Miksi uskovainen tuttava antaa koko ajan lahjaksi jotain uskisjuttuja?

Hän ei taida tietää ettet niistä välitä ja olettaa niiden olevan sinulle mieluisia jos et ole koskaan sanonut mitään, edes sitä että olet ateisti. Minä en sinuna ilmoittaisi asiaa vihaisesti vaan ihan nätisti toteaisin että ne eivät ole sinun juttusi etkä halua niitä enää ja kenties myös sen että olet ateisti. Jos hän pahastuu tai loukkaantuu ei voi mitään, et sinä ole vastuussa toisen tunteista. Mutta tosiaan ystävällisesti ja toisen uskoa kunnioittaen.

Yrittää käännyttää. Tahditonta käyttää merkkipäiviä agendansa ajamiseen. Sinuna ehkä sanoisin kohteliaasti, että et ole kiinnostunut vastaanottamaan uskonnollisia lahjoja. Toisaalta ymmärrän hyvin senkin, jos et halua tuolla tavalla avata keskustelua omasta maailmankuvastasi eikä siihen tietysti mitään velvollisuutta sinulla ole.

Vierailija kirjoitti:

aivopesua, pysy kaukana

Tuskin jos se ei-läheinen ystävä ei puhumalla yritä käännyttää. Hän varmaan vilpittömästi antaa parasta mitä tietää. Ap saa rauhan jos sanoo totuuden eli ettei usko mihinkään jumaluuteen eikä noista jutuista välitä  ja ystävällä säästyy rahat kun lakkaa antamasta ko lahjoja.

Vierailija kirjoitti:

Uskiskaveri toivoo, että jonain päivänä hänen antamansa lahja kolahtaa. Koska jokaiselle ihmiselle tulee jossain elämänsä vaiheessa hetki, jolloin hän pohtii vakavammin elämää ja kuolemaa.

Monilla uskovaisilla on se harhakäsitys, että ei-uskonnolliset ihmiset ovat jotenkin pinnallisempia kuin he. Kyllä esimerkiksi minä ateistina olen miettinyt elämää ja kuolemaa paljonkin ja myös kokenut menetyksiä, mutta ei sen pohdiskelun looginen lopputulos ole uskoon hurahtaminen.

Tuohon on tasan yksi syy: halu käännyttää. Hän lahjomalla yrittää luikerrella lähellesi ja odottaa lahjojen myötä sinulta kutsua juttelemaan. Siinä ensin käytte läpi elämässäsi olevat suvantovaiheet (erot, potkut, surut jne.) ja kyselee jaksamisesta, ystävyyssuhteista, yksinäisyydestä. Tunkeutuu siis ystävällisyyden ja välittämisen valeasussa henkilökohtaiselle tontillesi, kenties itkettää sinua ja lohduttaa syleilemällä ja silittelemällä.

Sitten pääsee sanomaan taikasanat, että Jeesus rakastaa sinua. Sitten jos vielä annat mahdollisuuden sepostaa eteenpäin, alkaa kertoa sinulle omaa tarinaansa miten uskoontulo poisti kaiken negatiivisen ja nyt on niin paljon parempi ihminen ja humpappaapumpappaa. Lukee sinulle pätkiä Raamatusta ja pyytää saada rukoilla kanssasi. Tässä vaiheessa jos olet vielä messissä, on sulla pallo jo aika napakasti jalassa - uskis ei päästä enää helpolla irti, vaan alkaa aggressiivisemmin tukahduttaa halujasi ja toiveitasi käännytystyöllä.

Tiedän, koska itseni jouduin 18-vuotiaana tappelemaan irti eräästä äitini mukana elämääni tulleesta hihhuliseurakunnasta. Se hengellisen ja henkisen väkivallan määrä oli sanoinkuvaamatonta.

Vierailija kirjoitti:

Hän ei taida tietää ettet niistä välitä ja olettaa niiden olevan sinulle mieluisia jos et ole koskaan sanonut mitään, edes sitä että olet ateisti. Minä en sinuna ilmoittaisi asiaa vihaisesti vaan ihan nätisti toteaisin että ne eivät ole sinun juttusi etkä halua niitä enää ja kenties myös sen että olet ateisti. Jos hän pahastuu tai loukkaantuu ei voi mitään, et sinä ole vastuussa toisen tunteista. Mutta tosiaan ystävällisesti ja toisen uskoa kunnioittaen.

Olen kyllä kertonut että en usko, en kuulu kirkkoon enkä ole kiinnostunut uskonnosta. En siitä puhu usein enkä paljon, mutta kyllä hän sen tietää. Ap

Laita samalla mitalla takaisin, anna sille koraaneja ja hijabeita lahjaksi. 

