Mieheni haluaa että olen hänen, mutta ei kovin paljon panosta muhun
Mulla on melko tyypillinen suomalainen mies. Rehti, komea, vastuullinen, kiltti ja fiksu. Pitää huolta minusta ja lapsista, kohtelee kaikkia hyvin ja tekee työnsä kunnolla. Unelmavävy ja häntä kelpaa "esitellä" muillekin.
Mutta kotona huomaan hetkittäin, että tunnetasolla jäänkin aika yksin... :( Olen miehelleni lähinnä silmänilo (tai näin aina tuntuu), seksiä antava kämppis ja kodinkone. Minä kyllä rakastan omaa miestäni kovasti, mutta olisi kiva kun joskus huomattaisiin vähän enemmänkin... :( Hän uppoutuu auton fiksailuun tai urheilun katseluun, en tiedä huomaako hän juurikaan mun olemassaoloani paitsi sitten kun olen lähdössä jonnekin.
Ei ole kyse siitä etteikö hän mua rakastaisi vaan tämä oma itsestäänselvyys harmittaa joskus. :(
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Mahdollistaja? Mutta tällainen mä oon. Pitääkö ruveta pirttihirmuksi? En halua erolla kiristää tai uhkailla, se on henkistä väkivaltaa... Jotain muuta. Olen asiasta joskus nätisti maininnut. Mies ei tunnista ongelmaa. :/
Olet jo ankkuroinut itsesi, etkä tule pääsemään siitä irti. Siinä pysyt, halusit tai et.
Mies kehuu ja antaa läheisyyttä (tämä ei ole ongelma, olen hyvännäköinen nainen ja tunnen itseni aina seksikkääksi muutenkin).
Mies tekee kotitöitä ja pitää huolta musta ja lapsista (kuten sanoin).
Mutta sellainen tunnetason yhteys ja yhdessä tekemisen meininki puuttuu. Minä suunnittelen ja mies tulee perässä. :( Joudun olemaan tämän avioliiton MATKAOPAS.
Juuu. Minä olen tämän avioliiton MATKAOPAS. Jos minä en kerro että nyt voitaisiin mennä ulos syömään tai uimarannalle niin sinne ei mennä, koska mies katsoo ihan mielellään vaikka uutisia mun kainalossani ja syö vaikka mun leipomaa piirakkaa siinä samalla... :(
Tämä on meidän suhde.
Vierailija kirjoitti:
Mies kehuu ja antaa läheisyyttä (tämä ei ole ongelma, olen hyvännäköinen nainen ja tunnen itseni aina seksikkääksi muutenkin).
Mies tekee kotitöitä ja pitää huolta musta ja lapsista (kuten sanoin).
Mutta sellainen tunnetason yhteys ja yhdessä tekemisen meininki puuttuu. Minä suunnittelen ja mies tulee perässä. :( Joudun olemaan tämän avioliiton MATKAOPAS.
Ala jakamaan tuota matkaoppaan työtä. Sano miehelle, että lähdetään huomenna syömään, ja pyydä häntä varaamaan jostain kivasta ravintolasta pöytä, ja vaikka varaamaan teille leffaliput sen jälkeen. Kyllä se siitä oppii vähitellen, kun et tee hänelle kaikkea valmiiksi. Pidä kiinni, jos muuten tuntuu oikealta elämänkumppanilta.
Vierailija kirjoitti:
Perseen puristaminen on lopulta aika pieni asia. Kivaa, mutta toisaalta turhan helppo ja vähän jopa yksinkertaisen miehen tapa huomata.
Itse huomaan miestäni vaikka ja miten. En tee listaa, mutta teen hänen vuokseen oikeasti ihan mitä vaan hän haluaa.
Mies ei yleensä naiselta tarvitse kuin seksiä.
Sulle voisi tehdä hyvää kehittää omaa elämää parisuhteen ja perheen oheen. Mieti mikä onnellistaisi juuri sinua ja ota aikaa sitä varten. Harrastus tai jokin muu oma juttu. Se EI saa olla perheen tai miehen palvelemista. Paradoksaalisesti se saattaa auttaa ongelmasi kanssa.
