Olisi kauheaa jos ei olisi tytärtä. Lähinnä tulevaisuus kun lapset muuttaneet kotoa.

onneksi on 2 ihanaa tytärtä :=)

Toisaalta isoäidilläni on vain yksi poika, häneen minulla on kyllä lämpimät välit. Mutta välissä on se miniäsukupolvi, jonka kanssa ei niin lämpimät välit olekaan.

3

Jännä juttu, kai se ihmismieli sopeutuu ja enhän koskaan edes tiedä mistä sitten muka jäin paitsi.

Mulla ainaskin ei ole oikeastaan mitään kovin läheisiä tai lämpimiä välejä äitini kanssa. En käy siellä kun n. 5-6 vuoden välein, soitelen n. 3kk välein jne.

Eikä lapseni ole ikinä edes ollut yötä yksin mummolassa. Äitini on hoitanut lastani nyt yli 10 vuoden aikana tasan 3 kertaa.



Veljeni sen sijaan on ehkä hieman läheisempi, käy useammin meidän äidin luonna, soittelee varmaan useammin jne.



Eli onneks äidilläni on myös poika voisi näin sanoa.....

Esim. mun ihanalla anopillani on meikäläisessä yksi " tytär" lisää, ja näemme lasten kanssa häntä vähintäänkin yhtä usein kuin omat tyttönsä.



Mutta totta tuokin, että miehet usein jättävät perheen sosiaalisen elämän naistensa harteille, eli naiset määräävät pitkälle sen, ketä nähdään ja kuinka usein. Toivotaan, että osaan omat poikani kasvattaa valitsemaan fiksuja ja sympaattisia naisia, eikä sellaisia anopinvihaajia kuin tällä palstalla näkee.

Minusta on ihanaa, kun on poika. Oman käsitykseni ja kokemukseni mukaan juuri äidit ovat pojille tärkeitä ja isät tytöille. Äidin ruoka on maailman parasta ja äiti on maailman kaunein:) Ainakin vielä tässä vaiheessa...



Odotan toista ja toivon tulevan vauvan olevan tyttö jotta saan senkin kokea.



Ja oma velini on muuten tosi, tosi läheinen äidilleni, oikeastaan me kaikki olemme. Mutta siis on aika mustavalkoista olettaa, ettei poika ja äiti ole läheisiä.

et tuleeko niitä-vai kuolenko ennen kun edes näkisinkään, että hohhoijaa-enpä taida jaksaa pohtia tollasta vielä

Sukupuolesta ei väliä.



Jos olen hyvä äiti pojilaeni ja ystävällinen mahdolliselle miniälle, niin ehkä saan hyvät välit lastenlapsiin. Minusta se on paljolti kiinni.



Jos olen hyvä äiti tytölleni ja ystävällinen mahdolliselle vävylle, niin ehkä saan hyvät välit lastenlapsiin. Minusta se on paljolti kiinni.



Tai jos lapseni etsivät seuraa samasta sukupuolesta, niin sitten saan ajatella asiat uudelleen. Lapsiani rakastamista tuskin lakkaan koskaan.

Ja itse ainakin nautin poikieni huomiosta paljon enemmän kuin tytön. Toki tulevat miniät tulevat varastamaan pojat minulta, mutta aika aikaa kutakin. En kaipaa kipeästi mitään erityisen läheisiä ihmissuhteita, enkä myöskään ole mikään lapsenlapsenkipeä. Mitä minä niillä rääpäleillä teen? Jos olen lasten vanhemmille tarpeellinen apu, niin autan. Tosin tietenkin omilla ehdoillani. Kenenkään pillin mukaan en tanssi.

Mun veljillä on läheisempi suhde äitiini kuin minulla tai siskollani. Anoppi taas on läheisempi mummi meidän lapsille kuin äitini. Omista mummeistani isänäiti oli minulle " se oikea" mummi, jonka luona vierailin, josta tykkäsin enemmän ja jolla oli aikaa minulle&sisaruksilleni.



En tiedä miksi näin... jotenkin olen aina ajatellut että äiti-poika suhteet on läheisempiä kuin äiti-tytär. Aika näyttää kuin käy omien lasten kohdalla.

Mä olen myös onnellinen siitä että mulla on tytär, mutta mä toivon ja uskon että mulla on varmasti läheinen suhde myös poikaani, sitten kun hän on aikuinen.

Varmasti riippuu vanhemmasta itsestäänkin se asia. Jos jo nyt ajattelee ap:een tapaan, niin en ihmettele yhtään jos ei poikaan olisi vanhanakin läheistä suhdetta.

Mutta ap:llä ei taitanut olla poikaa ollenkaan? ehkä hyvä niin.

