Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
YLE Areenassa katsottavissa 7 Oscarin elokuva Tanssii susien kanssa, ajatuksia elokuvasta ja sen teemoista?
13.10.2025 |
Katselin tämän nyt ensimmäistä kertaa ja onhan se visuaalisesti hieno elokuva, vaikka jotkut pitävätkin sitä liian pitkänä ja tylsänä. Tässä tulee nyt spoilereita, eli jos et ole vielä katsonut ja aiot katsoa, niin älä lue edemmälle.
Pohdin etenkin tapaa, jolla elokuvassa maalataan valkoiset uudisraivaajat alusta lähtien todella negatiivisesti: hulluina, fyysisesti vastenmielisinä hahmoina, jotka t*ppavat eläimiä tarpeettomasti, sotkevat ja ovat tyhmiä ja likaisia. Jopa oma leiri sotketaan ja eläintenraatoja viskotaan omaan vedenlähteeseen, josta päähenkilö luutnantti John Dunbar raahaa ne pois tehdessään leiristä asuinkelpoisen. Samantyyppinen sotku esitetään myös myöhemmin elokuvassa, jossa valkoiset ovat tehneet leirin alkuperäiskansojen pyhälle paikalle, ja jättäneet sinnekin järkyttävän siivon raatoja ja pulloja taaksensa. Kerta toisensa jälkeen elokuvassa toistuu uudisasukkaiden etenkin eläinten t*ppaminen huvin vuoksi ja resurssien haaskaaminen. Peuranraadot heitetään lampeen, biisoneilta nyljetään pelkät nahat, kaikki muutkin eläintenraadot vaan jätetään leiriin ja myöhemmin elokuvassa ammutaan päähenkilön hevonen ja (ehkä) elokuvan symbolisena elementtinä esiintyvä susi.
Kontrastina uudisraivaajien sikailulle elokuvassa ovat siouxit, joiden kanssa päähenkilö luutnantti John Dunbar ystävystyy, tekee vaihtokauppaa ja lopulta hänestä tulee yksi heistä. Siouxit metsästävät tarpeeseen ja ravinnoksi, eivät tuhoa ympäristöään, leirit ovat siistejä ja organisoituja ja ihmiset puhuvat toisilleen kunnioittavasti sekä käyttäytyvät pääsääntöisesti rationaalisesti. Elokuvassa on myös toinen ns. "pahis" heimo pawneet, jotka ovat paljon aggressiivisempia ja t*ppavat myös valkoisia julmasti. Siouxit ja pawneet ovat keskenään sodassa.
Sota ja taisteleminen ovat elokuvan kantavia teemoja, ja koko elokuva alkaa kohtauksesta, jossa Dunbar on haavoittunut taistelussa, pelkää menettävänsä toisen jalkansa amputaatiolle ja sen pelon valtaamana yrittää tehdä ns. lopullisen ratkaisun ratsastamalla suoraan vihollisjoukkojen tulilinjalle, mutta päätyy vahingossa sotasankariksi. Dunbar pääsee kunnon kirurgin hoitoon, saa pitää jalkansa ja valita, minne haluaa itsensä sijoitettavan. Siten hän päätyy alkuperäiskansojen mailla sijaitsevalle leirille, joka on hylätty Dunbarin saapuessa paikalle. Päähenkilö alkaa kunnostaa paikkaa jälleen säädyllisen ihmisen asumukseksi edellisten valkoisten sotilaiden sikailun ja sekoilun jäljiltä. Hevonen on selkeästi Dunbarille tärkeintä, mitä hänellä on. Leirin liepeille ilmaantuu myös yksinäinen susi, "kaksi sukkaa", jonka Dunbar kesyttää ruokkimalla sitä. Susi toimii miehen silminä ja korvina. Sudesta Dunbar saa myös sioux-nimensä Tanssii Susien Kanssa.
