Olen 62-vuotias, luin lääkärin käyntiyhteenvedosta seuraavaa
Hyväkuntoinen. Tulee vastaanotolle omin avuin ilman apuvälineitä. On asiallinen ja puhuu kokonaisin lausein.
Minusta outoa. Ei ole mitään vaikeuksia liikkua, eikä kipuja jaloissa eikä selässäkään. Miten sitten olisin puhunut?
Vatsavaivasta kävin vastaanotolla (ibs).
Kommentit (114)
Ihan hyvä että kirjoitetaan "yleisvaikutelma". Lääkäri voi vaihtua, tai mukaan tulla eri alojen erikoislääkäreitä, jotka hekin havainnoivat. Jos jälkeenpäin ilmenee jotain niin voidaan tsekata muistiinpanoja aiemmilta käynneiltä. Tulee myös mieleen paljon käytetty sana "oikeusturva".
Tapasin itse erikoissairaanhoidossa uuden lääkärini ensimmäisen kerran joka heti ilmoitti että poistuu kuvioista vuodenvaihteessa, kyseessä lääkärilla noin viiden kk "työkomennus" minua koskien. Maisaan tuli raportti käynnistä josta kävi tarkkaan ilmi käynnin perustiedot ja mitä käynnin aikana todettu, lääkemääärykset tarkastettu ja uusittu niiltä osin ettei mikään lopu kesken, ja lisäksi sovittu vielä lääkärin puhelinsoitto joulukuulle koskien meneillään olevaa hoitoa. Jäi erittäin hyvä kuva lääkärin toiminnasta kun on vielä henk. koht. yhteydessä potilaaseen ennen kun siirtyy muihin tehtäviin.
Minun (M68) osalta sote toimii erittäin hyvin.
Tekee huomioita ja kuvailee potilaan yleistilaa. Ihan normaalia.
Lääkäri katsoo kokonaisuuden ei ainoastaan sitä syytä jonka vuoksi tulit vastaanotolle. Kehonkieli myös kertoo paljon sekä ulkoinen olemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 57 v ja kävin gynellä. Minua oli kuvattu vain kahdella sanalla: normaali ruumiinrakenne. Miksiköhän?
Miksi ei? Jos sinussa ei ollut mitään erityistä raportoitavaa? Kaikki ok.
Onko ruumiinrakenne gynen kannalta tärkeä huomio?Ilmeisesti on. Ainut lääkäri, joka on ruumiinrakenteestani maininnut, oli gyne. Hän kirjoitti, että potilas on hoikka (bmi 23 tuolloin). Vatsani oli kyllä litteä lukuun ottamatta valtavaa munasarjakystaa, joka pullotti selkeästi, kun tutkimuspöydällä makasin.
Luulisi jokaisen tajuavan, että on. Jos rasvaprosentti on kovin suuri tai todella matala vaikuttaa se todella paljon sinun hormonitasoihin! Itselläni juuri gynekologi on se joka valitti eka kerran minun liian matalasta rasvasta.
Vierailija kirjoitti:
Lääkäri katsoo kokonaisuuden ei ainoastaan sitä syytä jonka vuoksi tulit vastaanotolle. Kehonkieli myös kertoo paljon sekä ulkoinen olemus.
Todella isolla haarukalla seulotaan. Ja mistäpä tuonap:n lääkärikään voi tietää, oliko ap 'hyväkuntoinen'. Ei sitä voi pelkän ulkonäön perusteella sanoa.
Esim. me autistit jäämme usein hoidotta, kun emme osoita/ilmennä/kuvaile kipua oikein; s.o. kuten neurotyypilliset.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä tuo on oudosti ja alentuvasti kirjoitettu ei siitä pääse mihinkään. En ymmärrä miksi niin monien mielestä lääkärit ovat arvostelun yläpuolella.
" Jos ei lääkärin kirjoittama teksti miellytä asiakasta tai tuntuu kummalliselta, ( alentuvalta) voi laittaa kirjallisen pyynnön Maisaan, niin teksti tulee lääkärin muuttaa sopivaksi. Kerran sanoin omalääkärilleni, että saatan raivostua usein. Olin tuolloin työtön ja turhautunut sekä oli vaihdevuodet. Lääkäri kirjoitti tekstiin " kertoo saavansa raivokohtauksia". Kävin viemässä tekstin korjauspyynnön terkkariin. Teksti korjattiin. Jatkossa täytyy olla varovaisempi, ei kannata puhua totta. "
Vierailija kirjoitti:
Mitä nämä ihmeelliset profiloinnit oikein on? Kuulostaa todella omituiselta.
