Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Piditkö oman sukunimen kun menit naimisiin?
Kommentit (111)
Olisin mielelläni pitänyt tyttönimeni, mutta kun täällä Ruotsissa eivät millään osanneet (eivät viitsineet) kirjoittaa sitä oikein. Aina oli jotenkin väärin papereissa. 1980-luvulla ei ollut niin helppoa vaihtaa nimeä kuin nykyisin. En ollut varma, jäisinkö edes Ruotsiin vai palaisinko takaisin Suomeen.
Sitten kun menin naimisiin ruotsalaisen miehen kanssa niin käytin tilaisuutta hyväksi ja otin hänen hyvin ruotsalaisen -son nimensä. Siihen on jo tottunut kymmenien vuosien kuluessa, vaikka se onkin niin mitäänsanomaton.
Jos hän kuolee ennen minua, muutan oman sukunimeni kyllä joksikin ihan toiseksi, koska hänen sukunsa on aina osoittanut halveksuntaa Suomea, suomen kieltä ja suomalaisia kohtaan, en siis halua pitää sitä nimeä enää.
Keksin sitten varmaan jonkin ihan oman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidin kyllä.
Make 55v.
Minulla sama. Lisäksi emäntä otti myös minun sukunimen.
Ja voitteko kuvitella...kukaan sukulaisista ei pahoittanut mieltänsä.
No, ehkä heillä ei ollut tarvetta tässäkään asiassa "voimaantua". Tiedä häntä.
Hienoa, että perinteitä kunniotetaan. Meillä myös vaimo otti minun nimeni.
Meidän molempien nimi on nyt Kalevi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otin miehen sukunimen. Minut on kastettu äidin sukunimelle. Äidin mennessä naimisiin minunkin nimi vaihdettiin isäpuolen sukunimeksi.
Outo ratkaisu äidiltäsi, eihän äitisi aviopuoliso ole sinulle mitään sukua.
Siihen aikaan oli niin olen syntynyt 1973 eikä mulla ollut isää. Ollessani 4v äiti meni naimisiin ja minun sukunimi vaihtui samalla.
Pidin, ja otin siihen jatkeeksi vielä miehen sukunimen.
En. Halusin saman lapselle nimen, joka oli kummallakin vanhemmalla. Omasta nimestäni olisi tullut kummallinen yhdistelmä miehen sukunimeen yhdistettynä. Ikinä en ole ymmärtänyt pitkiä yhdistelmänimiä tyyliin Vuoksenpohja-Konnunkoski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin halunnut pitää oman mutta sitten olisi ollut eri sukunimi kuin lapsella. Asun ulkomailla joten lapsella on miehen nimi koska mun nimi on ihan outo täällä. Harmittaa kyllä edelleen. Mun nimi on hienompi😅
Totta helvetissä pidin. Mä olen mä, omaa sukuani, olin mä naimisissa tai en. Enkä todellakaan luovu yhtään kenenkään vuoksi omasta nimestäni joka on mulle erittäin rakas ja tärkeä. Ei tullut pieneen mieleenkään. Naimisiin meno ei tehnyt musta puolisoni suvun jäsentä, kyllä mä edelleen kuulun tähäb omaan sukuuni joten itsestään selvästi mulla on oman sukuni nimi ja tulee myös aina olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otin miehen sukunimen. Minut on kastettu äidin sukunimelle. Äidin mennessä naimisiin minunkin nimi vaihdettiin isäpuolen sukunimeksi.
Outo ratkaisu äidiltäsi, eihän äitisi aviopuoliso ole sinulle mitään sukua.
Siihen aikaan oli niin olen syntynyt 1973 eikä mulla ollut isää. Ollessani 4v äiti meni naimisiin ja minun sukunimi vaihtui samalla.
Anteeksi, kommenttini saattoi kuulostaa töykeältä, se ei ollut tarkoitukseni. Ajattelin vain lähinnä sukulaissuhteita ja varmasti äidilläsi oli hyvä tarkoitus. Mukavaa syksyä sinulle.
Pidin. Olisin voinut vaihtaakin mutta en jaksanut uusia kaikkia kortteja yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidin omani, tykkään siitä. Erikoisempi ja kivan lyhyt ja ytimekäs. Miehen sukunimi on tosi yleinen, mikä ei niin paha, mutta minusta olisi tullut yhden ei niin miellyttävän entisen esihenkilöni täyskaima ja se olisi ollut tosi paha juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otin miehen sukunimen. Minut on kastettu äidin sukunimelle. Äidin mennessä naimisiin minunkin nimi vaihdettiin isäpuolen sukunimeksi.
Outo ratkaisu äidiltäsi, eihän äitisi aviopuoliso ole sinulle mitään sukua.
Ai outo ratkaisu, että äiti meni naimisiin?
Eiköhän tuo nimen ottaminen ollut molempien aikuisten päätös, että kaikista tulee perhe. Ihan hyvä päätös mielestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, otin miehen nimen.
Niin myös minä. Minusta se tuntui täysin luontevalta silloin 33 vuotta sitten, ja tuntuu edelleen.
Otin myös, mutta minusta se ei ollut luontevaa. Se oli kuitenkin miehelle hyvin tärkeää. Sittemmin hän on tehnyt tyhmiä asioita ja minua hävettää yhteinen nimi.
Vierailija kirjoitti:
Pidin. Miksi vaihtaisin oman nimeni?
Oma nimesi on siis isäsi nimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidin. Ei käynyt edes mielessä vaihtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otin miehen sukunimen. Minut on kastettu äidin sukunimelle. Äidin mennessä naimisiin minunkin nimi vaihdettiin isäpuolen sukunimeksi.
Outo ratkaisu äidiltäsi, eihän äitisi aviopuoliso ole sinulle mitään sukua.
Ai outo ratkaisu, että äiti meni naimisiin?
Eiköhän tuo nimen ottaminen ollut molempien aikuisten päätös, että kaikista tulee perhe. Ihan hyvä päätös mielestäni.
En tarkoittanut että äidin naimisiin meno olisi ollut outo ratkaisu, vaan että "molemmat aikuiset" päättävät 4-vuotiaan ottavan uuden sukunimen henkilöltä joka ei lapselle ole mitään sukua. Äiti toki voi solmia avioliiton ja vaihdella omaa nimeään miten haluaa.
En ole mieheni omaisuutta, pidin nimeni, mutta mahdolliset lapset kumman nimelle on haaste...
Vierailija kirjoitti:
Pidin, ja mies otti minun sukunimeni koska piti siitä enemmän kuin omastaan.
Pissiikin varmaan istualtaan niinkuin sinäkin.
Todellakin pidin. Miksi identifioituisin johonkin mieheen?
Vierailija kirjoitti:
Todellakin pidin. Miksi identifioituisin johonkin mieheen?
Onko isäsi mies vai nainen?
Alue: Aihe vapaa
Niin myös minä. Minusta se tuntui täysin luontevalta silloin 33 vuotta sitten, ja tuntuu edelleen.