Oletteko muut katselleet tätä ja mitä mieltä olitte elokuvan melko kahtiajakautuneesta tavasta esittää uudisraivaajat ja alkuperäisheimot? Entä elokuvan teemoista? Itseäni jäi vaivaamaan etenkin suden kohtalo ja menehtyikö se todella siihen osuneeseen luotiin, kun elokuvan lopussa näytetään ulvovan suden siluetti. Mitä susi symbolisoi?
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella tylsä ja liian pitkä elokuva. Sen sjan elokuvissa taisi olla todella köyhä sisältö kun tämä kerta on ihan klassikkokamaa. Ainoastaan panokohtaus oli ok.
Leffassa käytetään paljon aikaa henkilöhahmojen esittelyyn ja kehittämiseen. Ja toki ympäristöön, maisemiin jne. Nykyleffat on pitkälti erikoistehosteita ja räiskintää, hahmot jää ohuiksi ja katsojalle vieraiksi.
Ai? Minusta leffassa on juurikin erittäin ohuet henkilöt. Kaikki pyörii Costnerin ympärillä, ja esimerkiksi tämä intiaaninainen johon rakastuu on aivan statisti.
Miten niin? Ensinnäkään, kyseinen nainen ei ole alkuperäiskansoihin kuuluva alunperin. Toisekseen, hänellä on aivan ratkaiseva rooli elok
Elokuvan juonen ei olisi mahdollista tapahtua ilman kyseistä naista, vaikka hän ei olekaan päähenkilö. Leffassa kumminkin käytetään paljon ruutuaikaa naisen taustatarinan esittämiseen, miehen menetykseen, suruaikaan jne. Eli ei voi ihan ohueksi sanoa.
Onhan se ihan selvää, että päähenkilö on luutnantti John Dunbar. Silti leffasta olisi voinut jättää varmasti yli 2 tuntia veks, jos olisi leikannut pois kaikkien hahmojen luonteen esittelyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan perustuu kirjaan, johon on myös jatko-osa. Odotin aina, että myös siitä tehtäisiin elokuva, mutta ehkä parempi näin.
Muistan katsoneeni joskus yli 10 vuotta sitten ja ajatelleeni, että tämä on paras elokuva jonka tiedän. En osaa sanoa ajattelisinko nykyään näin. Interstellar on ainoa elokuva joka tulee nopeasti mieleen ja yltää samalle tasolle. Titanic on katsomatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Historiankirjoitus on unohtanut alkuperäiskansat. Esimerkiksi Suomen Saamelaisten historiaa ei noteerata ollenkaan koulussa Suomen historiassa, vaikka he asuttivat Suomen ennen Rantasuomalaisten saapumista.
Eihän mitään muuta olekaan kuin saamelaisten intersektionaalista paapomista, vuonna 2025! Täysin absurdia, koska vain aniharvalla on enää alkuperäiskansan puhtaat geenit, niin paljon ne ovat aikoinaan jo sekoittuneet. Kyse on marxilaisesta ideologiasta, missä keinotekoisesti meidät jaetaan ryhmiin, sortajat ja uhrit, ja nämä on laitettu keinotekoisesti vastakkain, koska ideologia haluaa, kaaosta, vallankumouksen ja valtaa. Lappi onkin nykyään riitojen repimä maa, jossa ei neljäntuulen hattua kannata turistin ostaa.
Mitä muuta kuin paapomista on porojen vapaa laidunnusoikeus missä tahansa ja kenen tahansa maalla
Pohjoisen kansallispuistot ovat käytännössä porojen laitumia ja saamelaisten metsästysalueita. Yhtään suurpetoa ei löydy Kuusamon pohjoispuolelta. Muutama ahma.
Susi symboloi kai lähinnä ihmisen ja eläinten välistä suhdetta.
"If you talk to the animals, they will talk with you, and you will know each other. If you do not talk to them, you will not know them, and what you do not know, you will fear. What one fears, one destroys". (Chief Dan George)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa hyvä intiaani on kuollut intiaani.
