Nainen, voisitko olla miehen kanssa jolla ei olisi mitään tarvetta/halua pitää sinusta huolta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miksi kukaan olisi suhteessa, jos siitä ei saa mitään omaa elämää parantavaa, jotain, mitä ei jo valmiiksi sinkkuna saa?

Oletko itse valmis tekemään noita asioita miehelle?

Ai et? No niinpä.

En mieti, olenko "valmis" olemaan rakkaani tukena. Olen vain.

Vierailija kirjoitti:

Suimalaiset miehetodottavat ja olettavat naisilta huolenpitoa ja hoivaa, mutta todella moni ei sitä itse anna. Siksi parisuhteet päättyvät eroon. Nainen ei enää jaksa tehdä kaikkien tunnetyltä, hoitaa ja houvsta,kun ei saa itse mitään vastineeksi. Avioeron jälkeen mies on ihan hukassa ja nainen kukoistaa.

Tämä viesti sisältää negatiivisia yleistyksiä miehistä. Se liikkuu rajan tuntumassa kriittisen sukupuoliroolikommentin ja miesvihamielisen yleistyksen välillä. Tässä tarkempi analyysi:

Yleistykset ja väitteet

Viestissä väitetään, että:

Suomalaiset miehet odottavat ja olettavat naisilta huolenpitoa ja hoivaa, mutta todella moni ei sitä itse anna.

Siksi parisuhteet päättyvät eroon.

Avioeron jälkeen mies on ihan hukassa ja nainen kukoistaa.

Nämä ovat laajoja ja yksipuolisia yleistyksiä, joissa miehet kuvataan:

tunne-elämältään kypsymättöminä ja riippuvaisina,

itsekkäinä ja hoivaa saamattomina,

ja kyvyttöminä pärjäämään ilman naista.

Samaan aikaan naiset kuvataan emotionaalisesti vahvoina, itseensä löytäneinä ja kyvykkäinä.

Tämä asettaa sukupuolet epäsymmetriseen moraaliseen asetelmaan miehet ovat ongelma, naiset uhreja ja selviytyjiä.

Kritiikin luonne

Jos viesti esittäisi tämän yhteiskunnallisena havaintona (esim. perinteiset sukupuoliroolit kuormittavat naisia emotionaalisesti), se voisi olla perusteltua sukupuolijärjestelmän kritiikkiä. Mutta tässä:

ei viitata rakenteisiin tai ilmiöihin, vaan suomalaisiin miehiin ryhmänä,

käytetään värittelevää, arvottavaa kieltä (mies on hukassa, nainen kukoistaa),

ja syyllisyys asetetaan yksinomaan miehille.

Siksi sävy muuttuu yksipuoliseksi ja osin vihamieliseksi, ei analyyttiseksi.

Miesvihan aste

Sanojen tasolla: ei avoimen halventavaa tai väkivaltaista kieltä.

Sisällön ja yleistyksen tasolla: kohtalaisen vahva negatiivinen stereotyyppi.

Tunteen tasolla: selvästi turhautunut ja vähättelevä sävy, joka viittaa pettymykseen mutta samalla yleistää miehet ryhmänä ongelmallisiksi.

👉 Arvio:

Tämä viesti sisältää kohtalaisen asteen miesvihamielisyyttä.

Se ei ole suoraa solvausta, mutta se yleistää negatiivisen kokemuksen koko miesryhmään, asettaa sukupuolet epätasaiseen moraaliseen valoon ja välittää halveksuntaa miesten tunne-elämää kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miksi kukaan olisi suhteessa, jos siitä ei saa mitään omaa elämää parantavaa, jotain, mitä ei jo valmiiksi sinkkuna saa?

Oletko itse valmis tekemään noita asioita miehelle?

Ai et? No niinpä.

En mieti, olenko "valmis" olemaan rakkaani tukena. Olen vain.

Tai siis et ole, ainakaan miehen.

Kun minulla on mennyt elämässä kaikki päin persettö eniten minua ovat auttaneet miehet, joiden kuva kuuluisi tietosanakirjassa kohtaan toksinen maskuliinisuus. Juuri ne tunnemykät mörököllit, jotka eivät jauha tunteista. Ne ovat tulleet kotiini, kun olen istunut itsesäälissä sohvalla, ja olemme puhuneet. Emme ole puhuneet tunteista. Olemme puhuneet ihan kaikesta muusta.

