Lue keskustelun säännöt.
Millaista on seurustelu uskovaisen naisen kanssa?
18.10.2025 |
Tämä kysymys nousee välillä täällä pinnalle, mutta selitän vähän omaa taustaani: olen siis 28v mies jona opiskelee yliopistossa ja jo pitkään olen tapaillut 30v naista joka on uskovainen tosissaan. Itsekin olen uskovainen, mutta tämä nainen on ehkä aavistuksen verran asian vakavammin ottava.
Välimme ovat syventyneet viimeisen vuoden aikana jonkin verran, mutta kumpikaan ei ole kertonut toiselle sitä mitä haluaa toiselta tulevaisuudessa. Kemiaa on, pientä flirttiä ja hieman myös fyysistä läheisyyttä jossa on vähän intiimimpi ote.
Kysyn siis, jos homma etenee tästä, millaista on seurustelu uskovaisen naisen kanssa.
Kommentit (85)
Ootko päässyt tuuppoomaan, nielikö mällit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtä helvettiä.
Minulla on sama kokemus. Itse olin vapaamielisesti ajatteleva kristitty. Tyttö oli täysin seksikielteinen kansanlähetysläinen, miellyttävä ja kaunis. Kun hyväilin hänen paljasta vittuansa, nautti siitä suunnattomasti, mutta omatunto oli kuin hiekkapaperi. Toiveeni oli, että saisin hänet vähitellen vapautumaan, jotta pääsisimme avioliiton asteelle. Mutta toive oli turha. En olisi pystynyt häntä jättämään, mutta hän teki sen itse.
Vielä vuosikymmeniä myöhemmin muistelen häntä kaiholla, vaikka olen jo kauan ollut ihanasti naimisissa joustavan tytön kanssa.
Kumpikaan EI pelastavassa uskossa!
Kristillisessä piirissä on aina ollut ja tulee olemaan harhaoppisisia, jotka omaksi
Anteeksi, että kommenttini tuli lihavoituna. En tiedä, miksi se tuli. Ei ollut tarkoitus korostaa mielipiteeni tärkeyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtä helvettiä.
Minulla on sama kokemus. Itse olin vapaamielisesti ajatteleva kristitty. Tyttö oli täysin seksikielteinen kansanlähetysläinen, miellyttävä ja kaunis. Kun hyväilin hänen paljasta vittuansa, nautti siitä suunnattomasti, mutta omatunto oli kuin hiekkapaperi. Toiveeni oli, että saisin hänet vähitellen vapautumaan, jotta pääsisimme avioliiton asteelle. Mutta toive oli turha. En olisi pystynyt häntä jättämään, mutta hän teki sen itse.
Vielä vuosikymmeniä myöhemmin muistelen häntä kaiholla, vaikka olen jo kauan ollut ihanasti naimisissa joustavan tytön kanssa.
Kumpikaan EI pelastavassa uskossa!
Mikä ihme on pelastava usko?
Siis sinä seurustelet uskovan naisen kanssa, ja olette tapailleet jo pitempään, mutta kysyt täältä millaista hänen kanssaan on seurustella? Tuota, itsekin sanot että uskovia on erilaisia, kumppanisi ottaa asian elämäntavaksi ja sinulle itsellesi ei ole niin väliä niillä kaikilla jutuilla, kunhan sinne päin tai jotain.
Noin yleisesti sanon että ainakin uskonnollisesta saa pysyvyyttä tavoittelevan kumppanin. Tässä maailmassa tuulee aika lujaa, ja ihmiset tuntuu vaan käyttävän toisiaan omia itsekkäitä tarpeitaan tyydyttääkseen. Ainakin eri uskonnoissa tulee mukana toisenlaiseen toimintaan kehottavia arvoja. Tietysti on heitä jotka kokevat ettei säännöt koske itseä, tai niitä ei tarvitse ottaa niin vakavasti (tällä tavoin kuvasit itseäsikin).
Minä ottaisin mielelläni oikeasti uskovan, ja kaikkein mieluiten samaa seurakuntaa olevan. Sekulaarit miehet on jo niin nähty, ja hekin ovat nähneet jo aivan kaiken.
Niin oudolta kuin se äkikseltään kuulostaakin, kristinuskon seksuaalikielteinen asenne on pääasiassa lainaa BUDDHALAISUUDESTA. Jo alkuseurakunnan aikana kauppayhteydet Intiaan olivat vilkkaat ja Intia oli silloin pääasiassa buddhalainen, sitä ennen hindulainen, ja taas myöhemmin uudestaan hindulainen.
