Lue keskustelun säännöt.
Mistä löytää tahdonvoima lähteä vahingollisesta suhteesta?
18.10.2025 |
Mies käyttää aika rajua henkistä väkivaltaa. Alkoi jo ennen yhteiseen kotiin muuttamista. Muutin silti, koska minulla on aika pahasti omien traumojen hoitaminen kesken. Ja todellakin tiedostan, että sain mitä tilasin, joten säästäkää siltä.
Ymmärrän aivan yksiselitteisesti, että elämäni on sellaista, mitä olen itse valinnut. Ja tiedän, että ainut oikea teko olisi lähteä. En kuitenkaan saa sitä aikaiseksi. Tiedän, että tuhlaan elämääni, tuhoan mielenterveyttäni, koko ajan enemmän. En saa aikaiseksi lähteä, koska olen vielä liian rikki. Kai? Saamaton? Mitään en tässä taloudellisesti tms hyödy. Terapiani ei ole vielä auttanut siihen, että saisin lähdettyä.
Suunta on sellainen, että näen tulevaisuuden, jossa lopulta riistän itseltäni hengen, kun en sitten enää vain jaksa. Ja tilanne on siis niin kieroutunut, että tuokin tuntuu olevan helpommin ja mieluummin toteutettavissa, kuin täältä lähteminen.
En ole masentunut, ahdistunut, vaan totaalisen lamaantunut. Annan miehen toteuttaa seksuaalisia tarpeitaan minuun, koska en vaan enää kestä sitä mitä seuraa, jos en niin tee. Annan miehen tuhota minua, koska en kykene muuhun.
Mitä ihmisen pitäis tällaisessa tilanteessa tehdä? Jos aiot sanoa, että lähdet nyt vaan, niin ole ystävällinen ja kerro Miten saan sen aikaiseksi. Voin kertoa, että olen yrittänyt. En onnistu, koska olen lamaantunut. Ja ei, tämä ei ole provo. Kykenen kirjoittamaan ihan hyvin, hoidan jopa työni ihan hyvin. Mutta jokin mättää niin isosti, että mieluummin näköjään kidun hengiltä kuin saan aikaiseksi lähteä.
Kommentit (255)
Outo kysymyksenasettelu. Pikemminkin pitäisi kysyä, mistä löydät voimaa roikkua suhteessa jonka tiedät vahingoittavan sinua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketju on saanut kyseenalaistamaan parisuhteeni. Minuakin kiinnostaa, missä kohtaa huutaminen ja raivoaminen lasketaan väkivallaksi? Osaisiko joku kertoa?
Voimia ap ja se toinen nainen. Tulee vielä se hetki, kun on lähdön aika.
Minä ymmärrän sinua hyvin. Olen ollut vastaavassa tilanteessa. Ohjeet, jossa vaan käsketään hakemaan voima itsestä lähtemiseen, eivät auta. Auttaisi kertoa MITEN tuo tehdään.
Suosittelen hakeutumista terapiaan, koska ilman tukea en itse olisi koskaan päässyt lähtemään. Minun kohdallani paras ohje oli, että valmistaudu pikkuhiljaa. Rakenna valmiiksi olosuhteet, jossa mikään ei ole tuosta ihmisestä riippuvaista. Katso tilannetta kuin ulkoa ajatellen, että ahaa, noinko ihminen voi käyttäytyä. Minun kohdallani tuli sitten totaalinen kyllästys, enkä enää vaan halunnut miestä tavata. Eräänä päivänä tiesin, etten halua suhteessa enää olla. Tunnesidettä ei enää ollut, joten oli helppo lähteä. Tosin minuun ei kohdistunut fyysistä väkivaltaa (henkistä kyllä), emmekä asuneet yhdessä. Silloin olisikin ollut vaikeampaa.
Tämä oli jo toinen ero henkisesti väkivaltaisesta suhteesta. Myös ekassa keräsin vuosia rohkeutta lähteä. Silloinkin kävi sanoin. Jotenkin vaan lopulta tiesin, että nyt mennään.
Luota siis siihen, että vaikka tänään et pysty lähtemään, niin sekin päivä vielä koittaa. Älä siis vaivu epätoivoon, sillä toivoa sinä tarvitset löytääksesi voimasi. Mieti mitä elämä on ilman häntä. Realistisesti. Itse hyväksyin, että ei ole varmuutta uudesta rakkaudesta. Mutta ratkaiseva hetki oli, kun tajusin, että yksinkin on parempi.
