Tylsä ketju, kerro vain tylsiä kuulumisia
ja puuduttavia mielipiteitä.
Aiemmat tavallisten kuulumisten ketjut täyttyi häiriköistä, jankkaajista, kiroilijoista, haistattelijoista, ilkeilijöistä, viestien poistajista, seksistä ja muista intiimeistä asioista kirjoittajista, ilkkujista, lyttääjistä yms
Täällä tykätään katsoa, kun maali kuivuu. Kaalilaatikoista ja pelargonioista :)
Tule mukaan, sinä saman henkinen.
Kommentit (19975)
Se olis lauantai sitte lusittu
Vierailija kirjoitti:
Huomenna olis sitte pyykinpesupäivä.
Laiska töitään listaa. Ei tylsä.
Lähikaupan uusi 20-v. myyjäpoitsu näytti siltä, että aikoo kysyä minulta paperit. Imartuako vaiko itkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en näe unia lainkaan. Olisi kiva tavata joitain mielenkiintoisia ihmisiä esimerkiksi. Tai mistä sen tietää mitä uneksii, voihan kaiken unohtaa.
No en tiedä. On se vähän omituista nähdä unta julkkiksista, presidenteistä ja kuninkaista. Ihmetyttää, että toivooko salaisesti pääsevänsä johonkin piireihin.
Öhh? En minä kenestäkään julkkiksesta välitä. Mielenkiintoisista ihmisistä puhuin. Esimerkiksi joku kirjailija.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies ei ole enää lentsussa.
Onko hän nyt lietsussa? Siis menossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tylsyys kasvattaa luovuutta.
En ole samaa mieltä tuosta koska mielestäni luovuus vaatii jonkinlaista aivotoimintaa. Tekotaiteelliset erikseen.
Tylsyyhän on aivotoimintaa! Vain aivot toimivat ja jättävät tilaa luovuudelle kun muu hörskötys on pois.
Mummoni keksi parhaimmat runonsa unettomina öinä tylsänä maatessaan.
Oliko kuuluisakin runoilija? Tuskin koska sihen ei riitä että valvoo yöt.
Kolme runokirjaa julkaisi. Hän teki paljon julkaisemattomia runoja läheisten käyttöön juhlissa ja muualla. Monissa lausuntakilpailuissa esitin lapsena mummon runoja. Päivisinkin riimejä sovitteli työn lomassa. Asuimme kolme sukupolvea samassa maatalossa. Tylsän pitkä viesti. Osasinpas. Mummo olisi musta ylpeä.
Mistä se mummo olis ylpee? Siitä että kirjottelet vauva-palstalla jonnikin joutavia tylsien ketjussa?
Siitä että osaan muokata viestini lukijan vastaanottokyvyn mukaan. Tylsille tylsää ja vauvoille lempeää, rakkaalle intohimoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en näe unia lainkaan. Olisi kiva tavata joitain mielenkiintoisia ihmisiä esimerkiksi. Tai mistä sen tietää mitä uneksii, voihan kaiken unohtaa.
No en tiedä. On se vähän omituista nähdä unta julkkiksista, presidenteistä ja kuninkaista. Ihmetyttää, että toivooko salaisesti pääsevänsä johonkin piireihin.
Öhh? En minä kenestäkään julkkiksesta välitä. Mielenkiintoisista ihmisistä puhuin. Esimerkiksi joku kirjailija.
Itse kuitenkin unessa kuvittelet sen, mitä kirjailija sanoo tai tekee.
Vierailija kirjoitti:
Katselin Kuningas Haraldin hautajaisia. Vielä jäi puoli tuntia jäljelle. Jatkan huomenna.
Pitkät jäähyväiset. Raymond Chandler.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tylsyys kasvattaa luovuutta.
En ole samaa mieltä tuosta koska mielestäni luovuus vaatii jonkinlaista aivotoimintaa. Tekotaiteelliset erikseen.
Tylsyyhän on aivotoimintaa! Vain aivot toimivat ja jättävät tilaa luovuudelle kun muu hörskötys on pois.
Mummoni keksi parhaimmat runonsa unettomina öinä tylsänä maatessaan.
Oliko kuuluisakin runoilija? Tuskin koska sihen ei riitä että valvoo yöt.