Ei mulla muuta.
Miksi? Ne ihmiset oli siellä kauan ennen uudisasukkaita.
Ehkä tuo elokuva on jonkinlainen moraalinen kannanotto myös edellisen lauseen puolesta.
Sivusta totean, että koska Jos intiaanit tunnustettaisiin, pitäisi tunnustaa heidän maaomistukset myös, ja koko uudisraivauksen idea kusahtaisi, ja valtio menisi konkurssiin.
Venäjä taitaa yrittää vastaavaa omistuksen uusjakoa Ukrainan maaresursseille.
Omistiko nämä heimot edes maata, vai liikkuivatko karjan perässä?
Vierailija kirjoitti:
Tuohan perustuu kirjaan, johon on myös jatko-osa. Odotin aina, että myös siitä tehtäisiin elokuva, mutta ehkä parempi näin.
Aloitus on siis vain elokuvasta, ei kirjasta. Niiden välillä on ilmeisesti jotain eroja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se eurooppalaisten (tai usan uusisasukkaiden) eläinten lahtaaminen huvi- ja muista syistä on totta. Lukekaa Ida Turpeisen Elolliset. Esim. 1741 uusi laji, stellerinmerilehmä, löydettiin ja kanta oli iso ja vahva -> 30 vuoden päästä oli tapettu sukupuuttoon. Biisoneita lahdattiin ihan kiusaksi intiaaneille.
Intiaanien näkökulma oli, että olemme tilapäisesti täällä, luonto on pysyvää ja emme omista sitä, sitä pitää hyödyntää kestävällä tavalla.
"Elokuvassa on myös toinen ns. "pahis" heimo pawneet, jotka ovat paljon aggressiivisempia ja t*ppavat myös valkoisia julmasti. Siouxit ja pawneet ovat keskenään sodassa."
Ap kritisoi, että leffa kuvaa siouxit hyvinä ja sivistyneinä, ja kaikki muuta väkivaltaisina, mutta kyllähän leffa kertoo pariinkin otteeseen, että siouxien kostotoimet olivat karmeita. Puhvelinmetsästyksen epäonnistuttua Dunbar näkee yön tunteina, kuinka nämä riemuitsevat valkoisten tappamisesta tanssimalla tulien äärellä. Hän pohtii mielessään, että kuilu hänen ja siouxien välillä ei olekaan niin kapea kuin oli toivonut.
Myöhemmin hän yrittää osallistua sotaan pawneeita vastaan, mutta häneltä evätään tämä toive vedoten siihen, että sioux-soturien tavat toimia eivät ole sama kuin valkoisten ja Dunbar ei ole vielä valmis. Tämä toteamus aivan selvästi tarkoittaa, että intiaanien tapa on paljon väkivaltaisempi. Hän saa sen sijaan kunniatehtäväkseen pitää huolta Potkivan Linnun perheestä sotaretken aikana. Myös heimon sotamaalaukset kuvastavat heidän hurjaa luonnettaan.
Leffan ansioksi voi lukea, ettei se mässäile väkivallalla. Muutama henkilö kohtaa loppunsa suoraan katsojien edessä, mutta ei ole mitään pitkiä tappamiskohtauksia. Usein näytetään vain jälkikäteen, mitä on tapahtunut (puhvelit oli teurastettu, valkoiset tapettu ja paloiteltu tms.).
Mielestäni leffa kohteli valkoisia ja alkuperäiskansoja varsin tasapuolisesti. Kummatkin tekivät pahoja asioita ja olivat ennakkoluuloisia toisia kohtaan. Totta on, että puhvelit lähes kuolivat sukupuuttoon länsimaisten ihmisten toimesta ja muitakin lajeja metsästettiin säälittä. Sotilasleirejä ja uudisasutuksia on varmasti jätetty jälkeen sotkuisina. Mielenvikaisia ihmisiä toimii tärkeissäkin tehtävissä ja sota itsessään voi saada ihmiset hulluiksi.
