Ihastuuko nainen enää ollenkaan yli 40-vuotiaana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin. Olen jo menettänyt luottoni miehiin. He kelpaavat ainoastaan panoseuraksi. Sitä varten minulla on vakipanoja useampi. Saan heiltä jokaiselta erilaista seksiä. Se on ainoa kiinnostava asia heissä. Olen 55v nainen.

Taas yksi spermaviemäri puhumassa kaikkien naisten suulla.

Katsotaanpa reagoiko kukaan nainen siihen millään tavalla. Mies jos kertoisi että naiset tekevät just noin, se aiheuttaisi myrskyn.

Ja sinä mielisairas taas täällä oksentamassa pahaa oloasi. Jokainen lainaamasi lause on kirjoitettu hänen omasta kokemuksestaan ja näkökulmastaan, ei "kaikkien naisten suulla". Ja jos joku mieskin on menettänyt luottonsa naisiin - ja onhan teitä - ei siinä ole mitään syytä myrskyyn. Onhan se surullista, mutta löydätte varmasti omat selviytymiskeinonne kuten lainaamasikin juuri kuvaili.

Aloituksessa kysytään "ihastuuko nainen"

Tuo spermaviemäri vastaa "tuskin"

Vai kuvitteletko että ketju on hänestä?

Spermaviemäri täällä taas. Kirjoitin vain itsestäni. Ehkä turhan lyhyesti Korjaan: Minä tuskin ihastun tai rakastun. No niin, riittääkö tämä. Mutta kiitos sinulle, tuntematon, joka puolustit sanomisiani. 

Miesvihakiimanarttumällirännimätisäkkivittulimapyhävulvaspermaviemäriuli taas riehumassa palstalla. Niin kuin joka viikonloppu.

Olen ihastunut lähes 20 vuotta nuorempaan mieheen. Mitähän tällekin asialle täytyisi tehdä. Odottaa, että se menee pois? 

Vierailija kirjoitti:

Olen ihastunut lähes 20 vuotta nuorempaan mieheen. Mitähän tällekin asialle täytyisi tehdä. Odottaa, että se menee pois? 

No mulla sama tilanne, mies 17 vuotta nuorempi.. Ihan valtava vetovoima ja kumpikin olemme vähän hämillään. Kerran jo intouduin viestittelemään hänen kanssa yhtenä iltana. Hän vastasi hirveän innokkaasti ja toi lisää keskusteluun. Seuraavana aamuna hän oli kuitenkin jotenkin vaivautunut, pakoili, vältti katsekontaktia, jne. Olin normaalin ystävällinen, enkä palannut keskusteluumme enää. Ajattelin vain olla normaalin ystävällinen. Kaikki jatkui kuten ennenkin.



Nyt en näe häntä pariin viikkoon ja ikävä on musertava.. En tiedä yhtään, mitä pitäisi tehdä.. (Kirjoitin tästä toiseenkin ketjuun).

Ihastuin ja rakastuin ihan hillitsemättömästi 51 vuotiaana silloin 38 vuotiaaseen mieheen. Nyt kun, 10 v myöhemmin, katselen häntä tuossa vieressä lukemassa tunnen sen saman hullaantumisen kuin silloin. 

Kävin isän luona palvelutalossa. Kertoi sinne muuttaneen naspurihuoneistoon yli 80 vuotiaan naisen. Oli sieltä heti löytänyt samaa ikäluokkaa olevan miehen. Niinhän nuo oli kuin rakastuneet teinit kun näin heidät ruokalassa ja käytävän seurustelu nurkkauksessa. Aina yhdessä käsi kädessä kuin paita ja peppu. Naisen silmät ihan loistivat aina kun katsoi miestä.

Vastaukseni. Kyllä voi 

Vierailija kirjoitti:

Kävin isän (95v ja pää kuin partaveitsi, hyvin oli perillä maailman tapahtumista) luona itsenäisen asumisen palvelutalossa. Kertoi sinne muuttaneen naapurihuoneistoon yli 80 vuotiaan naisen. Oli sieltä heti löytänyt samaa ikäluokkaa olevan miehen. Niinhän nuo oli kuin rakastuneet teinit kun näin heidät ruokalassa ja käytävän seurustelu nurkkauksessa. Aina yhdessä käsi kädessä kuin paita ja peppu. Naisen silmät ihan loistivat aina kun katsoi miestä.

Vastaukseni. Kyllä voi 

Eikä olleet mitään muistsairaita kun juttelin molempien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihastunut lähes 20 vuotta nuorempaan mieheen. Mitähän tällekin asialle täytyisi tehdä. Odottaa, että se menee pois? 

No mulla sama tilanne, mies 17 vuotta nuorempi.. Ihan valtava vetovoima ja kumpikin olemme vähän hämillään. Kerran jo intouduin viestittelemään hänen kanssa yhtenä iltana. Hän vastasi hirveän innokkaasti ja toi lisää keskusteluun. Seuraavana aamuna hän oli kuitenkin jotenkin vaivautunut, pakoili, vältti katsekontaktia, jne. Olin normaalin ystävällinen, enkä palannut keskusteluumme enää. Ajattelin vain olla normaalin ystävällinen. Kaikki jatkui kuten ennenkin.



