Miksi ihmiset valitsevat olla onnettomia kun onnellisuus on tarjolla?
Kommentit (42)
Kaikki ei tule onnellseksi samoista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin onnellinen, jos saisin asua ulkomailla. Valitettavasti mulla ei ole työpaikkaa, jota voisin tehdä siellä. Avain onnellisuuteen on siis muiden ihmisten käsissä.
Olet sitonut onnellisuutesi johonkin, mitä et itse hallitse ja silloin olet luovuttanut sen pois.
Kun sanot: Olisin onnellinen, jos voisin asua ulkomailla, asetat onnellisuuden ehdolliseksi. MUTTA onnellisuus ei tule siitä, missä asut, vaan siitä, millainen suhde sinulla on itseesi ja todellisuuteen juuri nyt.
Tuo ajatus, että avain on muiden käsissä, kertoo, että osa sinusta tietää mitä haluaa, mutta toinen osa tuntee voimattomuutta sen saavuttamisessa. Tämä sisäinen ristiriita on todellinen ja siksi se tuntuu niin raskaalta. Jos luulet, että onnellisuus on jossain muualla, silloin se on aina jossain muualla. Jämpti.
Älä viitsi viisastella!
-eri-
Kulttuureissamme on pitkään pidetty kärsimystä hyveellisenä ja arvokkaana, ja kärsineitä ihmisiä on usein kunnioitettu. Pelko voi olla, että onnellisena menettäisi tämän erityisyyden tunteen tai muiden huomion ja säälin.
Vierailija kirjoitti:
Laillisesti saa olla onnellinen vain alkoholilla.
Onni tulee tasapainoisen mielen kautta kun sielu ja sydän on hyvällä tuulella :)
Alkoholi myrkyttää ihmisen ja tekee tuhoja solutasoja myöten.
Alkoholismiin on tukea ja apua saatavilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laillisesti saa olla onnellinen vain alkoholilla.
Onni tulee tasapainoisen mielen kautta kun sielu ja sydän on hyvällä tuulella :)
Alkoholi myrkyttää ihmisen ja tekee tuhoja solutasoja myöten.
Alkoholismiin on tukea ja apua saatavilla.
Viisastelet sitten sinäkin.
-eri-
Onnellisuus on hetkellistä, ei pysyvä olotila.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen ei ole onnellisuuskone. Ihminen on hengissäselviämisenkone.
Miten nämä eroavat toisistaan
Hengissä selviämiseen ei tarvita tyytyväisyyttä, iloa ja positiivisia tunteita. Suoja, vaatteet ja ruoka, eli ihmisen perustarpeet riittää.
Onnellisuus on elämän laadun mittari. Ei hengissä selviämisen edellytys.
Vierailija kirjoitti:
Onnellisuus on hetkellistä, ei pysyvä olotila.
Perustelut! Kiitos!
Minä en etsi onnea. Eli onnellisuus ei ole tavoite. Sillä elämässä kaikki muuttuu jatkuvasti, eikä mikään ole pysyvää. Jos olen onnellinen nyt, voin sanoa varmasti että se tulee päättymään ja saan olla vuorostaan onneton. Rakennan mielen tyyneyttä ja etsin rauhaa kestää elämän karikot ja aallonharjat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnellisuus on hetkellistä, ei pysyvä olotila.
Perustelut! Kiitos!
Opiskele buddhalaisuutta, sitähän tuo ap:kin tarjoilee, mitä lie länsimaistunutta suuntausta.
Tunnettu ankeus on parempi mitä tuntematon onnellisuus.
Vierailija kirjoitti:
Kulttuureissamme on pitkään pidetty kärsimystä hyveellisenä ja arvokkaana, ja kärsineitä ihmisiä on usein kunnioitettu. Pelko voi olla, että onnellisena menettäisi tämän erityisyyden tunteen tai muiden huomion ja säälin.
Niin, miellämme onnellisuuden tavoittelun olevan jonkinlaista oman edun maksimointia. Sen seurauksena saatamme onnea tavoitellessa keskittyä liikaa itseemme muiden ihmisten kustannuksella. Voimme uhrata monia asioita onnellisuuden alttarille, mutta ehkä traagisin uhraus on ystävyyden uhraus, erityisesti koska kestävä onnellisuus rakentuu paljolti ihmissuhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnellisuus on hetkellistä, ei pysyvä olotila.
Perustelut! Kiitos!
Kaikki on hetkellistä.
Jos voit tuntea onnea, tulet tuntemaan myös epäonnea. Jos elät maailmassa, jossa voi voittaa, siinä maailmassa voi myös hävitä. Ilo ja suru, toivo ja epätoivo, kaikki kiertää. Ei ole olemassa mitään onnea ilman epäonnea.
eri
Onnellisuuden kulttuuri ei tee meille hyvää. Mutta erityisen pahaa se tekee niille ihmisille, jotka syystä tai toisesta eivät tällä hetkellä ole onnellisia. Kun mielesi on maassa, niin pahin mitä voi tapahtua, on että joku tulee kertomaan että älä ole allapäin, piristy vähän. Se kaksinkertaistaa taakan. Et vain ole onneton, vaan tunnet myös syyllisyyttä siitä että olet onneton. Omia tunteitaan vastaan taisteleminen ei koskaan johda voittoon. On parempi oppia hyväksymään elämä sellaisena kuin se on.