Vierailija:

Mitä tuttavapiiriin tulee, tytöillä on aikuisina paljon läheisemmät välit äitiinsä kuin pojilla. Tyttären lapsenlapset ovat läheisempiä kuin pojan lapsenlapset. Pojat eivät aina vastaa kun äiti soittaa tai eivät soita läheskään yhtä usein äidilleen kuin tyttäret. Onneksi minulla on tyttöjä!

Kun teidän mukaan elämäni on nyt pilalla.



Itse kyllä olen onnellinen pojistani mutta onhan toi aika masentavaa kun toiset suorastaan säälii kun ei ole sitä tytärtä.

mä veikkaan että toi läheisyys juttu on semmonen, että sitä luulee niiden olevan läheisiä ketkä on omassa perheessään ollut. Esim meillä on veljellä ja äidillä äärettömän läheiset välit, minulla taas ei niinkää.

Ehkä sen takia itse olen toivonut vain poikia. Koska olen nähnyt sen onnen mitä poika äidille tuotti. (kade)

Toiveeni onkin toteutunut ja olen saanut pojan. Kesällä syntyy kakkonen joka oli ultran mukaan tyttö. Pakko tunnustaa että poikaa toivoisin :( No ehkä minä voin olla erilainen äiti kuin omani!

Eikö teillä oli omia harrastuksia ja ystäviä, halua tehdä matkoja jne?



Kyllä ne pojatkin ihan riittävän usein käy siellä kotona.. Me käytäs ainakin anoppilassa paljon useammin jos miehen vanhemmat ei olisi aina menossa. Mutta musta on ainakin ihailtavaa miten täysipainoista ja toiminnan täyttämää elämäää he elävät 70 vuotiaina. Toki ovat aina iloisia kun tavataan ja rakastavat lastenlapsiaan, mutta eivät lapset ja lapsenlapset ole heille syy elää ja elämän keskipisteitä. Heillä on harrastuksia, teatteri-iltaja, tapaavat ystäviä matkustavat.



Minä aion olla samanlainen kun olen eläkeellä, enkä surkutella keinutuolissa että mikä on kun tytär/poika ei ole soittanut kahteen päivään. Ja jos tuntuu ettei ole soittanut niin voihan sitä itse tarttua luuriin ja soitella lapsille päin ja pyytää käymään/ mennä käymään heillä.



Aika turha ehkä nyt murehtia vielä tulevaa..

Vierailija:

mä veikkaan että toi läheisyys juttu on semmonen, että sitä luulee niiden olevan läheisiä ketkä on omassa perheessään ollut. Esim meillä on veljellä ja äidillä äärettömän läheiset välit, minulla taas ei niinkää.

Ehkä sen takia itse olen toivonut vain poikia. Koska olen nähnyt sen onnen mitä poika äidille tuotti. (kade)

Toiveeni onkin toteutunut ja olen saanut pojan. Kesällä syntyy kakkonen joka oli ultran mukaan tyttö. Pakko tunnustaa että poikaa toivoisin :( No ehkä minä voin olla erilainen äiti kuin omani!

Veljiä on kaksi, ja ne on aina olleet läheisiä äidin kanssa. Mä ja äiti taas ei. Kun tulin raskaaksi toivoin poikaa, tyttö syntyi. Mä olin vähän järkyttynyt alkuun, mutta nyt menee hyvin. Mutta kyllä mä joudun töitä tehdä sen eteen, että en toista äitini virheitä, nimittäin mulla on nykyään myös poika.

Toivon sydämestäni, että voin säilyttää läheiset välit molempiin lapsiini kun he ovat aikuisia. Minäkin uskon, että avain tässä on pojan suhteen se tuleva miniä. Että hänelle kun osaisi olla hyvä anoppi niin eiköhän välit säily :)



Meillä miehellä on etäiset välit äitiinsä ja kyllä suurin syy siihen on mun ja anopin suhteessa, joka on kaikin puolin epäonnistunut.



Veljelläni on äitiimme hyvät välit ja samoin äidilläni ja miniällään, ihanalla kälylläni.

Eikös ap kirjoittanut miten asiat on tuttavapiirissään, miten siihen liittyy se, ettei hän osaisi hoitaa suhdetta poikaansa? Täällä luetaan näitä juttuja miten sattuu. Olen ihan samaa mieltä ap:n kanssa ja itselläni on poika ja tyttö. Kyllä se on niin, että USEAMMIN tytöt ovat aikuisina enemmän tekemisissä vanhempiensa kanssa kuin pojat eikä se ole mikään sääntö vailla poikkeuksia. Tottakai vanhemman oma käytös vaikuttaa, mutta ei ole ratkaisevaa. Kumma että poikien äitien pitää tuolla lailla vetää herne nenuun. Ei tässä kukaan väitä että juuri sinun perheessäsi asia tulisi olemaan näin.

Myös miehelläni on läheisemmät ja huolehtivammat välit vanhempiinsa kuin siskoillaan. Näin täällä, ei voi yleistää.