AAL on yhteisö toimimattomien perheiden jälkeläisille. Veikkaan, että sulla on jotain tuollaista taustassasi. Kokeile mennä kokoukseen kuuntelemaan ja saat vertaistukea. Siitä pikku hiljaa voimia irrottautumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on saanut kyseenalaistamaan parisuhteeni. Minuakin kiinnostaa, missä kohtaa huutaminen ja raivoaminen lasketaan väkivallaksi? Osaisiko joku kertoa?
Voimia ap ja se toinen nainen. Tulee vielä se hetki, kun on lähdön aika.
No aikalailla heti, jos toinen ei joko hallitse itseään tai hallitsee sinua huutamalla ja raivoamalla. Kenenkään ei kuule tuntea itseään turvattomaksi kotonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Outo kysymyksenasettelu. Pikemminkin pitäisi kysyä, mistä löydät voimaa roikkua suhteessa jonka tiedät vahingoittavan sinua?
Mieti niin, että joku on sängyn alla piilossa ampujaa. Pitäisi sitten lähteä sieltä pakoon ja säilyä hengissä. Mitä voimaa vaatii sängyn alla oleminen versus pakoyritys.
Häpeä sinne, mihin se kuuluu. Ei uhrille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outo kysymyksenasettelu. Pikemminkin pitäisi kysyä, mistä löydät voimaa roikkua suhteessa jonka tiedät vahingoittavan sinua?
Mieti niin, että joku on sängyn alla piilossa ampujaa. Pitäisi sitten lähteä sieltä pakoon ja säilyä hengissä. Mitä voimaa vaatii sängyn alla oleminen versus pakoyritys.
Hyvä vertaus!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on saanut kyseenalaistamaan parisuhteeni. Minuakin kiinnostaa, missä kohtaa huutaminen ja raivoaminen lasketaan väkivallaksi? Osaisiko joku kertoa?
Voimia ap ja se toinen nainen. Tulee vielä se hetki, kun on lähdön aika.
No aikalailla heti, jos toinen ei joko hallitse itseään tai hallitsee sinua huutamalla ja raivoamalla. Kenenkään ei kuule tuntea itseään turvattomaksi kotonaan.
Auts....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen hakeutumista terapiaan, koska ilman tukea en itse olisi koskaan päässyt lähtemään. Minun kohdallani paras ohje oli, että valmistaudu pikkuhiljaa. Rakenna valmiiksi olosuhteet, jossa mikään ei ole tuosta ihmisestä riippuvaista.
Tämä. Valmistaudu fyysisesti (lähinnä tarkoittaa, että säästä rahaa niin vimmatusti kuin vain pystyt) ja valmistaudu henkisesti. Ota siis asenne, että et aio olla tässä loppuelämää, tämä on nyt vain tämmöinen väliaikainen pysähdys, etappi, matkalla muualle. Koko ajan hoe itsellesi sitä samaa, että et ole vakavissasi miehen kanssa, et halua mitään vakavaa suhdetta jne. Ja jos ette vielä asu yhdessä, eikä ole lapsia, niin hoe itsellesi, että et ikinä halua muuttaa yhteen tällaisen miehen kanssa, etkä ikinä halua tehdä lapsia tällaiselle hullulle. Vähän niinkuin aivopese itseäsi koko ajan, että tämä on vain väliaikainen suhde. Sitten jossain kohtaa tulee se totaalinen stoppi ja pääset lähtemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outo kysymyksenasettelu. Pikemminkin pitäisi kysyä, mistä löydät voimaa roikkua suhteessa jonka tiedät vahingoittavan sinua?
Mieti niin, että joku on sängyn alla piilossa ampujaa. Pitäisi sitten lähteä sieltä pakoon ja säilyä hengissä. Mitä voimaa vaatii sängyn alla oleminen versus pakoyritys.
Sen takia se lähtö tehdään silloin, kun ampuja ei ole paikalla. Silloin pääset pakoon ja säilyt hengissäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outo kysymyksenasettelu. Pikemminkin pitäisi kysyä, mistä löydät voimaa roikkua suhteessa jonka tiedät vahingoittavan sinua?
Mieti niin, että joku on sängyn alla piilossa ampujaa. Pitäisi sitten lähteä sieltä pakoon ja säilyä hengissä. Mitä voimaa vaatii sängyn alla oleminen versus pakoyritys.
Sen takia se lähtö tehdään silloin, kun ampuja ei ole paikalla. Silloin pääset pakoon ja säilyt hengissäkin.
Se tunne voi olla silloinkin, kun se ampuja ei ole kotona. Ei voi tietää, tuleeko se kotiin kesken kaiken tai lähtee perään. Ehkä siellä sängyn alla on jopa alkanut elää ja unohtanut, että on siellä paossa ampujaa.