Costnerin hahmo on ehkä vähän liian täydellinen, kaikkia ymmärtävä ja eettinen, mutta kyseessä on kuitenkin päähenkilö, jonka kautta tarina kerrotaan. Ainoa hänen "vikansa" taisi olla se, ettei kertonut heimolle suoraan, kuinka valkoisten määrä alueella tulisi lisääntymään hallitsemattomasti. Tarinassa ei ole muita valkoihoisia miehiä merkittävässä roolissa, mutta hahmoja on joka tapauksessa jo nyt aikamoinen määrä.
Seisoo Käsi Nyrkissä on uskottava henkilö sinänsä, mutta mietin pystyisikö ihminen muistamaan äidinkielensä sanoja niin nopeasti kuin leffassa tapahtuu, jos on lapsena joutunut siitä eroon? Toisekseen (ja tämä on vain pieni valituksen aihe) oikeasti hänen hiuksensa olisi pidetty leteillä siististi kuten muillakin naisilla. Sillä pehkolla yritettiin tietysti kuvastaa elämistä "villinä" ja joutumista eroon valkoisten parista, mutta vaikka kuinka olisi kihara hiuslaatu, tuskin se olisi luonnollisesti jäänyt kerrokselliseksi, vaan kasvanut tasapitkäksi ja solmittu kiinni.
Minua ei haittaa, vaikka jotkut sivutarinat jäivät puolitiehen (kuten miksi leiri hylätty). Se luo todellisuuden tuntua, koska elämässä kaikkeen ei saa vastausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät uudisraivaajat pääsääntöisesti toimisi niin että pilaisivat juomavedeksi kelpaavat paikat raadoilla, sellaiset olivat erittäin arvokkaita.
Ajattelin samaa: uudisraivaajatkin tulivat useimmiten aika luonnonläheisistä oloista, ja oli kansa mikä hyvänsä, se tajuaa, että vesi on elämänehto eikä lähteitä pidä saastuttaa. Suomen muinaisissa oloissa lähteitä saastutettiin ilkitekona naapurille, se oli harvinaista.
Se lienee totta, että uudisraivaajat alkoivat metsästää biisoneita ihan toisella volyymilla kuin intiaanit, joiden lihankäyttö ei ollut samalla tasolla. Siitä alkoi amerikkalaisten pihvi-innostus.
Epäilemättä elokuvalla oli tilausta osoittaa, että intiaanit eivät olleet pahoja ja että valkoiset olivat. Näkökulmasi oli kiinnostava, ap, vaikka olen intiaanien puolella.
Vierailija kirjoitti:
"Elokuvassa on myös toinen ns. "pahis" heimo pawneet, jotka ovat paljon aggressiivisempia ja t*ppavat myös valkoisia julmasti. Siouxit ja pawneet ovat keskenään sodassa."
Ap kritisoi, että leffa kuvaa siouxit hyvinä ja sivistyneinä, ja kaikki muuta väkivaltaisina, mutta kyllähän leffa kertoo pariinkin otteeseen, että siouxien kostotoimet olivat karmeita. Puhvelinmetsästyksen epäonnistuttua Dunbar näkee yön tunteina, kuinka nämä riemuitsevat valkoisten tappamisesta tanssimalla tulien äärellä. Hän pohtii mielessään, että kuilu hänen ja siouxien välillä ei olekaan niin kapea kuin oli toivonut.
Myöhemmin hän yrittää osallistua sotaan pawneeita vastaan, mutta häneltä evätään tämä toive vedoten siihen, että sioux-soturien tavat toimia eivät ole sama kuin valkoisten ja Dunbar ei ole vielä valmis. Tämä toteamus aivan selvästi tarkoittaa, että intiaanien tapa on paljon väkivaltaisempi. Hän saa sen sijaan kunnia
. Sillä pehkolla yritettiin tietysti kuvastaa elämistä "villinä" ja joutumista eroon valkoisten parista, mutta vaikka kuinka olisi kihara hiuslaatu, tuskin se olisi luonnollisesti jäänyt kerrokselliseksi, vaan kasvanut tasapitkäksi ja solmittu kiinni.