Nyt en näe häntä pariin viikkoon ja ikävä on musertava.. En tiedä yhtään, mitä pitäisi tehdä.. (Kirjoitin tästä toiseenkin ketjuun).

Minusta tuntuu, että tämä oma ihastukseni on molemminpuolista. Meillä oli seksiä kerran jo aikaa sitten, ja sen jälkeen ollut kyräilyä. Mutta järki sanoo, että en voi edetä asian kanssa. Jos hän tekee kunnon aloitteen uudestaan, niin voin kenties harkita uudemman kerran. En halua kuitenkaan pilata nuoren ihmisen elämää. En voi tarjota hänelle kaikkea, mitä hän ansaitsee. 

Mikään ei tunnu oikein miltään. Kai se on tätä keski-ikäistymistä. Vanhempani ovat pois menneitä. Joitakin ystäviä on siirtynyt "enkelikuoroon". En innostu musiikista, vaikka se on yleensä herättänyt intohimoja. En tunne ihastumisen tunteita miehiin. 

Ainakin alle seitsemänkymppisenä, mutta joutuu punnitsemaan. 

"Nainen saa parisuhteen vaikka tänä iltana. Nainen ei ole tottunut näkemään vaivaa parisuhteen eteen ja kompromisseja joutuu tekemään vasta parisuhteessa, kun taas miehelle parisuhteeseen pääseminen voi kestää kymmenen vuotta. Lukuisia työhaastatteluja eli treffejä, nyrkkien väistelyä ja rahan kaatamista kaivoon yöelämässä, ghostauksia, Tinderistä maksamista turhaan, kissanristiäisiä ja harvinaisia harrastuksia, kunnes kehärääkkinä pääsee ehkä suhteeseen. "

Saa jos tyytyy sinun kaltaiseen luuseriin. Olet tässä täysin oikeassa. Mutta jos nainen etsii hyvää miestä niin se on tasan yhtä vaikeaa kuin sinulle on saada tavoittelemasi nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikä ei vaikuta ihastumiseen.

Sukupuoli vaikuttaa, tuossa puhutaan naisista.

Naiset eivät ihastu tai rakastu miehiin.

Se, että naiset eivät rakastu tai ihastu sinuun ei tarkoita sitä, että he eivät ihastuisi ja rakastuisi johonkin toiseen mieheen. Sitähän tapahtuu koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikä ei vaikuta ihastumiseen.

Sukupuoli vaikuttaa, tuossa puhutaan naisista.

Naiset eivät ihastu tai rakastu miehiin.

Erehdys. Naiset eivät ihastu sinuun, luuserituraani. 

Naiset ovat vuosia kertoneet palstalla kuinka kukaan ei tarvitse miehiä enää mihinkään, ja miehet elävät ja kuolevat yksin, naisten ollessa onnellisia.

Sanotko että olette valehdelleet?

Olen eri, mutta naiset eivät olet yksi olento, kuten eivät miehetkään. Siksi tämä keskustelu ja muut palstan keskustelut pitää ottaa kyselyinä josta voi saada käsitystä siitä millaista vaihtelua asiassa ilmenee.

On toki naisia (ja miehiä), jotka haluavat provota tai puhua koko sukupuolen suulla. He eivät ole niitä tervepäisimpiä/fiksuimpia sukupuolensa edustajia. 

Vastauksena aloittajan kysymykseen voisi sanoa, että on naisia jotka menettävät kiinnostuksensa näihin asioihin ja suuntaavat huomionsa muualle, ja on naisia jotka vasta löytävät tämän puolen itsestään päälle 40-vuotiaana. Ihmiset kukoistavat eri ikävaiheissa eri tavoin.  Osalla mitään kovin ihmeellistä muutosta ei tapahdu suuntaan eikä toiseen, ja varsinkin jos on hyvässä parisuhteessa niin ei edes tule mitään tarvetta suuremmin  ihastua muihin. Kaikki eivät ole koskaan kovin herkkiä ihastumaan ja toiset taas ihastuvat jatkuvasti uusiin ihmisiin. Sama kuin miehilläkin siis. 

Lisäksi, vaikka nainen olisi kykenevä ihastumaan, kukaan ei ihastu keneen tahansa, tai sitten ei ole ihan tasapainoisimmasta päästä. 

Olin 50-vuotias kun rakastuin 15 vuotta vanhempaan mieheen.

Nettihuijarit saavat vanhojen naisten housut kosteaksi. Laittaa profiilikuvaksi Dressmannin sivuilta otetun miehen kuvan ja profiilitekstin kopioi Tammen Kultaisesta satukirjasta niin nainen on valmis myymään vaikka sielunsa. 

Kyllä sitä ihastuu vielä julkkiksiinkin. 

Kyllä jos on vauvakuume ja arvelee vielä voivansa tulla raskaaksi.

Muuten ei. 

Miesten kanssa oleminen kyynistää ja aikuisiällä ymmärtää pärjäävänsä yksin paremmin. 

Ihastun kyllä, mutta en enää välttämättä halua paljastaa sitä. Ei ole enää samanlaista hinkua parisuhteeseen kuin mitä kokemattomana oli. Nyt voin jättää sen pelkästään haaveilun tasolle, silloin ei ainakaan tule sydänsuruja.

Iän myötä tulee tietyllä tavalla varovaisemmaksi, ei halua enää ottaa riskejä.