Ei ole yhtään omituista. Sitten kun tulee muutoksia olemukseen ja käytökseen voi kyseessä olla jokin sairaus, esim. vanhemmilla alkava muistisairaus tai tuki- ja liikuntaelinongelmia. Miten se seuraava lääkäri sitten huomaa muutoksen potilaan tilassa jos siitä ei ole aiemmin mitään kirjattu? Aika harvoin se yksi ja sama lääkäri hoitaa potilasta pitkäaikaisesti.
Noita tietoja voi lukea, kun sinussa jalat ja puhe pettävät. Muutokset helpompi huomata, jos vuosi sitten olit tässä kunnossa ja nyt palvelutaloa tarvitseva
Onhan tuo nyt hieman outo kirjoitus. Eikö se ole ihan normi, että 62v kulkee ilman apuvälineitä. Ymmrtäisin tekstin, jos kyse olisi 80 vuotiaasta
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo nyt hieman outo kirjoitus. Eikö se ole ihan normi, että 62v kulkee ilman apuvälineitä. Ymmrtäisin tekstin, jos kyse olisi 80 vuotiaasta
Normaali teksti lääkäriltä, joka kuvaa potilaan nykyisen tilanteen seuraavalle lääkärille.
Lääkäri kertoo mikä on tilanne nyt, voivat seurata pysyykö kunto samana vai milloin huononee, jos niin käy. Päiväkirjanomaista kirjaamista suosittelen kaikille, myös kotona.
Kaikki nuo pitää havainnoida yli 60v ikäisistä, koska jos hän tekee testamentin ja omaiset riitauttavat sen vedoten muistisairauteen tms., niin lääkäreiden kirjauksista löytyy tiedot siitä, millainen on ollut ihan tavallisella korva- tai vatsakipukäynnillä. Sieltä selviää vielä 15 vuoden kuluttuakin, missä kunnossa oli, kun 64v iässä kävi vyöruusun takia lääkärissä.
Eipä edes sitä itse autisminkirjoani tai mielenterveysongelmiani ole hoidettu mitenkään. Tiedän toki, että eihän tähän nyt mitään varsinaista hoitoa tai omaa lääkettä ole, paitsi ne kamalat rauhoittavat, masennuslääkeet, ahdistuslääkkeet, mutta kun en ole saanut mitään muutakaan apua tai tukea. Ymmärrän tietysti senkin, että onhan niitä paljon vakavampia diagnooseja, joihin on tarjolla hoitoja ja jotka pitää hoitaa, mutta eihän se ole oikein sekään autisminkirjon diagnoosin saanut jätetään yksin oman onnensa nojalle. Se kun tosiaan altistaa niin paljon kaikille muille ongelmille ja muille diagnooseille mm. juurikin mielenterveysongelmat, joita ei erikseen edes diagnosoida. Muut sitten saavat helposti diagnooseja ahdistuksesta ja masennuksesta, jos on vähänkään jotain tähän viittaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo nyt hieman outo kirjoitus. Eikö se ole ihan normi, että 62v kulkee ilman apuvälineitä. Ymmrtäisin tekstin, jos kyse olisi 80 vuotiaasta
Mikä tässä on outoa? Jestas, se tarkoittaa sitä, että ap:n vatsakipu ei ole niin kova, että tarvitsee apua liikkumiseen tai niin kova, ettei pysty puhumaan! Tilanne voi muuttua, joten hyvä tietää lähtötilanne!
Kaikesta te vedättekin ihmeellisiä johtopäätöksiä.
ihan tyhmää. sitten vasta pitäisi kirjoitta -jos käyttää apuvälinettä, puhe tuottaa ongelmia, puheen jäsentely tms. noi on niin tyhmiä, ei voi tajuta,luetellaan kaikki mikä on ok. sehän olisi loputon lista.
