Piditkö oman sukunimen kun menit naimisiin?

En todellakaan. Olin onnellinen kun pääsin siitä eroon ja sain kauniin nimen tilalle.

Tässä kaksi ehdotusta kun mennään avioon:



1. Nainen pitää oman sukunimensä

2. Automaattinen avioehto. Puolisolla ei ole oikeutta ennen  avioliittoa saatuun ja hankittuun omaisuuteen, mutta myös suvun kautta myöhemmin kautta tulevaan omaisuuteen.

3. Joku ehdotti että pitäisikö 25 avioliittovuoden jälkeen avioliiton raueta itsestään, ja se pitäisi uusia. Mielenkiintoinen idea.



Mitä mieltä näistä ehdotuksista?

Varjelkoon, miksi ihmeessä pidit entisen avioliiton nimen mennessäsi uusiin naimisiin. Voi nykyistä mies parkaasi, ihme että on vielä naimisissa kanssasi edes. Mikset ottanut vaan tyttönimeäsi takaisin. ? 

Vaikka on tommosta julkkiksiakin. Tanja Karpela, Helena Karihtala uusissa naimisissa ja edellisen liiton sukunimi.Noloa.

Kaiken huippu on Sanna Stellan. Ollut kahdesti naimisissa Stellanin jälkeen ja aina vaan elelee Stellan nimellä. No Sannahan on.omaa sukua Lehtonen, ei taida  nimi olla tarpeeksi hieno hänelle  

En ole mennyt naimisiin. Jos menisin, pitäisin tietenkin oman sukunimeni, johon olen tottunut ja jossa ei ole mitään vikaa. Olen joskus sanonut, että siinä tapauksessa voisin harkita, jos miehen nimi olisi joku "von Kyygelbyygel" tai "de Toulouse-Lautrec", mutta olisinpa ollut ihmeissäni, jos todella olisin edes koskaan osunut tapaamaan ketään sen nimistä, kun en ole sellaisissa piireissä juurikaan liikkunut. Ja tämän tietenkin tiesin, joten en joutunut lunastamaan tätä puolittaista lupaustani.

Pidin koska menin naimisiin ensimmäisen kerran 37-vuotiaana enkä kokenut tarpeelliseksi vaihtaa sukunimeä joka ollut mulla kauan. Onneksi en vaihtanut koska liitto päättyi eroon.

En. Otin miehen sukunimen, mutta otin oman sukunimeni miehen kuoltua takaisin. 

Ahaa 

Tietenkin pidin oman sukunimeni. En ollut vaihtamassa sukua. Sukunimen vaihtaminen viittaa minusta lähinnä siihen.

Vierailija kirjoitti:

En ole mennyt naimisiin. Jos menisin, pitäisin tietenkin oman sukunimeni, johon olen tottunut ja jossa ei ole mitään vikaa. Olen joskus sanonut, että siinä tapauksessa voisin harkita, jos miehen nimi olisi joku "von Kyygelbyygel" tai "de Toulouse-Lautrec"

Von Kyygelbyygel. Kiitos hyvistä nauruista. Itse en nimeäni vaihtaisi, vaikka puoliso olisi miljardööri ja hänen sukunsa nimi löytyisi maailman rikkaimpien sukujen listalta. Pitäisin oman nimeni ihan kiusallani. Ehkä yhdistelmänimi (Virtanen Von Kyygelbyygel) voisi kelvata. 

Otin mieheni sukunimen kun mentiin naimisiin. Se tuntui minusta luontevalta ratkaisulta. 

En vaan otin mieheni sukunimen. Entinen sukunimeni oli ruma, en koskaan tykännyt siitä ja lapsuudessa koulussa jopa kiusattiin siitä. Menin nuorena naimisiin ja nyt 20v minulla on ollut kaunis sukunimi, jonka mieheltä sain. En sentään miestä nimen perusteella valinnut. Ja oikeastaan mikä tahansa sukunimi olisi käynyt. Minulla ei ole enää omaan sukuun mitään siteitä eikä oma alkuperäinen sukunimi ollut koskaan tärkeä. 

En, ei ollut mahdollista. En tiedä olisinko pitänyt jos olisi ollut. Helpotti kyllä elämää sukunimi jota ei tarvinnut aina tavailla toisin kuin omaani.

Pidin, koska olin vaihtanut sen aikaisemmin jo.

Vierailija kirjoitti:

Tässä kaksi ehdotusta kun mennään avioon:



1. Nainen pitää oman sukunimensä

2. Automaattinen avioehto. Puolisolla ei ole oikeutta ennen  avioliittoa saatuun ja hankittuun omaisuuteen, mutta myös suvun kautta myöhemmin kautta tulevaan omaisuuteen.

3. Joku ehdotti että pitäisikö 25 avioliittovuoden jälkeen avioliiton raueta itsestään, ja se pitäisi uusia. Mielenkiintoinen idea.



Mitä mieltä näistä ehdotuksista?

Mitä järkeä tuollaisia on säädellä yhteiskunnan taholta? En tajua. Kukin pari sumplikoon asiansa miten haluaa, mahdollisimman vähien pakkojen alla. Kunhan saa avioeron halutessaan helposti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin, akka otti minun sukunimeni kuten kuuluikin.

Miten sen akan sukunimen käy, jos te eroatte? Eihän hänen ole mikään pakko luopua siitä.

Pidin entisen tai entiset.  Mulla nyt kolme sukunimeä, nyt olen eroa hakemassa kun löysin ihanan miehen ulkomailta.  Jos ja kun mennään naimisiin niin tulee vielä neljäs sukunimi.  Miksi pitäisi luopua nimestään?

n.52

Aion pitää, menen naimisiin ensi kuussa. Myös mies pitää omansa. Tuntuisi ihan hölmöltä vaihtaa nimeä aikuisiässä.

En mennyt naimisiin. Enkä mene.

Vierailija kirjoitti:

Menin ulkomailla naimisiin ulkomaalaisen miehen kanssa. Kätevintä oli ottaa hänen sukunimensä. 

 

Miksi se oli kätevämpää? Mulle oli kätempää pitää oma sukunimi, kun menin naimisiin ulkomaalaisen kanssa ulkomailla. 

Menin aatelisen miehen kanssa naimisiin, otin hänen sukunimensä. Nyt ollaan molemmat sitten "siniverisiä".

Pidin oman sukuni nimen. Enhän minä sukua vaihtanut, menin vain naimisiin.