Siksi ap tarvitsee apua.
Johan tässä on jankutettu että kaverit apuun, tärkeimmät kamat äkkiä pois kämpästä, kun mies on varmasti pitempään poissa (esim. töissä). Numero vaihtoon ja salaiseksi, uusi osoite salaiseksi, mies estoon joka paikassa, välit poikki miehen kavereihin.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on saanut kyseenalaistamaan parisuhteeni. Minuakin kiinnostaa, missä kohtaa huutaminen ja raivoaminen lasketaan väkivallaksi? Osaisiko joku kertoa?
Voimia ap ja se toinen nainen. Tulee vielä se hetki, kun on lähdön aika.
Nuo ovat jo erittäin vakavaa henkistä väkivaltaa. Verbaliikassa on aika selkeää mikä on väkivaltaa ja mikä ei:
+ olet kaunis. rakastan sinua. olet ihana. toisinko sinulle jotakin kaupasta. oletpa ihana tänään
/ hiljaisuus.
- olet ruma. vihaan sinua. olet kamala. mene kauppaan ja tuo minulle. oletpa hirveä tänään.
Tässä asiasisällön ääripäät. Sitten voit kuunnella äänenpainoa ja energiaa samalla korvalla: onko puhe lempeää, hellää, rakastavaa, vai terävää, tuhoavaa, disruptiivista.
Suurin osa ihmisistä elää väkivaltaisissa suhteissa ja pitää sitä normina, että näin on oltava ja on suorastaan mahdotonta elää ei-väkivaltaista elämää. Itselläni on nollatoleranssi väkivaltaiselle käytökselle, myös verbaaliselle. Jos jotakin, niin voin sanoa, että elämässä on aluksi paljon tilaa uudelle ja hyvälle, kun poistaa sieltä tuon disruptiivisen ja pahan.
Tuntuu, että ihmiset eivät tajua, mitä on henkinen väkivalta tai jos tajuavatkin, niin sietävät sitä todella paljon.
Vierailija kirjoitti:
Itse tein sen virheen että otin yhteyttä mielenterveysomaisten yhdistykseen, kun mielenterveysongelmainen oli henkisesti väkivaltainen minua kohtaan (aivan järkyttävissä määrin). Heitä kiinnosti vain potilaan hyvinvointi, ei minun.
Nuo väkivallan uhrien palvelut tahoja, joihin kannattaa ottaa yhteyttä. He ovat myös viime vuosina kouluttautuneet henkisen väkivallan asioissa, aikaisemmin sen tuntemus ei kaikilla ollut niin hyvää.
Huumeiden käyttäjiä auttava yhdistys on kiinnostunut vain huumeiden käyttäjien hyvinvoinnista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ap on vastaillut rauhallisesti tähän ketjuun ja ihmetellyt saamattomuuttaan. Kymmenessä minuutissa saisi tehtyä useimmille isoille vuokrayhtiöille asuntohakemuksen. Ei vain tee.
Onneksi ei tee, sillä mies taatusti katsoo sivuhistoriasta kaiken, mitä ap on tehnyt koneella. Mikä raivo siitä syntyisi sitten. Plus mies saisi tietää uuden kotiosoitteen silloin.
Lähtö pitää tehdä salaa silloin kun mies on poissa ja ensin väliaikaiseen paikkaan! Mutkien kautta. Jotta mies ei pysty jäljittää ap:n uutta kotia. Ja osoitetiedot salaisiksi. Kuinka monta kertaa tää pitää toistaa.
Puhelimella voi tehdä hakemukset. Sitä paitsi mistään ei tule ilmi etteikö mies apta päästäisi.
Muutenkin koko homma on ihan outo. Ap on lähtenyt miehen matkaan, vaikka mies kohteli huonosti. Ei tiedetä apn omasta toiminnasta mitään muuta kuin että on passiivinen. Ap on halunnut muuttaa miehen kanssa yhteen ja edelleen jostain syystä haluaa olla siinä. Ihmettelee vain omaa saamattomuuttaan. Mistään ei tule ilmi, että pelkäisi lähtöä.
Nousi hirvittävä häpeä, kun tuli mieleen että olenkohan mä tuo ensimmäinen nainen joka hänet huoli. Tuosta kaikki nimittäin täsmää täällä meilläkin, paitsi nukkumisen häiritseminen.
Voi luoja mä olen kyllästynyt tähän häpeään. Taitaa olla hyvä merkki.
T. Se toinen