Miehen passiivisuus ja energian puute

Mitenköhän ap suhtautuisi siihen, jos mies vähättelisi, mitätöisi, alistaisi ja vihapuhuisi aloittajasta netissä?

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän ap suhtautuisi siihen, jos mies vähättelisi, mitätöisi, alistaisi ja vihapuhuisi aloittajasta netissä?

 

Nimettömänä kun sen tekee, niin mitä väliä. Hyvä, jos jossain saa kiukkua purettua.

Kylläpä AP lynkattiin, ihan palstan tapaan. 

Onko ne lapset minkä ikäisiä? Isommat jo mielellään vaan nukkuu pitkään, mutta kyllä alakoulu tai päiväkoti-ikäisille pitää  keksiä vähän tekemistä, muuten ne vain nahistelevat kokoajan.

Eihän tuo AP.lle ole mitään lomaa. Hän joutuu pyörittämään arkea, kun mies makoilee pyjamassaan.

Ap, ymmärrän sua. Kärsin samasta. Meillä lapsia vain yksi ja isompi, joten pikkulapsiarjen uuvuttavuuden piikkiin ei passiivisuus mene. Vuosien myötä mieheltä on kadonnut ystäviäkin elämästä. Harva jaksaa ruuhkavuosien keskellä tai omissa haasteissaan toistuvasti ehdottamaan näkemistä ja tarjoamaan tekemistä toiselle aikuiselle ihmiselle.

Ymmärrän miehen passiivisuutta vähän paremmin nyt kun hän on saanut masennusdiagnoosin ja terapia on alkanut avaamaan sellaisia lukkoja, joita mäkään en ollut 15 vuoden parisuhteen aikana tajunnut. Oon yrittänyt olla armollisempi miehelle ja hyväksyä sen, ettei masentunut jaksa mitään ylimääräistä. Mutta, on tässä jo vuosi toivuttu enkä mä voi häntä  iät ja ajat pitää potilaana, jolta ei saa vaatia mitään normaalia vastuunkantoa.

Oon tullut siihen tulokseen, että naisen syyttäminen pirttihirmuksi tms passivoivaksi dominaksi on misogynististä shaibaa. Yleensä ongelman ydin on miehen keskenkasvuisuus, jota tukee kuluttava työelämä ja pahasti addiktoivat älylaitteet. Ja ongelman isona, isona tekijänä on valloilla oleva ajattelu, jossa sysätään vastuuta omasta pahasta olosta omille vanhemmille, ysärin lamalle, alemmuuskompleksia aiheuttaville sisaruksille, ilmastokriisille tai mitä nyt näitä on. Kadehditaan muita ja uhriudutaan siihen pisteeseen, että siinä omassa pahassa olossa vellominen on itseään ruokkivaa masokismia. Tosiasiassa moneen ongelmaan auttaa hyvin yksinkertaiset asiat: joku mielenkiinnon kohde jota vaalia sopivassa määrin, edes yksi ystävä ja säännöllinen liikkuminen ja luonnossa oleilu. Ei munkaan mies tule koskaan olemaan aidosti onnellinen jos hän ei tajua elämän rajallisuutta ja ihmisen peräti filosofista velvollisuutta tarttua toimeen niiden asioiden kohdalla, joihin voi vaikuttaa. Kun on niin hitosti asioita, joihin yksittäinen ihminen ei voi vaikuttaa. 

Se, jos ei puhu kumppanilleen kunnioittavasti tai jatkuvasti kritisoi häntä, on henkistä väkivaltaa. Siitä saa naisia kritisoida. Mutta se, että nainen joutuu kantamaan lasten koko lapsuuden ajan vastuun siitä, että lapset saavat kokea normaalia, tervettä ja omilla jaloilla seisomiseen opettavaa elämää, ja siihen päälle vielä vastaa metatöiden ja tunnekasvatuksen jutuista samalla kun mies nyhvää frisbeegolfvideoiden äärellä mykkänä, se on vain ja ainoastaan perseestä.

Kaikista kamalinta on, että miehet (kuten kaikki) tarvitsee tunteen siitä, että heitä kunnioitetaan, mutta käyttäytyvät siten että itsekin tietävät, etteivät heidän omat lapsetkaan heitä aikuisena moisesta käytöksestä kunnioita.

Mikä siinä on että jokainen saatanan loma muuttuu naisen kanssa aivan järkyttävän kiireiseksi. Mikä siinä lomailussa on kiin kauheaa naisille kun ette sitä lomaa miehillenne salli. Tarkoittaako miehen loma palkkatöistä naiselle sitä että mies on nyt naisella töissä niin että naisen pitää hallita ja määrätä 24/7 ettei mies pääse vahingossakaan lomaileen ja lepäämään?

Tuollaisia miehiä kutsuttiin ennen vätyksiksi. Heitä on ollut iät ja ajat ja he ovat aina jollain ilveellä onnistuneet saamaan puolisokseen tomeran mamman, joka hoitaa kaiken. 

