Lue keskustelun säännöt.
Tsemppikeskustelu elämäntapamuutokseen
Lueskelin viikonloppuna laihdutuslääkekeskustelua, joka oli suurimmaksi osaksi tosi kiva ja tsemppaava.
Löytyisikö täältä sellaisia, joilla on menossa elämäntapamuutos ilman lääkkeitä tai leikkausta? Saataisiinko tsemppauskeskustelu aikaiseksi.
Mulla on tilanne, että kun laihdun vielä kilon, niin olen samassa tilanteessa kuin aloittaessani painonpudotuksen vuoden 2018 alussa. Tästä voidaan päätellä, että elämä on heittänyt eteen vaikeuksia, jotka tuntuu nyt olevan pääosin selätetty. Mulla on käytössä lääke, joka on nostanut painoa, kun se tekee 24/7 näläntunteen. Pitkään yritettiin löytää joku toinen lääke, mutta tämä jäi ainoana perussairauteeni sopivana lääkkeenä käyttöön ja olen nyt pikkuhiljaa löytämässä keinot selvitä sen kanssa.
Lähtöpaino kesällä 2024 oli 90 kiloa. Nyt painan 77 kiloa. Tavoitepaino on 64 kiloa. Olen nyt hyväksynyt sen, että paino tippuu hitaasti. Tavoitteen saavuttamiseen menee varmaankin yli vuosi.
Kirjoitan lisää, jos keskustelu ottaa tuulta alleen.
Kommentit (215)
201/215
|
14.01.2026 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Sorruin taas eilen syömään 50g sipsejä. Olen nyt suunnitellut päivän kalorit ja näyttäisi siltä, että riittää kun jätän aamupuuron pois ja syön vähän vähemmän mutten liian vähän päivällistä. Toivottavasti pysyn suunnitelmassa. Huomenna sitten voi syödä sipsejä ihan luvan kanssa. Toisaalta tekisi mieli Pätkis mini bites -pussia. Molemmat ei kyllä mahdu kaloreihin.
Miten muilla sujuu?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli myös eilen suunnittelematon herkuttelupäivä, työkaveri teki kaikkensa että saisi pahan mielensä tartutettua, ja sitten lopulta illalla ahmin herkkuja kaksin käsin. Tiedän että se on turhaa ja tyhmää, mutta ei auta, vaikka itkee ja koittaa käsitellä tunteitaan, mikään ei vaan voita lohtusyömistä.
Mieli tänäänkin maassa, ei taas tiedä kuinka kauan tällä kertaa kiukutellaan, ahdistaa.
Toivon sinulle ap mukavaa herkkupäivää! :)
Laku
Kurjaa tuollaiset toksiset työkaverit. Ehkä pitää vaan lohduttautua, että eilinen meni ja tänään on uusi päivä. Toivottavasti et tarvitse enää tänään lohtusyömistä. Mikähän siihen auttaisi? Joku terveellisempi mässy?
Mun elämä on aika stressitöntä. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä niin voin tehdä vain kivoja asioita.
TV:ssä oli just Patrik Borg. Seuraan häntä somessa. Sillä on ihan fiksuja ajatuksia. Hän painottaa sitä, että on syötävä riittävän iso aamupala ja lounas, niin se auttaa painonhallintaa ja vähentää makeanhimoa, Auttaa siis siihen, ettei illalla tule ahmittua liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Kurjaa tuollaiset toksiset työkaverit. Ehkä pitää vaan lohduttautua, että eilinen meni ja tänään on uusi päivä. Toivottavasti et tarvitse enää tänään lohtusyömistä. Mikähän siihen auttaisi? Joku terveellisempi mässy?
Mun elämä on aika stressitöntä. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä niin voin tehdä vain kivoja asioita.
TV:ssä oli just Patrik Borg. Seuraan häntä somessa. Sillä on ihan fiksuja ajatuksia. Hän painottaa sitä, että on syötävä riittävän iso aamupala ja lounas, niin se auttaa painonhallintaa ja vähentää makeanhimoa, Auttaa siis siihen, ettei illalla tule ahmittua liikaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kurjaa tuollaiset toksiset työkaverit. Ehkä pitää vaan lohduttautua, että eilinen meni ja tänään on uusi päivä. Toivottavasti et tarvitse enää tänään lohtusyömistä. Mikähän siihen auttaisi? Joku terveellisempi mässy?
Mun elämä on aika stressitöntä. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä niin voin tehdä vain kivoja asioita.
