vanhat ihmiset ja tavarasta luopumisen vaikeus.
Joo, on sitä sukupolvea että kaikki pitää säilyttää, koska sitä voi vielä tarvita. Samoin kuvitellaan että siitä 30 vuotta vanhasta sohvanromusta joku vielä maksaa jotain, koska kun se itse ostettiin niin se oli todella kallis! Kun yrität selittää järjellä, että kun asut yksin ja sinulla on vieraita kylässä maksimissaan ehkä kolme tai neljä kerralla, niin tarvitseeko 30 lautasta ja lasia saman määrän? Tarvitaanko pyyhkeitä, lakanoita ym. kymmentä erilaista? Siis ihan että suhteuttaisi tavaran määrän oikeaan tarpeeseen, kun samaan aikaan valitetaan että ei ole tilaa tarpeeksi kun joka nurkka ja kaappi tursuaa turhaa roinaa. Minähän sen sitten aikanaan joudun raivaamaan sen roinan, mutta olen todennut ettei tuossa iässä enää opi uusia ajatusmalleja.
Kommentit (22)
Ennen tavaraa ostettiin pitkäaikaista käyttöä varten, nykyisin lasit ja lautaset on käytössä kerran ja sitten ne myydään vintedissä ja ostetaan uudet. Todella järkevää.
Hyvä aihe, sillä aika suomalainen tulee pohtimaan tätä aihetta piankin. Suuret ikäluokat ovat 8-kymppisiä. Heidän lapsensa, 5-kymppiset, sitten tyhjentelevät näitä romuvarastoja, kun vanhemmista aika jättää ja jo ennen sitä, kun joutuvat vanhainkotiin. Varsinkin 80-luvulla uransa huipulla olleet ovat oikeita kulutusjuhlan ammattilaisia. Voimia kaikille
Mitä vanhempi ihminen on, sitä enemmän hän kuvittelee että PITÄÄ olla tietynlaisia tavaroita ja tapoja. Kasikymppinen äitini kuitenkin suostui karsimaan sohvakaluston ja ylimääräiset astiastot muuttaessaan senioritaloon. Mankelista hän ei luopunut, vaikka se vie helvetisti tilaa pikku kaksiossa, mutta hänestä on kiva mankeloida lakanoita ja pyyhkeitä.
Ruotsalainen Margareta Magnusson, ikä 80+, kirjoitti jo vuosia sitten kirjan Mitä jälkeen jää: Taito tehdä kuolinsiivous. Hieno kirja. Hän sanoo ettei ole koskaan liian aikaista tarkastella omia kulutustottumuksia.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä aihe, sillä aika suomalainen tulee pohtimaan tätä aihetta piankin. Suuret ikäluokat ovat 8-kymppisiä. Heidän lapsensa, 5-kymppiset, sitten tyhjentelevät näitä romuvarastoja, kun vanhemmista aika jättää ja jo ennen sitä, kun joutuvat vanhainkotiin. Varsinkin 80-luvulla uransa huipulla olleet ovat oikeita kulutusjuhlan ammattilaisia. Voimia kaikille
Tätä on joutunut jo nyt pohtimaan jokainen, joka on tyhjentänyt kuolleen läheisensä pesää.
Äitis jälkeen sä voit myydä koko roskan jollekin kuolinpesien ostajalle. (Nypi ensin arvokkaat Aaltomaljakot ja aurinkopullot parempaan talteen.)
Ei vikaa mikä ei suurista ikäluokista löytyisi.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä aihe, sillä aika suomalainen tulee pohtimaan tätä aihetta piankin. Suuret ikäluokat ovat 8-kymppisiä. Heidän lapsensa, 5-kymppiset, sitten tyhjentelevät näitä romuvarastoja, kun vanhemmista aika jättää ja jo ennen sitä, kun joutuvat vanhainkotiin. Varsinkin 80-luvulla uransa huipulla olleet ovat oikeita kulutusjuhlan ammattilaisia. Voimia kaikille
Jotkut tyhjennysfirmat tekee tyhjennykset jopa ilmaiseksi, kunhan saavat viedä myös kaiken rahan arvoisen mukanaa.