Kauppakaravaanien mukana budhalaiset asketistiset unelmat saapuivat myös Rooman valtakuntaan, missä oli jo ennestään kotoperäisiä aineksia juutalaisissa nasiiriliikkeissä ja kreikkalaisessa filosofiassa. Buddhalaisuus oli syntynyt Intiassa n. 500 e.Kr. ja oli jo muodon saanut ja vakiintunut uskonto.
Alkuseurakunnassa noudatettiin montakin seksuaalista käytöntöä, mutta seuraavilla vuosisadoilla seksikielteisyys sai hurjia muotoja kovan askeesin tavoittelussaan ja jopa pylväspyhimystä ihannoiden.
Aikana, jolloin kirkko otti suuntansa ja kirkolliskokoukset vahvistivat sen kanonein ja oppilausein, elettiin ankaraa seksikielteistä aikaa. Se jäi kirkon perinnöksi nykyaikaan asti, jolloin se taas höltyy kirkon kannatuksen huvetessa.
Raamattufundamentalistitkin noudattavat ymmärtämättömyyksissään budhalaista perinnettä, eivätkä ymmärrä Raamatun monisuuntaista puhetta seksuaalisuudesta, koska lukevat vain niitä tuttuja kohtia, joissa moititaan se ja se seksuaalinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksiä tuskin saat ennen avioliittoa, mutta sen jälkeen sitten sitäkin enemmän.
Uskovaisia on monen sorttisia. Se mihin kulttiin kuuluu vaikuttaa aika paljon. Oletan, että tarkoitat uskovaisella tässä yhteydessä aavikkokansan ristillä kuoliaaksi kidutetun "jumalan pojan" seuraajia. Kattele sieltä perustuskirjastanne mikä on soveliasta teille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimoni on uskovainen, jopa kirkon virassa. Itse taas olen ateisti, tai vähintään agnostikko. Suhteemme alussa, erään hyvin vakavan keskustelun jälkeen, joka koski rukouksen voimaa ja olisi voinut lopettaa koko juttumme siihen paikkaan, teimme sanattoman sopimuksen että emme enää keskustele näistä asioista. Olen kuitenkin evlut kirkon jäsen, ja voin aivan hyvin hänen mielikseen osallistua kirkollisiin seremonioihin, jopa ehtoolliselle. Enkä harmittele vaikka toinen lapsistamme on omaksunut äitinsä uskon. Ymmärrän että usko on jotain jonka tietty persoonallisuustyyppi nyt vain tarvitsee tuekseen, maailman pahuutta ja epäoikeudenmukaisuutta sekä omaa epätäydellisyyttään vastaan. Vaimo antaa minun olla sellainen kuin olen, eikä yritä käännyttää. Ja minulle ei tulisi mieleenkään paasata muulle perheelle omia käsityksiäni. Ne ovat minun, ja muilla saa olla omansa, kunhan tässä keskenämme ihmisiksi eletään. Ihan hyvin on näillä ehdoilla pärjäilty jo lähes 40 vuotta aviossa.
Missä ja miten tapasitte? Onko jompikumpi niin syvästi uskovainen että ei sulata evoluutioteoriaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtä helvettiä.
Minulla on sama kokemus. Itse olin vapaamielisesti ajatteleva kristitty. Tyttö oli täysin seksikielteinen kansanlähetysläinen, miellyttävä ja kaunis. Kun hyväilin hänen paljasta vittuansa, nautti siitä suunnattomasti, mutta omatunto oli kuin hiekkapaperi. Toiveeni oli, että saisin hänet vähitellen vapautumaan, jotta pääsisimme avioliiton asteelle. Mutta toive oli turha. En olisi pystynyt häntä jättämään, mutta hän teki sen itse.
Vielä vuosikymmeniä myöhemmin muistelen häntä kaiholla, vaikka olen jo kauan ollut ihanasti naimisissa joustavan tytön kanssa.
Kumpikaan EI pelastavassa uskossa!
Mikä ihme on pelastava usko?
Pelastava usko on uudestisyntyminen, se hetki kun Jumala antaa uskon lahjana ihmiselle. Ihminen uudestisyntyy Pyhästä Hengestä ja antaa elämänsä Jeesukselle. Vanha minä "kuolee pois" ja uusi on tullut tilalle. Uudestisyntynyt elää Jumalan tahdon mukaisesti, ei tahallisissa synneissä/ syntinen elämäntapa. Tekee parannuksen. Pyhä Henki johdattaa uskovaa.
Jokainen ihminen on perusluonteeltaan täysin syntinen ja turmeltunut, langennut. Aivan jokainen, myös uudestisyntynyt. Vaikka eläisi kuinka Jumalan tahdon mukaisesti. Mutta nämä ihmisen perusluonteeseen synnit Jeesus lunasti Golgatan ristillä, Hänen turvautuville.