Tosiaan statuksen seuraaminen on tärkeää, jotta huomattaisiin muutokset. Vaikka lääkäri pysyisikin samana koko ajan, ei voi olettaa hänen muistavan kaikkien potilaiden olemuksia.
Niiden seikkojen lisäksi joita on jo moneen kertaan mainittu, niin esimerkiksi kroonisessa vatsakivussa kipu saattaa joissain etenevissä sairauksissa ajan myötä alkaa säteilemään myös selkään tai nivusiin. Tai vaikeuttaa hengitystä -> lauseet lyhenee tai katkonaistuu. Potilaalle muutos muutenkin kovissa kivuissa saattaa tulla niin hitaasti ettei huomio edes kiinnity erityisemmin enää etenemiseen, mutta lääkäri voi aiemman tekstin takia laittaa eri tavalla merkille sittemin ilmenneet jäykät liikkeet ja puheenmuutoksen. Hyvä hetki poissulkea muitakin sairauksia kuin se oletettu.
Voi myös olla valaisevaa lukea, että potilas näemmä hengitti vielä vuosi sitten vaivatta (puhui kokonaisia lauseita), eli nyt hengenahdistuksen syynä on joko akuutti vaiva tai arveltu keuhkosairaus on edennyt nopeasti.
Ei niitä kiireensä keskellä kiinnosta mitään profilointeja tehdä, kuten joskus epäillään.
Mulla lukee usein että asiallinen ja paikkaan orientoitunut - jos jossain vaiheessa hoitoon hakeutuessani puhunkin outoja niin lääkärin ei tarvitse erikseen miettiä että olenko vaan persoonaltani boheemi. Ja jos ylipaino mainitaan jonkun sinänsä liittymättömän vaivan yhteydessä - jos puolen vuoden päästä mut kärrätään hoitoon alipainoisena ja jonkun kohtauksen saaneena, hoitohenkilökunta saa vihiä siitä, että kohtaus saattaa liittyä nopeaan laihtumiseen.
Yksi autisminkirjon pahimmista piirteistä on juurikin tämä lähes jatkuva ahdistus ja paniikkitilassa oleminen eli keho on lähes jatkuvassa stressitilassa, johon liittyy keskeisesti erittäin korkea syke ja sen voimakkaasti tunteminen sydämessä ja ranteessa, tukehtumisen tunne ja lihasten täriseminen. Tämä ei tietenkään ole elimistölle hyväksi. Jo tämä itsessään kuormittaa. Autisminkirjon oireet pahenevat todellakin vanhetessa ja sen myös tiedostaa paremmin. Sekin tietysti kuormittaa. Se, että oppiiko tämän kanssa elämään onkin sitten asia erikseen. Tästä ei kuitenkaan parannuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin iloinen, jos musta lukisi siellä noinkin positiivisesti ja asiallisesti. :D
Voin kyllä olla iloinen, mutta silti ihmettelen, kun ei ole ollut vielä koskaan vaikeuksia kävellä omin avuin. Onko tosiaan niin, että monella tuon ikäisellä asiat ovat toisin. Silti kaikkien pitää olla töissä vielä tämän ikäisinä useitakin vuosia.
Ja eläkeikäkin katoaa johonkin horisonttiin, kiitos ahneen sukupolven.
Koita nyt saada Marinkin vielä syylliseksi.
Ei tuo kuvailu liity ikään mitenkään, se kertoo toimintakyvystä.
En ymmärrä mitä loukkaantumisen aihetta tuossa on. Ensivaikutelmaa kuvailtu. Jos menisit seuraavalle lääkärille, jonka luokse könyät kivun vuoksi kaksinkerroin saattajaan tukeutuen, se kertoo sun tilan menneen nopeasti huonompaan.
Miten teillä on aikaa loukkaantua näinkin normaalista asiasta?
-väsynyt sairaanhoitaja
Ilmeisesti on. Ainut lääkäri, joka on ruumiinrakenteestani maininnut, oli gyne. Hän kirjoitti, että potilas on hoikka (bmi 23 tuolloin). Vatsani oli kyllä litteä lukuun ottamatta valtavaa munasarjakystaa, joka pullotti selkeästi, kun tutkimuspöydällä makasin.