävelet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole masentunut, ahdistunut, vaan totaalisen lamaantunut. Annan miehen toteuttaa seksuaalisia tarpeitaan minuun, koska en vaan enää kestä sitä mitä seuraa, jos en niin tee.
Mitä siitä seuraa? Kirjoitat ihan aluksi, että sinuun käytetään henkistä väkivaltaa. Millaista siis on henkinen väkivalta, jos et suostu seksiin? Vai onko niin, ettet suostu myöntämään, että väkivalta on myös fyysistä?
Hirvittävää huutoa, raivoamista, nimittelyä, naaman edessä sylki suusta roiskuen karjumista, syyllistämistä, vähättelyä, tavaroiden paiskomista, nukkumisen häiritsemistä. Ja sellaista. Esim.
Ap
Kuulostaa mun exältä. Hän lähti ensimmäisen naisen mukaan, joka hänet huoli. Mietin, että tästä ei hyvä seuraa. Toivon, että uusi nainen lähtee heti eikä jää odottelemaan josko mies siitä paranisi. Ei parane.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus pitää vain toimia. Motivaatio ja tahdonvoima ei takaa tuloksia; VAIN toiminta takaa tuloksia.
Pragmatismia kehiin. Tunteet eivät ole toimintakäskyjä.
Tunteet nimenomaan ovat toimintakäskyjä ja omien rajojen tunnistamista ja herättää tarvetta niiden puolustamiseen. Jos ihminen ei suutu siitä, että hänelle tehdään pahaa, käy pahimmassa tapauksessa kuin Koskelassa.
Kun ihminen on jähmettynyt pelosta, jo jalan liikauttaminen voi tuntua siltä, että kuolee todennäköisemmin. Siksi on tärkeää tiedostaa asia. Ja yrittää löytää apua toiminnan aikaansaamiseksi.
Aina voi siltikin vain lähteä.
No voi lähteä, mutta on aika työlästä, kun hermosto on paikalleen jähmettyneen jäniksen tilassa.
Sitten pyytää ne kaverit apuun, kaverit pakkaa ja kantaa vaikka väkisin ulos siitä kämpästä. Tämä ap kuitenkin käy ihan töissä, joten ei hän ihan toimintakyvytön ole. Lähtö pitää tehdä salaa silloin kun mies on poissa. Silloin se onnistuu.
Vierailija kirjoitti:
No ap on vastaillut rauhallisesti tähän ketjuun ja ihmetellyt saamattomuuttaan. Kymmenessä minuutissa saisi tehtyä useimmille isoille vuokrayhtiöille asuntohakemuksen. Ei vain tee.
Onneksi ei tee, sillä mies taatusti katsoo sivuhistoriasta kaiken, mitä ap on tehnyt koneella. Mikä raivo siitä syntyisi sitten. Plus mies saisi tietää uuden kotiosoitteen silloin.
Lähtö pitää tehdä salaa silloin kun mies on poissa ja ensin väliaikaiseen paikkaan! Mutkien kautta. Jotta mies ei pysty jäljittää ap:n uutta kotia. Ja osoitetiedot salaisiksi. Kuinka monta kertaa tää pitää toistaa.
Tuo on totta, että lähtiessään ei näe mitä tulevaisuudessa on edessä. Tuska työntää, kunnes visio vetää. Pitkään täytyy taistella ns. tyhjillä lihaksilla edeten pimeässä. Sitten jonain päivänä voi rentoutua ja alkaa lepäämään, itkemään. Sitten jonain päivänä saattaa nähdä valonpilkahduksen ja jonkun haaveenkin. Mutta aluksi se on sitä, että tehdään tyhjin lihaksin, sillä ei ole muutakaan.