Kolme runokirjaa julkaisi. Hän teki paljon julkaisemattomia runoja läheisten käyttöön juhlissa ja muualla. Monissa lausuntakilpailuissa esitin lapsena mummon runoja. Päivisinkin riimejä sovitteli työn lomassa. Asuimme kolme sukupolvea samassa maatalossa. Tylsän pitkä viesti. Osasinpas. Mummo olisi musta ylpeä.
Mistä se mummo olis ylpee? Siitä että kirjottelet vauva-palstalla jonnikin joutavia tylsien ketjussa?
Ehkä siitä mummon runojen esittämisestä lausuntakilpailuissa?
Melko harmaa sunnuntaipäivä tänään.
Tuntuuko siltä, että jokainen päivä on lahja vai että jokainen päivä on liikaa?
Tänään sadekuuroja tulee juuri sillä hetkellä, kun pitäis päästä ulos. Ei sitten auta muu, kuin laittaa sadetakki ja saappaat valmiiksi vakikäyttöön, jos tätä jatkuu koko syksyn.
Vielä kun löytyis se sydvestikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tylsyys kasvattaa luovuutta.
En ole samaa mieltä tuosta koska mielestäni luovuus vaatii jonkinlaista aivotoimintaa. Tekotaiteelliset erikseen.
Tylsyyhän on aivotoimintaa! Vain aivot toimivat ja jättävät tilaa luovuudelle kun muu hörskötys on pois.
Mummoni keksi parhaimmat runonsa unettomina öinä tylsänä maatessaan.
Oliko kuuluisakin runoilija? Tuskin koska sihen ei riitä että valvoo yöt.
Kolme runokirjaa julkaisi. Hän teki paljon julkaisemattomia runoja läheisten käyttöön juhlissa ja muualla. Monissa lausuntakilpailuissa esitin lapsena mummon runoja. Päivisinkin riimejä sovitteli työn lomassa. Asuimme kolme sukupolvea samassa maatalossa. Tylsän pitkä viesti. Osasinpas. Mummo olisi musta ylpeä.
Mistä se mummo olis ylpee? Siitä että kirjottelet vauva-palstalla jonnikin joutavia tylsien ketjussa?
Ehkä siitä mummon runojen esittämisestä lausuntakilpailuissa?
Hän itse oli vaatimaton, minä kyllä rehevää trossasin tenavana mummon runoilla. Monesti pärjäsinkin. Yksi voittoruno oli Sika lentää. 🐖 Silloin 60-luvulla ei vielä tiedetty "ja lehmät lentää " -lausetta.
Olen kahden kirjahyllyn loukussa oleva tylsä tuplaboomeri. Siivosin ja järjestelin ne tänään.
Vierailija kirjoitti:
Olen kahden kirjahyllyn loukussa oleva tylsä tuplaboomeri. Siivosin ja järjestelin ne tänään.
Kyllähän kirjahylly olla pitää, niin kotona kuin mökilläkin. Viime mainitussa on vieläkin yli 10-osainen arvokkaan näköinen tietosanakirjojen rivistö. Varmaan ollut kallis hankinta.
Eläkkeellä oleva puolisoni päivät kuluvat mukavan tylsästi. Hän aikoo (vain aikoo, ei lähde) useastikin lähteä sauvakävelemään. Lopun aikaa hän seuraa säätilaa ikkunasta.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuuko siltä, että jokainen päivä on lahja vai että jokainen päivä on liikaa?
Kuulin äskettäin jonkun sanovan, että iltaisin pitäisi menneestä päivästä muistaa ainakin yksi asia, mistä on kiitollinen.
Vierailija kirjoitti:
Lähikaupan uusi 20-v. myyjäpoitsu näytti siltä, että aikoo kysyä minulta paperit. Imartuako vaiko itkeä.
Ei teillä sentään mitään eläkeläisalennuksia ole kaupassa?
Minulta linja-autonkuljettaja kysyi joskus, tuleeko minulle lastenlippu. Olin 53-vuotias ja liikkeellä 3-vuotiaan lapsenlapsen kanssa. Ällistyin kysymystä, luulin hetken olevani teinin näköinen, mutta penkissä tuli älynväläys: hän luuli minua vanhuuseläkeläiseksi.
Mummot osaavat olla ylpeitä lapsenlapsistaan. Se on parasta mummoutta.