Tai sitten pitää maksaa pelkkien rojujen viennistä pois mutta vähän se hymyilytti, että mihin niitä 30 laatikkoa valittuja palojakin on vintillä säilytetty, mikä pointti?
Onneksi olin vuorotteluvapaalla, 3 viikkoa kesti tosiaan tyhjennys noin klo 7-23 välillä kun iso talo ja vintit ja monta kellaria ja pihalla useita paviljonki-tyyppisiä katoksia täynnä tavaraa ja talon aluset täynnä ongelmajätteitä, vanhoista akuista ja käytetyistä moottoriöljyistä alkaen.
Tein itse ja säästin ja möin kaiken turhan yhdellä selkeällä ilmoituksella, jopa auto lähti pihasta kun väärensin asiapaperit (no halpa se oli) ja kaikki rahat käytinkin sitten hautajaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi hänen pitää luopua siitä tavarasta siksi, että se on sinun ongelmasi? Jos ei ole tilaa uudelle tavaralle, voit ehdottaa isomman asunnon hankkimista ja olla ratkaisukeskeinen nykyisen ongelmakeskeisyyden sijaan.
Sinun ei tarvitse raivata yhtään mitään, pyydät tavarankerääjää tekemään koko omaisuudesta testamentin vaikka SPR:lle ja sinä säästyt perintöveroilta ja raivaamisilta.
Jaa että vanhuksen pitäisi muuttaa isompaan asuntoon että saisi tavarat mahtumaan kunnolla? Joo o.. Perintöveroa tuskin romusta jää maksettavaksi. Testamenttia tuskin tarvittaisiin että joku ottaa romut ilmaiseksi, maksamaan siitä voi kyllä joutua.
Jos 9-kymppinen säästää alakouluajan suksisauvat ja lukion kirjat...en ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä aihe, sillä aika suomalainen tulee pohtimaan tätä aihetta piankin. Suuret ikäluokat ovat 8-kymppisiä. Heidän lapsensa, 5-kymppiset, sitten tyhjentelevät näitä romuvarastoja, kun vanhemmista aika jättää ja jo ennen sitä, kun joutuvat vanhainkotiin. Varsinkin 80-luvulla uransa huipulla olleet ovat oikeita kulutusjuhlan ammattilaisia. Voimia kaikille
Tätä on joutunut jo nyt pohtimaan jokainen, joka on tyhjentänyt kuolleen läheisensä pesää.
On siinä melkoinen työ. Olen yhden läheisen kodin tyhjentänyt. Siisti ihminen, eikä varsinaisesti turhaa roinaa, mutta vuosikymmenten paperiarkiston läpikäynti oli se työläs vaihe - sulassa sovussa tärkeät ja turhat ilman mitään lajittelua, edes aikajärjestystä. Oli varmaan itsekin eläessään joutunut joskus etsimään.
Mun mutsi joutui muuttamaan viikonlopussa palvelutaloon, kun sai paikan yllättävän nopeesti. Yllätyin miten vähän hän halusi otta tavaroitaan mukaan. On valtava muutos muuttaa isosta kämpästä pieneen huoneeseen niin äkkiä. Mutta hyvin hän siitä selvisi. Ei ainakaan ole puhunut ikävästään kotiin. Mulla meni kuukausi pakata kaikki tavarat sieltä. Oneksi ei tarvinnut itse kuskata sitä rojua pois.
Joo siis ihan älyttömiä tavaroita säästellään. Niistä ei edes ole mitää. Iloa vaan keräävät pölyä jossain, ihan sama vaikka sitä tavaraa ei koskaan tarvitse tai katso, kunhan se on olemassa.