TV:ssä oli just Patrik Borg. Seuraan häntä somessa. Sillä on ihan fiksuja ajatuksia. Hän painottaa sitä, että on syötävä riittävän iso aamupala ja lounas, niin se auttaa painonhallintaa ja vähentää makeanhimoa, Auttaa siis siihen, ettei illalla tule ahmittua liikaa.
Ap
Mä olen lukenut Patrik Borgilta jonkun kirjan ja pidin myös hänen näkemyksistään! Ja olen luonnostakin aamuihminen, silloin syön enemmän ja touhuan enemmän (vapaalla).
Kaikessa on omat ilot ja surut, olipa työelämässä tai ei, täytyy vaan yrittää tehdä elämästä mahdollisimman hyvää, niiltä osin kuin pystyy vaikuttamaan. Mulle ei tähän mennessä ole tehonnut pahaan oloon kuin riittävän iso karkkipussi, mutta tokihan tätä pitäisi hoitaa jollain muulla tavalla.
Laku
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovasti tsemppiä Ap, Laku ja muut toverit!
Täällä sujuu hiljakseen ja ihan hyvin. Olen löytänyt aika sujuvan ruokarytmin ja ennen kaikkea itselle sopivat annoskoot.
Sokeria ei ole vieläkään tehnyt mieli, ja se on aika ihme. Kun syön tätä nykyä paljon ravinteikkaammin kuin aiemmin, ja oon miettinyt olisiko näillä asioilla yhteys? Kärsin myös vanhastaan sitkeästä kasvojen alueen ihottumasta, joka sekin on rauhoittunut ruokamuutosten ja sokerin ja alkoholin jäämisen myötä. Se tuntuu tosi hyvältä ja kannustaa jatkamaan.
-piki
Hienoa Piki!
Kuulostaa siltä että sinulla on kaikki mahdollisuudet onnistua elämäntapamuutoksessasi. On aina kiva kuulla kun jollakin ruokailun muutokset vähentää sokerinhimoa. Itselläni ei moista vaikutusta ole, olen tosiaan ihan pikkukakarasta asti ollut vahvasti sidoksissa sokeriin.
Jatka samaan malliin!
Laku
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla buustipäivät piti olla pe ja la, mutta aikaistuikin torstaille. Mies toi kaupasta mun haluaman karkkipussin ja ihan vain yksi karkki piti ottaa. No meni koko pussi. Ja sipsejä kanssa.
Kalorit jäi kuitenkin piirun alle 1870kcal:iin. Se on hyvä. Tänään ehkä se kehonkoostumusmittaus. Mulla ei ole vielä ihan varmaa päätöstä.
Millä mielin muut lähtee viikonloppuun?
Ap
Otettiin se kehonkoostumusmittaus. Paino oli tippunut 0,4 kiloa, mikä on ihan hyvä, kun on ollut kuitenkin joulu ja uusivuosi välissä. Rasvaprosentti oli tippunut yhden prosenttiyksikön ja rasvamassa 0,9 kiloa. Lihasta näytti tulleen 0,5 kiloa, mutta se ei ehkä ole realistista.
Mietin että ottaisin sellaisen liikkuvuusharjoittelun vuosijäsenyyden. 3x viikossa 10 minuuttia kerralla ohjatut harjoitteet. Osa on kertonutkin, mutta miten te muut liikutte?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa kivoja uutisia Ap, kyllä ne asiat vierivät oikeaan suuntaan kun jaksaa ajatella pitää vaan kurssin vakaana ja ajattelee riittävän pitkäjänteisesti. Silloin ei ne heilahduksetkaan haittaa!
Jäin Lakun viestistä miettimään lapsuutta ja makeaa - sitä, kuinka tunnesyömistä opin minäkin jo kotona. Olin pikkukoululainen, kun perheemme rakas koira karkasi pitkäksi aikaa. Suru ja pelko oli minulla suuri, ja muistan kuinka isäni koetti vilpittömästi sitä lääkitä ostamalla minulle paljon karamellia. Ei se kunnolla toiminut tietenkään, mutta silläkin lailla voivat ne käyttäytymismallit pikku hiljaa syntyä. Söin nuorena usein juuri suruun, ahdistukseen, tai ihan tylsyyteen. Ja mieluiten sitä sokeria. Enkä osannut muutenkaan lopettaa koskaan ajoissa, vaan kaikki hyvä piti syödä aina loppuun heti.
Edellisen viestin kirjoitti siis piki :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahin aika illalla 18-21 aikaan sen jälkeen ei tee mieli syödä. Nyt kasvista ja omia vihannesmehuja.