Juu. Mies saa seksiä joka päivä. Ehkä liikaakin sitten. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perseen puristaminen on lopulta aika pieni asia. Kivaa, mutta toisaalta turhan helppo ja vähän jopa yksinkertaisen miehen tapa huomata.
Itse huomaan miestäni vaikka ja miten. En tee listaa, mutta teen hänen vuokseen oikeasti ihan mitä vaan hän haluaa.
Mies ei yleensä naiselta tarvitse kuin seksiä.
Ehkä niissä liitoissa jotka päättyvät kohtuu pian. Pitkät hyvät liitot perustuvat yleensä seksin lisäksi vahvasti myös ystävyyteen ja kumppanuuteen. Myös miehen puolelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahdollistaja? Mutta tällainen mä oon. Pitääkö ruveta pirttihirmuksi? En halua erolla kiristää tai uhkailla, se on henkistä väkivaltaa... Jotain muuta. Olen asiasta joskus nätisti maininnut. Mies ei tunnista ongelmaa. :/
Olet jo ankkuroinut itsesi, etkä tule pääsemään siitä irti. Siinä pysyt, halusit tai et.
Tämä! Ap. Olen samassa tilanteessa. Tässä olen ja kärsin, luultavasti kyse on läheisriippuvuudesta, ei niinkään rakkaudesta. Olet heräämässä todellisuuteen. Näet/olet nähnyt miehesi jonain muuna kuin hän oikeasti on. Pian huomaat miten huonosti olet voinut tajuamatta sitä itse.
Sain tällä aloituksellani paljonkin miettimisen aihetta... Hyvää miestä en jätä, mutta alan ehkä kouluttaa ja miettiä mikä vika mussa itsessäni on.
Nyt pitää lähteä töihin.. Kiitos. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahdollistaja? Mutta tällainen mä oon. Pitääkö ruveta pirttihirmuksi? En halua erolla kiristää tai uhkailla, se on henkistä väkivaltaa... Jotain muuta. Olen asiasta joskus nätisti maininnut. Mies ei tunnista ongelmaa. :/
Olet jo ankkuroinut itsesi, etkä tule pääsemään siitä irti. Siinä pysyt, halusit tai et.
Tämä! Ap. Olen samassa tilanteessa. Tässä olen ja kärsin, luultavasti kyse on läheisriippuvuudesta, ei niinkään rakkaudesta. Olet heräämässä todellisuuteen. Näet/olet nähnyt miehesi jonain muuna kuin hän oikeasti on. Pian huomaat miten huonosti olet voinut tajuamatta sitä itse.
Ei nyt ehkä ihan näinkään.
Heh!
Normaali pitkäaikainen parisuhde teillä. Alkuhuuma ja sen taika kadonnut. Ruuhkavuodet meneillään. Olet helposti viekoteltavissa ja petät mahdollisuuden tullen esim. pikkujouluissa. Miehesi on kypsempi ja keksinyt intohimon kohteita ja harrastuksia mistä pitää. Olisihan se kiva tuntea olevansa taas erityinen ja haluttu. Vaihtamalla/pettämällä kokisit hetken tätä huumaavaa tunnetta.
Erohan tuosta tulee ellet keksi mitään intohimon kohdetta. Ihan sama mikä se on. Ei siihen miestä tarvita. Miehet ja naiset tarvitsee toisiltaan taloudellista turvaa tai seksi.
Vierailija kirjoitti:
Se ei ole sarkasmia vaan miesvihaa.
Spermaviemäri joka haluaa selitellä ja haastaa riitaa tekee asiasta numeron ja alkaa vänkäämään.
Hihihihi et tunnista sarkasmia :D
Parisuhteessa on ihan normaalia kaivata huomiota. Oletko puhunut asiasta ap?
Miten sinä panostat häneen tai parisuhteeseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perseen puristaminen on lopulta aika pieni asia. Kivaa, mutta toisaalta turhan helppo ja vähän jopa yksinkertaisen miehen tapa huomata.