Vierailija kirjoitti:
Onnellisuuden kulttuuri ei tee meille hyvää. Mutta erityisen pahaa se tekee niille ihmisille, jotka syystä tai toisesta eivät tällä hetkellä ole onnellisia. Kun mielesi on maassa, niin pahin mitä voi tapahtua, on että joku tulee kertomaan että älä ole allapäin, piristy vähän. Se kaksinkertaistaa taakan. Et vain ole onneton, vaan tunnet myös syyllisyyttä siitä että olet onneton. Omia tunteitaan vastaan taisteleminen ei koskaan johda voittoon. On parempi oppia hyväksymään elämä sellaisena kuin se on.
Onnea kovasti haluavat henkilöt ovat pettyneitä omiin tunteisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Onnellisuuden kulttuuri ei tee meille hyvää. Mutta erityisen pahaa se tekee niille ihmisille, jotka syystä tai toisesta eivät tällä hetkellä ole onnellisia. Kun mielesi on maassa, niin pahin mitä voi tapahtua, on että joku tulee kertomaan että älä ole allapäin, piristy vähän. Se kaksinkertaistaa taakan. Et vain ole onneton, vaan tunnet myös syyllisyyttä siitä että olet onneton. Omia tunteitaan vastaan taisteleminen ei koskaan johda voittoon. On parempi oppia hyväksymään elämä sellaisena kuin se on.
Kuulostaa huolestuttavan paljon rauhalta joka taas yleisesti assosioidaan onneen
Ei se onnellisuus kaikille ole tarjolla vaikka kuinka yrittäisi tyytyä osaansa ja löytää iloa elämäänsä pienistä, joutavista asioista.
Mikään määrä kivoja pikkujuttuja ei korvaa sitä, että ne elämän isot linjat on pielessä ja niiden myötä kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro miten onnellisuus on tarjolla?
Onnellisuus on tila, jossa ihminen kokee elämänsä merkitykselliseksi, tuntee yhteyttä muihin ja on sopusoinnussa itsensä ja maailman kanssa.
Se ei ole tunne, joka pysyy, se on suhde elämään.Jännittävää, että nykypsykologiassa taitaa olla enää 2 pysyvää onnellisuutta, hedonistinen ja eudaimonia/aristoteleen ajatus. Jokainen vähän enemmän asiaan perehtynyt on ymmärtänyt, että hedonismi ei vain ole ylläpidettävissä niin miksi edes yrittää sitä, jos olen onnellinen sen takia, että saan keksin niin olen riippuvainen keksistä koko elämäni ja siinäkin tullaan ongelmaan, että keksi lopettaa antamasta onnellisuutta jossain vaiheessa. Eudaimonia taas pystyy jatkumaan koko elämän kun elää sen oppien mukaan.
Hyvinä lisinä pidän buddhalaisuuden oppeja tästä aiheesta mutta nuo ovat ne mistä nykyp
Tiedät jotain filosofiasta.
Sitten tietänet myös että kaikki eivöt tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Ei se onnellisuus kaikille ole tarjolla vaikka kuinka yrittäisi tyytyä osaansa ja löytää iloa elämäänsä pienistä, joutavista asioista.
Mikään määrä kivoja pikkujuttuja ei korvaa sitä, että ne elämän isot linjat on pielessä ja niiden myötä kaikki.
Periaatteessa olen samaa mieltä, mutta yksi iso ongelma on se, että me usein yritämme korjata eksistentiaalisen kivun käytännön keinoilla. Jos koet, että elämäsi merkitys on hukassa, se ei korjaannu sillä, että ostat kynttilöitä tai aloitat uuden harrastuksen.
Nuo asiat voivat auttaa sinua hengittämään hetken, mutta ne eivät rakenna sitä pohjaa, jota kaipaat. Pohja syntyy, kun alat ymmärtää miksi isot linjat menivät pieleen, miksi olet siellä missä olet, miksi teit niitä valintoja, miksi ehkä tunsit ettet voinut tehdä toisin. Uskon vahvasti tuon olevan vain eksymistä eikä niinkään onnellisuuden puuttumista.
Mutta täysin samaa mieltä, että jos on rakentanut elämän joka ei biologisesti tai spirituaalisesti ole elämisen arvoista niin on hankala olla onnellinen, ehkä jopa mahdotonta. Buddhalaisuuteen en oikein osaa ottaa kantaa kun ilmeisesti neliraajahalvaantunutkin pystyy löytämään rauhan vaikkei pystyisi tyydyttämään merkitystään (?) En sitä ymmärrä, voitte valaista minua.
Tuo on ihan liian hataraa höttöä ollakseen psykologiaa (joka sekin tosin osaa olla höttöä). Ihan selvästi filosofiaa siis. Päättelen noiden hänen kahden täsmennyksensä perusteella.