Pistä valokuva jääkaapin oveen mitä ensin tavoittelet, miltä tahdot näyttää esimerkiksi 2kk ja puolen vuoden päästä. Silloin tulee harmitus jos ei mitään saanut aikaiseksi. Pienin askelin tee muutosta, vaikka leivät poissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvillä mielin viikonloppuun ainakin täällä.
Minulla on ollut vakioherkkuna koko tammikuun tietty suklaapatukka joita olen sitten syönyt pari joko aamukahvin tai iltapäiväkahvittelun kanssa ja muuten pysynyt hyvinkin järkevällä kana-riisi-vihannekset, mausteinen kanapata, raejuusto & mikrotetut vihannekset, rahka ja ruisleivät, makrilliruisleivät-linjalla. Nuo ovat siis sellaista mitä myöskin rakastan syödä, raejuusto pelkiltään etenkin on pitkään ollut herkkua.
Nuo himoitsemani suklaat sitten mahtuvatkin päivän kaloreihin ihan heittämällä ja silloin kun syön mangorahkaa aamulla, en edes suklaata syö koska mangorahka on niin makeaa (eikä suinkaan mikään terveysteko, mutta ei kaiken pidä olla). Kalorit ovat melko tasan 1500 ja merkitsee kaikki liikunnat mielummin erikseen, ellei nyt kyse ole jostain vartin kotitöistä tai koiranpissatuksesta.
Paljon on tullut nyt tammikuussa ihan hyötyliikuntaa, koska ollaan raivattu vinttiä ja ulkorakennuksia, on ollut vesien siirtelyä, puiden kuljettelua tontilta toiselle, koirien treenaamista, kaikenlaista uuden tarhapaikan rauvaamista (mukavaa -20 pakkasissa 😶)...
Varsinaisia treenejä olen nyt saanut tehtyä kaksi kovempaa tälle viikolle eli ehkä vähän liiankin rankan vatsalihastreenin alkuviikosta (siitä kärsin edelleen eilen 😅) ja tänään sitten yläkroppaa. Jalkojen lihaksethan mulla on ihan näkyvät ja isot kun aina ollut liikunnallinen ja aiemmin ylipainoinen niin siinä ne kasvaa eikä mihinkään ole kadonneet. Mutta yläkroppaa, etenkin hauiksia ja selkää saisi kyllä ihan treenaamalla treenata ja se onkin tässä työn alla.
Viime viestini inspiroimana uskaltauduin sanomaan miehelle leikilläni, että pitää varmaan ottaa salijäsenyys ja hän saa kuskata minut kaupunkiin jonkun PT:n hoiviin, niin johan hän muka suuttuneena aktivoitui että nyt käydään katsomassa vähän noita treenihommia 😄 Ja käytiin sitten, että jos se mun kynnys laskisi treenata ihan tuolla meidän omalla salilla. Nythän treenaan usein niin, että haen jonkun yksittäisen levypainon sieltä kevyempään treeniin keittiöön, missä meillä on myös leuanvetotanko.
Ja tämä ehkä kertoo salitietämykseni tasosta, mutta en ikinä uskalla edes yrittää ottaa mitään pois tangosta miehen jäljiltä kun siinä on melkein aina reilusti yli sata kiloa ja jos se on jätetty tuonne painonnostohäkkiin niin en uskalla koskea siihen. Mies piti tätä hirveän sympaattisena ja lupasi ottaa painot jatkossa pois tai jättää tangon lattialle ja vaikka niin että se painaa max 30kg.
Mies haluaisi eniten, että teen penkkiä, hauiskääntöjä ja kevitettyjä leuanvetoja (en ole pitkästä ja oikeasti todella ahkerasta yrittämisestä huolimatta saanut yhtäkään leukaa, vaikka läheltä liippaa ja mies ainakin väittää että ihan pian menisi jos tekisin ensin kevitettynä). Tangossa jaksan roikkua yli minuutin, tulla hallitusti pari kertaa alaspäin yläasennosta ja tehdä vaikka 20 putkeen niitä "olankohautus"liikkeitä mitä suositellaan ennen leuanvetoa. Mutta ei kyllä itse tunnu että se oikea leuanveto tapahtuu ikinä. Se olisi kuitenkin itselleni iso ja tärkeä tavoite! Se ja sitten loppukesästä jos jaksaisi juosta 5km niin että se on vettä vain.
Tsemppiä muille elämäntapamuutostelijoille, näitä on kiva lukea ja vähän jäsennellä omia ajatuksiani jonnekin
-333