Itse huomaan miestäni vaikka ja miten. En tee listaa, mutta teen hänen vuokseen oikeasti ihan mitä vaan hän haluaa.
Mies ei yleensä naiselta tarvitse kuin seksiä.
Näin sanoo mies, joka ei ymmärrä, miten paljon saa naiseltaan ja pitää tätä itsestäänselvyytenä.
Mitä siis ihan konkreettisesti ap haluaisit? Mitä se huomioinen olisi?
Jutteletteko arjestanne ja ajatuksistanne: miten töissä meni, viikonloppuna pitäisi hoitaa se ja se asia, kylläpäs se Trump nyt, sukulainen soitti ja sanoi sitä ja tätä? Ja tietenkin vähän henkilökohtaisemmistakin asioista: miltä elämä tuntuu. Mikä mietittää? Mitä kaipaan?
Jos juttelette, mutta koet että miehesi ei huomioi sinun arjessa naisena nostamalla sinua jalustalle samalla tapaa kuin nuorena naisena ja vastarakastuneena, omat odotuksesi ovat vääriä. Sinun pitää ymmärtää itsesi aikuisena naisena, ei prinsessana.
Jos ette juttele, ettekä ole ikinä jutelleet, kun ette vain ole sellaisia, niin sekin kannattaa miettiä, että mistä päin muutos alkaa. Kaikki aikuiset ovat ihan yhtä kykeneviä aloittamaan keskustelun ihan mistä vain.
Vierailija kirjoitti:
Mä en halua erota. Mä haluan että mua huomataan enemmän.
Kyllähän munkin mies mua päivittäin puristelee ja tekee kotitöitäkin, mutta en tarkoita sitä. Haluaisin tulla kohdatuksi joskus vähän eri tavalla. Keskustella elämästä. Kerätä kokemuksia. Nauraa yhdessä. Suunnitella elämää.
Perseen puristaminen on lopulta aika pieni asia. Kivaa, mutta toisaalta turhan helppo ja vähän jopa yksinkertaisen miehen tapa huomata.
Itse huomaan miestäni vaikka ja miten. En tee listaa, mutta teen hänen vuokseen oikeasti ihan mitä vaan hän haluaa.
Ehkä sinun kannattaa lopettaa miehen huomioiminen.
Mars ja Venus -kirjoissa John Grey neuvoo naisia lopettamaan tekemästä asioita miehen hyväksi, jos he eivät saa mieheltä tarpeeksi huomiointia. Perusteluna kirjoittaa, että mies ei ikinä antaisi enemmän kuin omasta mielestään saa, että miehille on tärkeää pitää tasapaino siinä, että antaminen ja saaminen on tasapainossa.
Kun nainen antaa parisuhteessa paljon, vaikka mies ei anna vastineeksi, niin mies olettaa, että nainen saa parisuhteesta kuitenkin koko ajan jotain niin paljon, että nainenkin saa mieheltä koko ajan yhtä paljon kuin antaa. Siksi mies ei lisää omaa panostustaan, vaan luulee, että myös nainen on tyytyväinen. Siten jotta mies tajuaisi, että puntit eivät ole nyt lähellekään tasapainossa ja että nainen lähenee jopa pistettä, jossa pohtii eroa, niin naisen pitää ensin radikaalisti vähentää omaa antamistaan. Ap:n pitää lopettaa tekemästä asioita miehen hyväksi ja huomioimasta miestä ja jotta homma ei menisi kummaksi piilottelevaksi mykkäkouluksi, niin selkeästi kertoa miehelle, että on jo pitkään ollut tyytymätön, kun antaa enemmän kuin mieheltä saa.
Ei tule tilanne tuosta muuttumaan. Katkeroidut ja luultavasti tule hakemaan eroa.
Ai. Minusta taas olet ihminen, joka vaatii kumppaniltaan liikaa.
Tekisi varmaan terää harrastaa vähän itsereflektiota.