Äitini muutti omakotitalosta kerrostaloon, kun en suostunut tekemään pihahommia ja huoltotöitä, joita hän ei itse enää pystynyt. Oli leikannut lehdestä ilmoituksen, jossa ostetaan kuolinpesiä ym. Soitettiin tyyppi paikalle ja hän antoi arvion talon tavaroista: 1500e olisi pitänyt maksaa hänelle, että tyhjentää talon. Ja äitini kuvitteli, että joku maksaa hänelle hyvän hinnan 80-luvun kirjahyllyitä, tietosanakirjoista ja Espanjan tuliasina tuoduista kotiste-esineistä.
Jotenkin ymmärrän vielä, että säästetään tunnearvoltaan tärkeät pitsireunuslakanat, vaikkei niitä voi edes käyttää. Mutta se kaikki muu krääsä. Rikkinäisiä tavaroita ei heitetä pois, mapeittain vanhoja vakuutuspapereita, astoita, joissa on säröjä, tai jotka ei kestä mikroa tai astianpesukonetta. Vaatteita tai verhoja joita ei käytetä enää koskaan. Kaikki paikat tursuaa tavaraa ja mitään sieltä ei löydä jos tarvisi.
Ihana vertaistukiketju. Todellakin tuli tarpeeseen. Kuolinpesän tyhjenys meneillään täällä hornantuutissa, jossa ei voi enää viedä edes paikalliselle kirppikselle lahjoituksia kun on niin tukossa tavarasta.
Sain kyllä jo äidin eläessä huijattua häneltä joitain jätesäkillisiä vaatteita pois kaappeja täyttämästä väittämällä että otan ne itse käyttöön. Tahraisimmat ja rikkinäisimmät nakkasin sitten roskin kotonani ja ne kierrätyskelpoiset kiikutin oman kotikuntani kierrätyskeskukseen.
Raskasta puuhaa tämä, asiaa ei auta yhtään se että vanhempani olivat minulle todella tärkeitä ja rakkaita ja moni kaapin perältä löytämä asia tuo muistoja mieleen.
no, kunhan taas sota iskee tännekin, teistäkin tulee hamstraajia
Täällä ois edullisesti noin 14 erilaista vihannesleikkuria osineen alkaen 1970-luvun alusta. Kuka haluaa tilata, edulliseen tori.fi-hintaan?
Vierailija kirjoitti:
Ruotsalainen Margareta Magnusson, ikä 80+, kirjoitti jo vuosia sitten kirjan Mitä jälkeen jää: Taito tehdä kuolinsiivous. Hieno kirja. Hän sanoo ettei ole koskaan liian aikaista tarkastella omia kulutustottumuksia.
Kannattaa muistaa, että kyseisessä kirjassa muistutettiin myös siitä, että samaa tavaraa ei tarvitse ostaa uudestaan ja uudestaan, jos se on ehjä ja käyttökelpoinen. Samat kesäverhot kestävät hyvinkin 20 vuotta. joten kulutustottumuksissaan 80v ikäiset ovat huomattavasti järkevämmällä pohjalla kuin nuoret. Nuorille ei kerry tavaraa kaappeihin, koska ostavat halpaa ja huonoa, joka on pakko uusia joka vuosi.
Jos vanhukset eivät olisi aikanaan ostaneet "kielolamppuja", ei niitä nyt olisi tarjolla nuorisolle. Tai toki olisi, mutta huonolaatuista ja käyttöä kestämätöntä laatua.
Miksi hänen pitää luopua siitä tavarasta siksi, että se on sinun ongelmasi? Jos ei ole tilaa uudelle tavaralle, voit ehdottaa isomman asunnon hankkimista ja olla ratkaisukeskeinen nykyisen ongelmakeskeisyyden sijaan.
Sinun ei tarvitse raivata yhtään mitään, pyydät tavarankerääjää tekemään koko omaisuudesta testamentin vaikka SPR:lle ja sinä säästyt perintöveroilta ja raivaamisilta.