Huomaa ihmisen perusluonteen syntien ja syntisen elämäntavan eroa:
Jeesus ei kärsinyt ja kuollut Golgatan ristillä sen vuoksi että ihminen saisi jatkaa synneissään, syntinen elämäntapa , tahallisissa synneissä. Ihminen tulee elää niin kun Jumala on määrännyt, eikä niin kun itse haluaa. Jeesuksen sovitustyö ei kata tahallisissa synneissä eläminen.
Mitä käännöstä Raamatusta luette?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se kyllä niin mukavaa ole, kaikki parin vaihtobileet, cuckold hommat ja muu sellainen mukava on No Go.
Vierailija kirjoitti:
Ei se kyllä niin mukavaa ole, kaikki parin vaihtobileet, cuckold hommat ja muu sellainen mukava on No Go.
Entä peppujutut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni on uskovainen, jopa kirkon virassa. Itse taas olen ateisti, tai vähintään agnostikko. Suhteemme alussa, erään hyvin vakavan keskustelun jälkeen, joka koski rukouksen voimaa ja olisi voinut lopettaa koko juttumme siihen paikkaan, teimme sanattoman sopimuksen että emme enää keskustele näistä asioista. Olen kuitenkin evlut kirkon jäsen, ja voin aivan hyvin hänen mielikseen osallistua kirkollisiin seremonioihin, jopa ehtoolliselle. Enkä harmittele vaikka toinen lapsistamme on omaksunut äitinsä uskon. Ymmärrän että usko on jotain jonka tietty persoonallisuustyyppi nyt vain tarvitsee tuekseen, maailman pahuutta ja epäoikeudenmukaisuutta sekä omaa epätäydellisyyttään vastaan. Vaimo antaa minun olla sellainen kuin olen, eikä yritä käännyttää. Ja minulle ei tulisi mieleenkään paasata muulle perheelle omia käsityksiäni. Ne ovat minun, ja muilla saa olla omansa, kunhan tässä keskenämme ihmisiksi eletään. Ihan hyvin on näillä ehdoilla pärjäilt
Uudestisyntynyt kristitty ei menisi suhteeseen ateistin kanssa, ja naimisiin. Se on eri asia jos kaksi ateistia menee naimisiin, ja toinen tulee uskoon avioliitossa. Raamattu kieltää kristittyjä menemästä naimisiin ei kristittyjen kanssa. Kirkon virassa työskentely ei sano myöskään mitään henkilön uskosta.
Evl kirkossa on paljon tapakristittyjä ja jopa ateisteja töissä, aivan papeissakin. On luopunut kirkko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:Vaimoni on uskovainen, jopa kirkon virassa. Itse taas olen ateisti, tai vähintään agnostikko. Suhteemme alussa, erään hyvin vakavan keskustelun jälkeen, joka koski rukouksen voimaa ja olisi voinut lopettaa koko juttumme siihen paikkaan, teimme sanattoman sopimuksen että emme enää keskustele näistä asioista. Olen kuitenkin evlut kirkon jäsen, ja voin aivan hyvin hänen mielikseen osallistua kirkollisiin seremonioihin, jopa ehtoolliselle. Enkä harmittele vaikka toinen lapsistamme on omaksunut äitinsä uskon. Ymmärrän että usko on jotain jonka tietty persoonallisuustyyppi nyt vain tarvitsee tuekseen, maailman pahuutta ja epäoikeudenmukaisuutta sekä omaa epätäydellisyyttään vastaan. Vaimo antaa minun olla sellainen kuin olen, eikä yritä käännyttää. Ja minulle ei tulisi mieleenkään paasata muulle perheelle omia käsityksiäni. Ne ovat minun, ja muilla saa olla omansa, kunhan tässä keskenämme ihmisiksi e
Missä tuo kielletään?
2 Korinttilaiskirje 6: 14
Uskovat kristityt naimisiin vain toisen uskovan kristityn kanssa.
Trolli. Uskovainen mies ei tuollaista kysele.
Kristillisessä piirissä on aina ollut ja tulee olemaan harhaoppisisia, jotka omaksi vahingokseen julistavat, että uskovainen voisi olla synnitön, toisin sanoen tuntea vain kiusausta lankeamatta itse tekoon. Syynä harhaluuloon on toinen, huomaamattomampi synti, ylpeys.
Osa näin ajattelevista palautuu terveeseen oppiin, kun rytinällä lankeaa ja joutuu turvautumaan synninpäästöön. Osa pitää harhansa kuolemaan asti. Jumala viimeisellä tuomiolla päättää, miten sitkeitten harhaoppisten kanssa menetellään. Toinen, mistä Raamattu erityisesti varoittaa, on että lausuu TUOMION.
Sitä eivät päätä ihmiset, vaan Jumala, mutta epäilen, että Hänellä on hyvä sana heillekin.