Itse asiassa tukka olisi kehkeytynyt dread locksien tapaisiksi hiustouveiksi, niin tapahtuu tukalle kuin tukalle, jos sitä ei kampaa lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Itse asiassa tukka olisi kehkeytynyt dread locksien tapaisiksi hiustouveiksi, niin tapahtuu tukalle kuin tukalle, jos sitä ei kampaa lainkaan."
Miksi sitä ei olisi kammattu kun muutkin naiset kampasivat ja laittoivat kauniita lettejä sulkineen ja helmineen? Miksi valkoisen naisen olisi annettu kulkea pehkossa? Hän olisi häpäissyt itsensä ja koko heimon näyttäytymällä ruokkoamattomana. Sitä paitsi leffassa on kohtaus, jossa Musta Huivi kampaa kyseisen naisen tukkaa (ihan hölmöä juuri siksi, että hän silti kulki sotkuisessa tukassa).
Sulla on vääristynyt käsitys alkuperäisasukkaiden tavoista, jos luulet, että siellä ei olisi kammattu hiuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella tylsä ja liian pitkä elokuva. Sen sjan elokuvissa taisi olla todella köyhä sisältö kun tämä kerta on ihan klassikkokamaa. Ainoastaan panokohtaus oli ok.
Leffassa käytetään paljon aikaa henkilöhahmojen esittelyyn ja kehittämiseen. Ja toki ympäristöön, maisemiin jne. Nykyleffat on pitkälti erikoistehosteita ja räiskintää, hahmot jää ohuiksi ja katsojalle vieraiksi.
Ai? Minusta leffassa on juurikin erittäin ohuet henkilöt. Kaikki pyörii Costnerin ympärillä, ja esimerkiksi tämä intiaaninainen johon rakastuu on aivan statisti.
Miten niin? Ensinnäkään, kyseinen nainen ei ole alkuperäiskansoihin kuuluva alunperin. Toisekseen, hänellä on aivan ratkaiseva rooli elok
Ohueksi jää. Hänen tehtävänsä on avustaa päähenkilöä. Kuten itsekin totesit.
En ole tuo jota kommentoit, mutta sanoisin, että sellainen on yleisesti elokuvan rakenne: on päähenkilö ja sivuhenkilöitä ja sitten taustahenkilöitä. Tämän elokuvan päähenkilö sattuu olemaan mies, eikä intiaanien joukossa elävä valkoinen nainen. Ei se, että on sivuhenkilö, tarkoita automaattisesti, että olisi jotenkin väheksytyssä roolissa tai että rooli olisi litteä tai yksioikoinen. Esim. Robert Duvall on kuuluisimpia sivuosien näyttelijöitä, jota ilman esim. Kummisetä olisi ihan toisenlainen elokuva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Itse asiassa tukka olisi kehkeytynyt dread locksien tapaisiksi hiustouveiksi, niin tapahtuu tukalle kuin tukalle, jos sitä ei kampaa lainkaan."
Miksi sitä ei olisi kammattu kun muutkin naiset kampasivat ja laittoivat kauniita lettejä sulkineen ja helmineen? Miksi valkoisen naisen olisi annettu kulkea pehkossa? Hän olisi häpäissyt itsensä ja koko heimon näyttäytymällä ruokkoamattomana. Sitä paitsi leffassa on kohtaus, jossa Musta Huivi kampaa kyseisen naisen tukkaa (ihan hölmöä juuri siksi, että hän silti kulki sotkuisessa tukassa).
Sulla on vääristynyt käsitys alkuperäisasukkaiden tavoista, jos luulet, että siellä ei olisi kammattu hiuksia.