Taidat olla aika raskas ja rasittava nainen kun pitää olla koko ajan menossa etkä voi yhtään ottaa rennosti ja oikeasti lomailla?

Minä lopetin kaiken suunnittelun ja järkkäilyn. Lopulta mies alkoi stressata kun lapset hyppi seinille eikä kukaan ollut passiivisen, suunnittelemattoman loman lopuksi yhtään rentoutuneempi kuin ennen lomaa. Siinä kohtaa kun miehen isä tuli linjoja pitkin kun joulusuunnitelmat oli auki vielä aatonaattona alkoi joku lamppu hilautua miehellä ylös. 

Vierailija kirjoitti:

Minua ahdistaa jo lukea tuo kuvaus sinun touhulomasta. Meillä koko perhe ottaa miehesi asenteella, eli ei tehdä mitään muuta kuin ollaan ja levätään. Tämä on minusta outo tämä suomalainen pakkomielle että lasten pitää ulkoilla ja liikkua joka julmetun päivä. Ei tarvi.

Eli teillä koko perhe tuijottaa  kännyköitä niskat  kierossa ja mussuttaa karkkia?

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on että jokainen saatanan loma muuttuu naisen kanssa aivan järkyttävän kiireiseksi. Mikä siinä lomailussa on kiin kauheaa naisille kun ette sitä lomaa miehillenne salli. Tarkoittaako miehen loma palkkatöistä naiselle sitä että mies on nyt naisella töissä niin että naisen pitää hallita ja määrätä 24/7 ettei mies pääse vahingossakaan lomaileen ja lepäämään?

Oletkohan mieheni? Jotenkin se loma palkkatöistä tarkoittaa sitä, että miehellä on loma ja minä järjestän 3-5 ateriaa päivässä ja siivoan ne, pesen pyykit ja muutenkin hoidan kodin. Siinä sivussa järjestän jotain ihan normaalia ohjelmaa lapsille, ihan vaan ulkoilua tai välillä jotain isompaa. Se on minunkin lomaa palkkatöistä ja minäkin voisin hyvin maata sohvalla viikkoja. Minulle ei vaan sovi se, että lapset viettävät koko lapsuutensa tappelemassa neljän seinän sisällä samalla kun vanhemmat selaavat puhelinta. Arvostus tällaista vanhempaa kohtaan on nolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on että jokainen saatanan loma muuttuu naisen kanssa aivan järkyttävän kiireiseksi. Mikä siinä lomailussa on kiin kauheaa naisille kun ette sitä lomaa miehillenne salli. Tarkoittaako miehen loma palkkatöistä naiselle sitä että mies on nyt naisella töissä niin että naisen pitää hallita ja määrätä 24/7 ettei mies pääse vahingossakaan lomaileen ja lepäämään?

Oletkohan mieheni? Jotenkin se loma palkkatöistä tarkoittaa sitä, että miehellä on loma ja minä järjestän 3-5 ateriaa päivässä ja siivoan ne, pesen pyykit ja muutenkin hoidan kodin. Siinä sivussa järjestän jotain ihan normaalia ohjelmaa lapsille, ihan vaan ulkoilua tai välillä jotain isompaa. Se on minunkin lomaa palkkatöistä ja minäkin voisin hyvin maata sohvalla viikkoja. Minulle ei vaan sovi se, että lapset viettävät koko lapsuutensa tappelemassa neljän seinän sisällä samalla kun vanhemmat

Tällä palstalla tuollainen vanhemmuus on suosiossa. Että ei vaan tehtäisi mitään, ihan rennosti vaan, ruokakin tulee ihan itsestään pöytään ja vaatteet peseytyy. Toinen kylläkin tekee sen kaiken siinä vieressä kun itse voi muuttua huonekaluksi.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on että jokainen saatanan loma muuttuu naisen kanssa aivan järkyttävän kiireiseksi. Mikä siinä lomailussa on kiin kauheaa naisille kun ette sitä lomaa miehillenne salli. Tarkoittaako miehen loma palkkatöistä naiselle sitä että mies on nyt naisella töissä niin että naisen pitää hallita ja määrätä 24/7 ettei mies pääse vahingossakaan lomaileen ja lepäämään?

Mulla oli noin vätysmiehen kanssa, ja se johtui ihan siitä, että vätys kippasi meidän molempien kokopäivätyössäkäyvien aikuisten perhearjen minulle. Eiväthän siihen tunnit riittäneet millään, joten tekemistä tasattiin lomille, jolloin varmasti komensin kuin vääpeli. Normaalin, proaktiivisen miehen  kanssa ei mitään tuollaisia ongelmia ole ollut 20 vuoteen, ja lomatkin ehtivät molemmat pitää lomina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on että jokainen saatanan loma muuttuu naisen kanssa aivan järkyttävän kiireiseksi. Mikä siinä lomailussa on kiin kauheaa naisille kun ette sitä lomaa miehillenne salli. Tarkoittaako miehen loma palkkatöistä naiselle sitä että mies on nyt naisella töissä niin että naisen pitää hallita ja määrätä 24/7 ettei mies pääse vahingossakaan lomaileen ja lepäämään?