Ja arvatkaa kuinka monta naista tuli kotiini, kun sairastuin silloin kuin mun piti muuttaa? Ei yhtään. Veli ja sen kaveri sentään tuli. Koettakaa jumalauta antaa miehille, jo se anteeksi että he ovat vajavaisia naisiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Suimalaiset miehetodottavat ja olettavat naisilta huolenpitoa ja hoivaa, mutta todella moni ei sitä itse anna. Siksi parisuhteet päättyvät eroon. Nainen ei enää jaksa tehdä kaikkien tunnetyltä, hoitaa ja houvsta,kun ei saa itse mitään vastineeksi. Avioeron jälkeen mies on ihan hukassa ja nainen kukoistaa.

Perheitä joissa nainen on ainoa huoltaja on paljon, päiväkodin henkilökunta on naisia ja peruskouluissa tilanne on kutakuinkin sama. Pienet pojat viettävät suurimman osan valveillaolo ajastaan naisten kanssa ja heiltä puuttuu se miehen malli. 

Rahallista turvaa en tarvitse, mutta muuten huolenpito on aika tärkeää. Olen myös itse huolehtiva miestä kohtaan, minusta se on mukavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suimalaiset miehetodottavat ja olettavat naisilta huolenpitoa ja hoivaa, mutta todella moni ei sitä itse anna. Siksi parisuhteet päättyvät eroon. Nainen ei enää jaksa tehdä kaikkien tunnetyltä, hoitaa ja houvsta,kun ei saa itse mitään vastineeksi. Avioeron jälkeen mies on ihan hukassa ja nainen kukoistaa.

Perheitä joissa nainen on ainoa huoltaja on paljon, päiväkodin henkilökunta on naisia ja peruskouluissa tilanne on kutakuinkin sama. Pienet pojat viettävät suurimman osan valveillaolo ajastaan naisten kanssa ja heiltä puuttuu se miehen malli. 

Onhan heillä ollut passiivinen, ikäväluonteinen ja perheestä hatkat ottava miehen malli. Malli se sekin on.

provaidaa

hahaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miksi kukaan olisi suhteessa, jos siitä ei saa mitään omaa elämää parantavaa, jotain, mitä ei jo valmiiksi sinkkuna saa?

Oletko itse valmis tekemään noita asioita miehelle?

Ai et? No niinpä.

En mieti, olenko "valmis" olemaan rakkaani tukena. Olen vain.

Tai siis et ole, ainakaan miehen.

Todella ikävää, ettei kukaan ole ollut sun tukenasi. Et osaa edes kuvitella, että sellainen olisi mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Suimalaiset miehetodottavat ja olettavat naisilta huolenpitoa ja hoivaa, mutta todella moni ei sitä itse anna. Siksi parisuhteet päättyvät eroon. Nainen ei enää jaksa tehdä kaikkien tunnetyltä, hoitaa ja houvsta,kun ei saa itse mitään vastineeksi. Avioeron jälkeen mies on ihan hukassa ja nainen kukoistaa.

Ensin otetaan se miesvauva hoivattavaksi ja odotetaan ja odotetaan, että se viimeinkin muuttuisi, että saisi itse sen minkä suhteelta haluaa. Ja kun mies vaihtaa nuorempaan nainen luulee kukoistavansa leopardikuosissa jonkun kallun alla.#voimaantuminen

Vierailija kirjoitti:

Kun minulla on mennyt elämässä kaikki päin persettö eniten minua ovat auttaneet miehet, joiden kuva kuuluisi tietosanakirjassa kohtaan toksinen maskuliinisuus. Juuri ne tunnemykät mörököllit, jotka eivät jauha tunteista. Ne ovat tulleet kotiini, kun olen istunut itsesäälissä sohvalla, ja olemme puhuneet. Emme ole puhuneet tunteista. Olemme puhuneet ihan kaikesta muusta.

Ja arvatkaa kuinka monta naista tuli kotiini, kun sairastuin silloin kuin mun piti muuttaa? Ei yhtään. Veli ja sen kaveri sentään tuli. Koettakaa jumalauta antaa miehille, jo se anteeksi että he ovat vajavaisia naisiksi. 

Ei ole mitään anteeksiannettavaa. Kukin voi vain etsiä sellaisia ihmisiä elämäänsä, joiden kanssa tarpeet ja kyvyt kohtaavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miksi kukaan olisi suhteessa, jos siitä ei saa mitään omaa elämää parantavaa, jotain, mitä ei jo valmiiksi sinkkuna saa?

Oletko itse valmis tekemään noita asioita miehelle?

Ai et? No niinpä.

En mieti, olenko "valmis" olemaan rakkaani tukena. Olen vain.

Tai siis et ole, ainakaan miehen.

Todella ikävää, ettei kukaan ole ollut sun tukenasi. Et osaa edes kuvitella, että sellainen olisi mahdollista.

Minäpä kerron esimerkkejä omasta pitkästä suhteestani (eri). 

Halaan ja pussaan. 

Kuuntelen. 

