ADHD/uhmakkuushäiriö-lapsi ja tarjottu" apu" sukupuiden piirtelyä sekä ruokalistojen miettimistä
Minun kanssani,koska lapsi ei suostu ottamaan kontaktia perhetyöntekijään.
En ymmärrä,miten isoisoisäni nimen muistelu auttaa lapsen raivokohtauksiin ja vastaan vänkäämiseen.
Kommentit (56)
Onko teillä ruokailut kunnossa, vai syödäänkö paljon nopeita hiilihydraatteja.
Sitähän se on,joku tulee selittämään väsyneelle äidille että nyt pitäisi leipoa pullaa lasten kanssa ja sitten värikoodataan kirjahylly.
Eikös Milonkin kohdalla joku perhetyöntekijä tms laittanut Milon ja äidin piirtämää voimapuita?
Ei ollut apua niistä vaan lapsi kidutettiin hengiltä..
MInkä ikäinen lapsi? Onko lääkitystä?
Noilla tiedoissa vaikea sanoa mistä olisi apua. Monelta erityislapsen vanhemmalta unohtuu, ettei mikään diagnoosi eikä lääkitys paranna lasta. Lääkityksestä voi olla apua, mutta silti erityislapsi on aina työläämpi hoidettava kuin "normilapsi". Kun nämä ovat myös usein perinnöllisiä niin arjen haasteita tulee sekä vanhemmalta, että lapselta. Esim nepsy-vanhemmilla saattaa olla ihan perusarki hukassa ja se pitää ensin kartoittaa. Mikään tukitoimi ei korjaa lasta.
Ihan perinteinen kurinpito saattaisi vähentää tai jopa poistaa raivoamisen ja vastaan vänkäämisen.
Tiedän toki ettei kurin käyttöä suositella, mutta käytännön elämässä se toimii yllättävän hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Ihan perinteinen kurinpito saattaisi vähentää tai jopa poistaa raivoamisen ja vastaan vänkäämisen.
Tiedän toki ettei kurin käyttöä suositella, mutta käytännön elämässä se toimii yllättävän hyvin.
Mitä tarkoitat kurin käytöllä? Ihan tänä päivänäkin suositellaan selkeiden rajojen vetämistä ihan pienestä alkaen. Jos tarkoitat fyysistä kuritusta niin se on kielletty laissa jo 80-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Noilla tiedoissa vaikea sanoa mistä olisi apua. Monelta erityislapsen vanhemmalta unohtuu, ettei mikään diagnoosi eikä lääkitys paranna lasta. Lääkityksestä voi olla apua, mutta silti erityislapsi on aina työläämpi hoidettava kuin "normilapsi". Kun nämä ovat myös usein perinnöllisiä niin arjen haasteita tulee sekä vanhemmalta, että lapselta. Esim nepsy-vanhemmilla saattaa olla ihan perusarki hukassa ja se pitää ensin kartoittaa. Mikään tukitoimi ei korjaa lasta.
Noita diagnooseja puretaan aika paljon, eli myös nepsyys voi korjaantua. Toisin kuin yleisesti luullaan niin nepsydiagnoosi ei tarkoita sitä, että ihmisen aivojen rakenne olisi erilainen tai että ihminen olisi kyvytön muuttamaan käytöstään.
Ehkä ohis, mutta nämä perhetyöntekijät ovat itsekin joskus nepsyjä, joilla elämä hukassa. Vähän kuin sokea yrittäisi opettaa toista sokeaa näkemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan perinteinen kurinpito saattaisi vähentää tai jopa poistaa raivoamisen ja vastaan vänkäämisen.
Tiedän toki ettei kurin käyttöä suositella, mutta käytännön elämässä se toimii yllättävän hyvin.
Mitä tarkoitat kurin käytöllä? Ihan tänä päivänäkin suositellaan selkeiden rajojen vetämistä ihan pienestä alkaen. Jos tarkoitat fyysistä kuritusta niin se on kielletty laissa jo 80-luvulla.
Selkeä raja ei riitä. Raja on pelkkä viiva maassa. Rajan lisäksi tarvitaan myös kuri minkä kautta estetään lasta astumasta rajan yli.
Vierailija kirjoitti:
Ihan perinteinen kurinpito saattaisi vähentää tai jopa poistaa raivoamisen ja vastaan vänkäämisen.
Tiedän toki ettei kurin käyttöä suositella, mutta käytännön elämässä se toimii yllättävän hyvin.
Lapsen kasvattaminen pelolla ja lapsen koskemattomuuden loukkaaminen on syystäkin lasun paikka.
Vierailija kirjoitti:
Ah onko tuo sitä kuuluisaa perhetyötä? Sosionomi tulee kahvittelemaan, kyselee lapselta miten päivä on mennyt ja äitiltä että koska teillä on siivouspäivä? Ja se on se tarjottu apu.
Joo ja nostaa tästä neljän tonnin palkkaa verorahoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan perinteinen kurinpito saattaisi vähentää tai jopa poistaa raivoamisen ja vastaan vänkäämisen.
Tiedän toki ettei kurin käyttöä suositella, mutta käytännön elämässä se toimii yllättävän hyvin.
Mitä tarkoitat kurin käytöllä? Ihan tänä päivänäkin suositellaan selkeiden rajojen vetämistä ihan pienestä alkaen. Jos tarkoitat fyysistä kuritusta niin se on kielletty laissa jo 80-luvulla.
Selkeä raja ei riitä. Raja on pelkkä viiva maassa. Rajan lisäksi tarvitaan myös kuri minkä kautta estetään lasta astumasta rajan yli.