En väittänyt, että ei olisi kammattu, vaan että jos ei olisi kammattu, olisi lopputuloksena ollut rastaihmisten kantamat hiukset (vrt. Marley) eikä loputon säkkäräpehko. Takkutouvit on hiusten (ja parran) alkuperäinen olomuoto ennen kampaa ja partaveistä.
Näin käy esim. intialaisille saddhuille, pyhille miehille, jotka eivät leikkaa eivätkä kampaa hiuksiaan: tuloksena hiustouvit, joita saddhut pitävät antenneina kosmisen energian keräämiseksi. Samoin kävi USA:n sisällissodassa olleille vapautetuille afrikkalaistaustaisille taistelijoille, jotka eivät rintamaoloissa pystyneet leikkaamaan ja kampaamaan hiuksiaan: tukka meni pitkiksi takkuisiksi touveiksi. Marley on tehnyt heistä laulunkin: Buffalo Soldiers.
Mahtava elokuva mutta en yksinkertaisesti pysty katsomaan sitä kun se susi ja hevonen kuolee.
Kuvaa hyvin aerikkalaisen, valkoisen ihmisen ylemyyttä.
Näin elokuvan jo Suomen ensi-iltaviikolla. Ei jäänyt paljonkaan muuta mieleen kuin elokuvan nimi. Joskus myöhemmin, kun se tuli televisiosta, yritin katsoa, mutta jäi kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Itse asiassa tukka olisi kehkeytynyt dread locksien tapaisiksi hiustouveiksi, niin tapahtuu tukalle kuin tukalle, jos sitä ei kampaa lainkaan."
Miksi sitä ei olisi kammattu kun muutkin naiset kampasivat ja laittoivat kauniita lettejä sulkineen ja helmineen? Miksi valkoisen naisen olisi annettu kulkea pehkossa? Hän olisi häpäissyt itsensä ja koko heimon näyttäytymällä ruokkoamattomana. Sitä paitsi leffassa on kohtaus, jossa Musta Huivi kampaa kyseisen naisen tukkaa (ihan hölmöä juuri siksi, että hän silti kulki sotkuisessa tukassa).
Sulla on vääristynyt käsitys alkuperäisasukkaiden tavoista, jos luulet, että siellä ei olisi kammattu hiuksia.
En väittänyt, että ei olisi kammattu, vaan että jos ei olisi kammattu, olisi lopputuloksena ollut rastaihmisten kantamat hiukset (vrt. Marley) eikä loputon säkkäräpehko.
No mielestäni vähän turha jossittelu, joka ei liity tähän. Yhtä hyvin voisi jossitella, että jos leffa olisi tapahtunut Intiassa, siellä olisi näkynyt norsuja eikä puhveleita. Ja rastatkin on usein tekemällä tehty eikä vain antamalla kasvaa kampaamatta.
Minun kritiikkini ei kohdistunut siihen, miksi nainen ei kammannut hiuksiaan (sillä kampaamista näytetiin), vaan siihen, miksei tuotanto ollut uskaltanut tehdä toisenlaista ratkaisua, vaikka muuten pyrki autenttiseen kuvaukseen. Nyt oli ajateltu, että nainen näyttäisi enemmän "intiaanilta" sotkuisessa tukassa, vaikka asia oli päinvastoin. Nyt näytti siltä, että hänet oli kaapattu vasta vähän aikaa sitten, eikä siksi ollut vielä omaksunut heimon naisten kampaustyyliä.
Koskapa länkkäreissä intiaanit oli aina vain ihan syyttä suotta valkoisten kimppuun hyökkääviä raakalaisia, niin onhan se hyvä tehdä joskus leffoja, joissa nähdään asia toiselta kantilta.
Vai onko se joidenkin mielestä liian wokea? 😂
Alue: Aihe vapaa
Ohueksi jää. Hänen tehtävänsä on avustaa päähenkilöä. Kuten itsekin totesit.