Piditkö oman sukunimen kun menit naimisiin?
Kommentit (111)
Pidin, on sen verran harvinainen sukunimi.
En pitänyt. Otin mieheni sukunimen. Se on myös kaunis ja harvinainen, kuten omanikin ja halusin perheelle yhden sukunimen.
Oma sukunimeni olisi siis ollut isäni sukunimi, joka edelleen on hänen isänsä sukunimi jne... vastaavasti äitini sukunimi on hänen isänsä sukunimi.
Otin puolison sukunimen, joka on myös lapsemme sukunimi.
Vierailija kirjoitti:
En pitänyt. Otin mieheni sukunimen. Se on myös kaunis ja harvinainen, kuten omanikin ja halusin perheelle yhden sukunimen.
Mun molemmilla lapsillani on oma sukunimi ja minulla myös. Ei ole koskaan haitannut mitenkään.
60 luvulla oli mukavaa ottaa miehen sukunimi ja oli kivempi kuin oma.
Pidin. En ole sukua miehelleni, joten miksi olisin ottanut saman sukunimen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pitänyt. Otin mieheni sukunimen. Se on myös kaunis ja harvinainen, kuten omanikin ja halusin perheelle yhden sukunimen.
Mun molemmilla lapsillani on oma sukunimi ja minulla myös. Ei ole koskaan haitannut mitenkään.
Jaa. Minusta se olisi tuntunut omituiselle. Nyt on kiva kun me ollaan kaikki samalla nimellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pitänyt. Otin mieheni sukunimen. Se on myös kaunis ja harvinainen, kuten omanikin ja halusin perheelle yhden sukunimen.
Mun molemmilla lapsillani on oma sukunimi ja minulla myös. Ei ole koskaan haitannut mitenkään.
Jaa. Minusta se olisi tuntunut omituiselle. Nyt on kiva kun me ollaan kaikki samalla nimellä.
Miksi se on kivaa? Missä sen edes huomaa?
1984 oli pakko ottaa miehen nimi. Erottiin 30 vuotta sitten ja sama miehen nimi on mulla edelleen. Se on lapsilla ja lapsenlapsillakin.
Joskus ajattelin ottaa tyttönimeni takaisin kun se ei ole kuin meidän perheellä, muutamalla henkilöllä mutta en ole viitsinyt siihen lähteä. Yli 40 vuotta mennyt tällä niin menen loputkin.
Valitsin kaksoisukunimen. Halusin säilyttää oman identiteettini, mutta myös jakaa miehen ja myöhemmin lastemme sukunimen. Ei ole mikään ongelma. Tämä toimii!
T. N45, naimisissa, 2 lasta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidin. Miksi vaihtaisin oman nimeni?
Oma nimesi on siis isäsi nimi.
Mieluummin isän nimi mitä appiukon.
Vierailija kirjoitti:
Oma sukunimeni olisi siis ollut isäni sukunimi, joka edelleen on hänen isänsä sukunimi jne... vastaavasti äitini sukunimi on hänen isänsä sukunimi.
Otin puolison sukunimen, joka on myös lapsemme sukunimi.
Exällä ja minulla oli isomummojen tyttönimet.
Esiäidin sukunimi on meillä periytynyt aiemminkin, kun muuta ei ole ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pitänyt. Otin mieheni sukunimen. Se on myös kaunis ja harvinainen, kuten omanikin ja halusin perheelle yhden sukunimen.
Mun molemmilla lapsillani on oma sukunimi ja minulla myös. Ei ole koskaan haitannut mitenkään.
Jaa. Minusta se olisi tuntunut omituiselle. Nyt on kiva kun me ollaan kaikki samalla nimellä.
Miksi se on kivaa? Missä sen edes huomaa?
Se yhdistää emotionaalisesti. Ja onhan se helppo yhdistää nimen perusteella lapset vanhempiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pitänyt. Otin mieheni sukunimen. Se on myös kaunis ja harvinainen, kuten omanikin ja halusin perheelle yhden sukunimen.
Mun molemmilla lapsillani on oma sukunimi ja minulla myös. Ei ole koskaan haitannut mitenkään.
Jaa. Minusta se olisi tuntunut omituiselle. Nyt on kiva kun me ollaan kaikki samalla nimellä.
Nuorena synnytin avoliitossa lapsen, jonka isä tahtoi heidän harvinaisen sukunimensä tyttärelleen.
Toinen lapsi syntyi avioliittoon, ja peri isänsä nimen.
Omani pidin ihan periaatteesta. Tavallinen nimi, mutta liittyy syntymäkuntani ja sukuni asutushistoriaan. Olen ylpeästi 5. polvi tämän nimen kantajana.
Vierailija kirjoitti:
Varjelkoon, miksi ihmeessä pidit entisen avioliiton nimen mennessäsi uusiin naimisiin. Voi nykyistä mies parkaasi, ihme että on vielä naimisissa kanssasi edes. Mikset ottanut vaan tyttönimeäsi takaisin. ?
Vaikka on tommosta julkkiksiakin. Tanja Karpela, Helena Karihtala uusissa naimisissa ja edellisen liiton sukunimi.Noloa.
Kaiken huippu on Sanna Stellan. Ollut kahdesti naimisissa Stellanin jälkeen ja aina vaan elelee Stellan nimellä. No Sannahan on.omaa sukua Lehtonen, ei taida nimi olla tarpeeksi hieno hänelle
Miten se nimi nyt on niin hirveen iso asia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pitänyt. Otin mieheni sukunimen. Se on myös kaunis ja harvinainen, kuten omanikin ja halusin perheelle yhden sukunimen.
Mun molemmilla lapsillani on oma sukunimi ja minulla myös. Ei ole koskaan haitannut mitenkään.
Jaa. Minusta se olisi tuntunut omituiselle. Nyt on kiva kun me ollaan kaikki samalla nimellä.
Miksi se on kivaa? Missä sen edes huomaa?
Se yhdistää emotionaalisesti. Ja onhan se helppo yhdistää nimen perusteella lapset vanhempiinsa.
Ei mielestäni enää nykyään.
En. Miehellä oli kauniimpi ja lyhyempi sukunimi. Vaihtaminen oli lopulta aika pieni homma.
On jotenkin selkeämpää, kun postilaatikossa on yksi nimi, ja kaikilla perheessä sama nimi.
Meille se ei ollut mikään perinnejuttu kuitenkaan, jos oma nimeni olisi ollut kivempi, niin oltaisiin voitu ottaa myös se yhteiseksi nimeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidin. Miksi vaihtaisin oman nimeni?
Oma nimesi on siis isäsi nimi.
Mieluummin isän nimi mitä appiukon.
Näin ajattelen myös. En minä minnekään appeni sukuun liittynyt vaikka naimisiin menin. Se olisi tuntunut teennäiseltä, vanhanaikaiselta ja jotenkin lapselliselta. Että hei, tässä tullaan me "mäkiset".
Pidin oman sukunimen vaikka miehellä kauniimpi sukunimi. Ei vaan tullut mielenkään vaihtaa sukunimeä.
Tietysti. Koska ero tuli sittemmin, siitä oli myös käytännön hyötyä.