Et edes uskalla sanoa, että tarkoitat ruumiillista kurittamista, kun et muita kasvatusmenetelmiä tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ah onko tuo sitä kuuluisaa perhetyötä? Sosionomi tulee kahvittelemaan, kyselee lapselta miten päivä on mennyt ja äitiltä että koska teillä on siivouspäivä? Ja se on se tarjottu apu.
Joo ja nostaa tästä neljän tonnin palkkaa verorahoista.
Sosionomit ovat amk:sta valmistuneita eivätkä todellakaan saa neljän tonnin palkkaa.
Ehkä siinä on pointtina oivaltaa, että kummalla vanhemmista ja kenellä isovanhemmista on ADHD. Saadaan ehkä sille vanhemmallekin diagnoosi ja apua.
Ruokavaliosta on myös apua ADHD:ssa. Muutenkaan ei kannata tenaville pahemmin sokeria syöttää, mutta etenkään näille tenaville. ADHD hyötyy korkeaproteiinisesta dieetistä, jossa riittävästi omena-rasvahappoja ja kasviksia.
Ehkä ei kannattaisi olla noin ylimielinen, jos on kuitenkin lapsen kanssa asiat vänkkyrässä eikä saa itse niitä kuntoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan perinteinen kurinpito saattaisi vähentää tai jopa poistaa raivoamisen ja vastaan vänkäämisen.
Tiedän toki ettei kurin käyttöä suositella, mutta käytännön elämässä se toimii yllättävän hyvin.
Mitä tarkoitat kurin käytöllä? Ihan tänä päivänäkin suositellaan selkeiden rajojen vetämistä ihan pienestä alkaen. Jos tarkoitat fyysistä kuritusta niin se on kielletty laissa jo 80-luvulla.
Selkeä raja ei riitä. Raja on pelkkä viiva maassa. Rajan lisäksi tarvitaan myös kuri minkä kautta estetään lasta astumasta rajan yli.
Et edes uskalla sanoa, että tarkoitat ruumiillista kurittamista, kun et muita kasvatusmenetelmiä tiedä.
Mitä kasvatusmenetelmiä sinä tiedät? Tunteiden sanoitus on varmasti yksi, mutta entäs muita?
Vierailija kirjoitti:
Ehkä siinä on pointtina oivaltaa, että kummalla vanhemmista ja kenellä isovanhemmista on ADHD. Saadaan ehkä sille vanhemmallekin diagnoosi ja apua.
Ruokavaliosta on myös apua ADHD:ssa. Muutenkaan ei kannata tenaville pahemmin sokeria syöttää, mutta etenkään näille tenaville. ADHD hyötyy korkeaproteiinisesta dieetistä, jossa riittävästi omena-rasvahappoja ja kasviksia.
Ehkä ei kannattaisi olla noin ylimielinen, jos on kuitenkin lapsen kanssa asiat vänkkyrässä eikä saa itse niitä kuntoon?
Emme keskustelleet isovanhempien luonteista tai käytöksestä. Kirjoitin vain ne ylös ja minun olisi pitänyt laittaa tämä hieno sukupuu seinälle.
Ruuan suhteen tiedän kyllä,mitä syödä ja mitä ei. Emme elä sokerimuroilla mutta en myöskään ala suunnitella viikon ruokalistaa etukäteen, vaan päätän kaupassa että tänään tehdään lohisoppaa tai lihapullia.
Olisin toivonut työkaluja lapsen käytökseen eikä edelleenkään koe,että ruokalistat ovat sitä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Noilla tiedoissa vaikea sanoa mistä olisi apua. Monelta erityislapsen vanhemmalta unohtuu, ettei mikään diagnoosi eikä lääkitys paranna lasta. Lääkityksestä voi olla apua, mutta silti erityislapsi on aina työläämpi hoidettava kuin "normilapsi". Kun nämä ovat myös usein perinnöllisiä niin arjen haasteita tulee sekä vanhemmalta, että lapselta. Esim nepsy-vanhemmilla saattaa olla ihan perusarki hukassa ja se pitää ensin kartoittaa. Mikään tukitoimi ei korjaa lasta.
Ongelmahan noissa "auttamisissa" on se, että nämä "auttajat" näkevät sen neurologisen poikkeavuuden sairautena. Vanhempi, joka janoaa tietoa lapsensa poikkeavuudesta, uskoo tämän.
Kun ihmisen persoonaa ryhdytään "parantamaan", syntyy mielenterveysongelma, joka on sairaus.
Meillä on käynyt tämä henkilö nyt kuukauden kahdesti viikossa ja kaava on aina sama: menee lapsen luo joka alkaa huutaa että "pois mun huoneesta!" Sitten tulee luokseni ja haluaa keskustella vaikka siitä monta serkkua minulla on tai leivommeko jouluna pipareita.
En edelleen tiedä millä saan lapsen käymään suihkussa,olemaan paiskomatta ovia niin että hajoavat ym. Yhtään vinkkiä ei ole tullut. En koe saavani käynneistä sitä apua jota odotin. Työvälineitä avuksi lapsen haastavaan käytökseen. Minulla on täällä 11v johon ei saa mitään otetta.
Lapsi on on aina ollut haastava,esim. Hänen olless!)aan pieni raivareihin ei tehonnut muihin lapsiin toimiva konsti eli huomion siirto "katsotaanpa tätä kirjaa,onpa hienoja kuvia ".
Ap
Ah onko tuo sitä kuuluisaa perhetyötä? Sosionomi tulee kahvittelemaan, kyselee lapselta miten päivä on mennyt ja äitiltä että koska teillä on siivouspäivä? Ja se on se tarjottu apu.