Mulla oli noin vätysmiehen kanssa, ja se johtui ihan siitä, että vätys kippasi meidän molempien kokopäivätyössäkäyvien aikuisten perhearjen minulle. Eiväthän siihen tunnit riittäneet millään, joten tekemistä tasattiin lomille, jolloin varmasti komensin kuin vääpeli. Normaalin, proaktiivisen miehen  kanssa ei mitään tuollaisia ongelmia ole ollut 20 vuoteen, ja lomatkin ehtivät molemmat pitää lomina.

Sama homma! Mies ei työviikkojen/kuukausien aikana osallistunut arjen pyörittämiseen, joten tilannetta todella tasattiin lomilla. En suostunut toisen lokkeiluun minun ajallani.

Tyypillistä käytöstä autismin kirkolla. Elämä ja tekeminen saattaa jumittaa pahasti jollakin elämän osa-alueella, jonka kokee joko vaikeaksi tai ei- kiinnostavaksi.

Onko miehesi kirkolla?

Kyllä energiaa löytyy kun tekeminen on mielekästä. 

Vierailija kirjoitti:

Tyypillistä käytöstä autismin kirkolla. Elämä ja tekeminen saattaa jumittaa pahasti jollakin elämän osa-alueella, jonka kokee joko vaikeaksi tai ei- kiinnostavaksi.

Onko miehesi kirkolla?

Ei ole kirkolla eikä kappelissa, vaan ihan kotona vaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on että jokainen saatanan loma muuttuu naisen kanssa aivan järkyttävän kiireiseksi. Mikä siinä lomailussa on kiin kauheaa naisille kun ette sitä lomaa miehillenne salli. Tarkoittaako miehen loma palkkatöistä naiselle sitä että mies on nyt naisella töissä niin että naisen pitää hallita ja määrätä 24/7 ettei mies pääse vahingossakaan lomaileen ja lepäämään?

Mun lasten isä lepäili, lomaili ja vapaamatkusti perheessämme 12 vuotta. Potkasin kartanolle sen äijän.

Se ei osallistunut lainkaan lasten ja kodin asioihin koskaa. Minä jopa jouduin maksamaan kaikki laskut.

Piti mennä opastamaan sille, miten lasku maksetaan kun se muutti pois.

Dont worry, be hapoy

Lopeta häslääminen. Ota iisisti

Auttaisiko, jos istuisitte kerran viikossa alas ja katsoisitte yhdessä, mitä seuraavalla viikolla on edessä ja kuka hoitaa. Sama juttu ennen lomia. Jos lapset on sen ikäisiä, niin jokainen osallistuu vapaa-ajan suunnitteluun ja jokainen päättää mitä haluaisi tehdä ja sovitaan sitten että milloin ne tehdään ja kuka/ketkä hoitaa. 

Ja jos näin kehtaa sanoa, niin miehen olisi varmaan hyvä skarpata ja sinun löysätä. Jos et jaksa katsoa kotona menoa tai sen puutetta, niin lähde jonnekin kotoa ja jätä miehesi pärjäämään lasten kanssa. 

Itse olen joutunut pakosta löysäämään, ja on pitänyt löytää vaihtoehtoiset keinot tehdä uudella tavalla. Meillä on käytössä kalenterimuistutukset, muistilistat, työvuorot, sekä milloin kummallakin on omaa aikaa. On sovittu mikä on minimi erilaisissa asioissa ja mitkä kummatkin voi hoitaa omilla tavoilla. On pitänyt oppia ymmärtämään ja kommunikoimaan selkeämmin ja suoremmin, kyse ei ole ollut ennenkään pahantahtoisuudesta vaan ymmärtämättömyydestä. 

Ja ennen kaikkea löysäämisestä siitä, että asiat tehtäisiin vaan tietyillä tavoilla, vaan että elää voi monella tavalla vaikka se ei istuisikaan normiin.

Minä ottaisin eron jo sillä, jos akka buukkaisi noinkin täyteen lomaviikon kaikkea tekemistä. Minä ainakin haluaisin työrupeaman keskellä levätä ja ottaa rauhassa, enkä olla koko ajan jossain menossa. Tuohonko vielä pitäisi itse keksiä lisää. Hohhoijjaa.. Toki sitä voisi  käydä ulkona ja vaikka kauppakeskuksessa kiertelemässä ja syömässä, eli sellaista kivaa pikku arkielämää, mutta ei hitto että jos pitäisi koko ajan suunnitella että mihin on pakonomaisesti mentävä jotta elämässä on ns sisältöä, niin no thanks.