Pidän sylissä, kun itkettää. (Kyllä, minun mielestäni mies saa itkeä. Itse asiassa en olisi sellaisen miehen kanssa, jonka en olisi koskaan nähnyt itkevän.)

Niinä aamuina, kun miehellä on heräämisvaikeuksia, keitän kahvit ja laitan leivät.

Laitan miehen lempiruokia, niitäkin, joista en itse oikeastaan välitä, etenkin silloin, kun hän sattuu olemaan piristyksen tarpeessa. 

Nappaan kauppareissulta mukaan jotain miehelle mieluista etenkin silloin, kun hän sattuu olemaan piristyksen tarpeessa.

Lisäksi on ollut sellaisia jaksoja, jolloin olemme eläneet käytännössä pelkästään minun tuloillani (yrittäjä voi nimittäin joutua jopa kokonaan tulottomaksi). 

Kaikki tämä toimii myös toisin päin. On ihanaa sekä huomioida toista että saada itse huomiota. 

Kaffebulla kirjoitti:

Rahallista turvaa en tarvitse, mutta muuten huolenpito on aika tärkeää. Olen myös itse huolehtiva miestä kohtaan, minusta se on mukavaa. 

Yksi ominaisuus jota miehessäni myös arvostan se, että hän osaa lukea minua. Milloin kaipaan sitä huolehtimista ja milloin toivon, että hän painuu jonnekin hevonkuuseen. Me tehdään toisille joka päivä kivoja arjen pikkujuttuja. 

No en tietenkään. Mies, joka ei koe mitään halua pitää minusta huolta, ei yksinkertaisesti välitä. Ja miksi ihmeessä haluaisin olla miehen kanssa, joka ei välitä? En miksikään. 

Ei tarvitse "provaidata", mutta tunnekylmä mies joka ei osaa lohduttaa on jotain ihan kamalaa. 

Mä olen mököttäjä. Kun mulla on paha mieli tai olen kipeä mä tykkään mököttää omassa rauhassa. En tietenkään olisi suhteessa jossa en saisi sitä tilaa mököttää. 

En kykynisi enkä haluaisi, koska en halua olla yhdenkään tunnekylmän ihmisen lähellä. 

Vierailija kirjoitti:

Siis miksi kukaan olisi suhteessa, jos siitä ei saa mitään omaa elämää parantavaa, jotain, mitä ei jo valmiiksi sinkkuna saa?

Puhtaasti rakkaudesta. Ei tarvitse olla pakana ja materialisti. Rakkaus on se juttu. Sähän olet menossa noilla liberaaleilla arvoilla helvettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miksi kukaan olisi suhteessa, jos siitä ei saa mitään omaa elämää parantavaa, jotain, mitä ei jo valmiiksi sinkkuna saa?

Oletko itse valmis tekemään noita asioita miehelle?

Ai et? No niinpä.

En mieti, olenko "valmis" olemaan rakkaani tukena. Olen vain.

Tai siis et ole, ainakaan miehen.

Todella ikävää, ettei kukaan ole ollut sun tukenasi. Et osaa edes kuvitella, että sellainen olisi mahdollista.

Minäpä kerron esimerkkejä omasta pitkästä suhteestani (eri).

Halaan ja pussaan. 

Kuuntelen. 

Pidän sylissä, kun itkettää. (Kyllä, minun mielestäni mies saa itkeä. Itse asiassa en olisi sellaisen miehen kanssa, jonka en olisi koskaan nähnyt itkevän.)

Niinä aamuina, kun miehellä on heräämisvaikeuksia, keitän kahvit ja laitan leivät.

Laitan miehen lempiruokia, niitäkin, joista en itse oikeastaan välitä, etenkin silloin, kun hän sattuu olemaan piristyksen tarpeessa. 

Nappaan kauppareissulta mukaan jotain miehelle mieluista etenkin silloin, kun hän sattuu olemaan piristyksen tarpeessa.

Lisäksi on ollut sellaisia jaksoja, jolloin olemme eläneet käytännössä pelkästään minun tuloillani (yrittäjä voi nimittäin joutua jopa kokonaan tulottomaksi). 

Kaikki tämä toimii myös toisin päin. On ihanaa sekä huomioida toista että saada itse huomiota.

Näinpä. Huolenpitoa puolin ja toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miksi kukaan olisi suhteessa, jos siitä ei saa mitään omaa elämää parantavaa, jotain, mitä ei jo valmiiksi sinkkuna saa?

Puhtaasti rakkaudesta. Ei tarvitse olla pakana ja materialisti. Rakkaus on se juttu. Sähän olet menossa noilla liberaaleilla arvoilla helvettiin.

Eivät naiset voi tuntea rakkautta mieheen. Nainen kykenee rakastamaan vain itseään ja tyttölapsiaan