YLE Areenassa katsottavissa 7 Oscarin elokuva Tanssii susien kanssa, ajatuksia elokuvasta ja sen teemoista?

Katselin tämän nyt ensimmäistä kertaa ja onhan se visuaalisesti hieno elokuva, vaikka jotkut pitävätkin sitä liian pitkänä ja tylsänä. Tässä tulee nyt spoilereita, eli jos et ole vielä katsonut ja aiot katsoa, niin älä lue edemmälle. 

Pohdin etenkin tapaa, jolla elokuvassa maalataan valkoiset uudisraivaajat alusta lähtien todella negatiivisesti: hulluina, fyysisesti vastenmielisinä hahmoina, jotka t*ppavat eläimiä tarpeettomasti, sotkevat ja ovat tyhmiä ja likaisia. Jopa oma leiri sotketaan ja eläintenraatoja viskotaan omaan vedenlähteeseen, josta päähenkilö luutnantti John Dunbar raahaa ne pois tehdessään leiristä asuinkelpoisen.  Samantyyppinen sotku esitetään myös myöhemmin elokuvassa, jossa valkoiset ovat tehneet leirin alkuperäiskansojen pyhälle paikalle, ja jättäneet sinnekin järkyttävän siivon raatoja ja pulloja taaksensa. Kerta toisensa jälkeen elokuvassa toistuu uudisasukkaiden etenkin eläinten t*ppaminen huvin vuoksi ja resurssien haaskaaminen. Peuranraadot heitetään lampeen, biisoneilta nyljetään pelkät nahat, kaikki muutkin eläintenraadot vaan jätetään leiriin ja myöhemmin elokuvassa ammutaan päähenkilön hevonen ja (ehkä) elokuvan symbolisena elementtinä esiintyvä susi. 

Kontrastina uudisraivaajien sikailulle elokuvassa ovat siouxit, joiden kanssa päähenkilö luutnantti John Dunbar ystävystyy, tekee vaihtokauppaa ja lopulta hänestä tulee yksi heistä. Siouxit metsästävät tarpeeseen ja ravinnoksi, eivät tuhoa ympäristöään, leirit ovat siistejä ja organisoituja ja ihmiset puhuvat toisilleen kunnioittavasti sekä käyttäytyvät pääsääntöisesti rationaalisesti. Elokuvassa on myös toinen ns. "pahis" heimo pawneet, jotka ovat paljon aggressiivisempia ja t*ppavat myös valkoisia julmasti. Siouxit ja pawneet ovat keskenään sodassa.

Sota ja taisteleminen ovat elokuvan kantavia teemoja, ja koko elokuva alkaa kohtauksesta, jossa Dunbar on haavoittunut taistelussa, pelkää menettävänsä toisen jalkansa amputaatiolle ja sen pelon valtaamana yrittää tehdä ns. lopullisen ratkaisun ratsastamalla suoraan vihollisjoukkojen tulilinjalle, mutta päätyy vahingossa sotasankariksi. Dunbar pääsee kunnon kirurgin hoitoon, saa pitää jalkansa ja valita, minne haluaa itsensä sijoitettavan. Siten hän päätyy alkuperäiskansojen mailla sijaitsevalle leirille, joka on hylätty Dunbarin saapuessa paikalle. Päähenkilö alkaa kunnostaa paikkaa jälleen säädyllisen ihmisen asumukseksi edellisten valkoisten sotilaiden sikailun ja sekoilun jäljiltä. Hevonen on selkeästi Dunbarille tärkeintä, mitä hänellä on. Leirin liepeille ilmaantuu myös yksinäinen susi, "kaksi sukkaa", jonka Dunbar kesyttää ruokkimalla sitä. Susi toimii miehen silminä ja korvina. Sudesta Dunbar saa myös sioux-nimensä Tanssii Susien Kanssa. 

Oletteko muut katselleet tätä ja mitä mieltä olitte elokuvan melko kahtiajakautuneesta tavasta esittää uudisraivaajat ja alkuperäisheimot? Entä elokuvan teemoista? Itseäni jäi vaivaamaan etenkin suden kohtalo ja menehtyikö se todella siihen osuneeseen luotiin, kun elokuvan lopussa näytetään ulvovan suden siluetti. Mitä susi symbolisoi?