Luulisi, että ymmärtää yskän.

Hah, itselläni on ateistina enemmän krusifikseja ja ikoneita, kuin uskovaisilla ystävilläni. Ilahtuisin kovin jos saisin jotain kristillistä antiikkia.

Vierailija kirjoitti:

Hah, itselläni on ateistina enemmän krusifikseja ja ikoneita, kuin uskovaisilla ystävilläni. Ilahtuisin kovin jos saisin jotain kristillistä antiikkia.

Luuletko että aloituksen tapauksessa on kyse jostain antiikista tai muuten hienosta ja arvokkaasta?

Ne on varmaan hänen mielestään hyviä lahjoja. Kannattaa mainita omasta vakaumuksesta, jos hän ei sitä tiedä. Itse olen satanisti, mutta minulla on kaikenlaisia uskonnollisia juttuja ikoneista kullan väriseen Buddhatauluun, eikä ne minun näkemyksiäni muuta mihinkään. Pidä ne lahjat muistona ystävästäsi, tai anna eteenpäin jollekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hah, itselläni on ateistina enemmän krusifikseja ja ikoneita, kuin uskovaisilla ystävilläni. Ilahtuisin kovin jos saisin jotain kristillistä antiikkia.

Luuletko että aloituksen tapauksessa on kyse jostain antiikista tai muuten hienosta ja arvokkaasta?

En, mutta voisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi varmaksi sanoa kun en tiedä mihin uskonnolliseen ryhmään kaverisi kuuluu, mutta voisin olettaa että hän on huolissaan sielustasi ja siksi koettaa käännyttää tuollaisella pehmeällä tavalla.

Ja vielä. En elä mitenkään paheellista elämää vaan olen aina ollut tavallinen, elämässä hyvin pärjäävä kiltin oloinen ihminen, josta kenenkään nyt ei tarvitse huolestua. Ap

Sanoit olevasi ateisti. Ystäväsi toivoo, että tulisit uskoon ja pelastuisit. 

Vierailija kirjoitti:

Näiden kulttilaisten kanssa ei auta muu kuin tiukka linja. Ilmoitat rehellisesti olevasi uskonnoton ja ettet halua enää hihhuliroinaa. Jos edelleen jatkaa tai alkaa inttää vastaan, sanot että hänen käytöksensä loukkaa ja vaadit ryhtiliikettä + anteeksipyyntöä. Jos ei edelleenkään mene jakeluun, niin sitten välit poikki.

Itse olen ollut samassa tilanteessa kulttiuskontoon kääntyneen siskoni kanssa ja välit jouduin lopulta katkaisemaan. Surullista, mutta oman mielenterveyden suojelemiseksi pitää tehdä kaikkensa.

Surullista; jonakin päivänä voit herätä helvetistä. Silloin ei enää tiukka linjasi auta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi varmaksi sanoa kun en tiedä mihin uskonnolliseen ryhmään kaverisi kuuluu, mutta voisin olettaa että hän on huolissaan sielustasi ja siksi koettaa käännyttää tuollaisella pehmeällä tavalla.

Ja vielä. En elä mitenkään paheellista elämää vaan olen aina ollut tavallinen, elämässä hyvin pärjäävä kiltin oloinen ihminen, josta kenenkään nyt ei tarvitse huolestua. Ap

 

Sanoit olevasi ateisti. Ystäväsi toivoo, että tulisit uskoon ja pelastuisit. 

Hän on itse asiassa sukulainen, ei ystävä. Ja saahan hän toivoa jos haluaa, ei se ole minulta pois. En vain ymmärrä miksi hän on jotenkin kimpussani lahjojensa kanssa. Suvussamme on paljon muitakin ateisteja. Ja myös tapauskovaisia, keskittyisi heihin. Minusta tämä on vähän ahdistavaa jo. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näiden kulttilaisten kanssa ei auta muu kuin tiukka linja. Ilmoitat rehellisesti olevasi uskonnoton ja ettet halua enää hihhuliroinaa. Jos edelleen jatkaa tai alkaa inttää vastaan, sanot että hänen käytöksensä loukkaa ja vaadit ryhtiliikettä + anteeksipyyntöä. Jos ei edelleenkään mene jakeluun, niin sitten välit poikki.

Itse olen ollut samassa tilanteessa kulttiuskontoon kääntyneen siskoni kanssa ja välit jouduin lopulta katkaisemaan. Surullista, mutta oman mielenterveyden suojelemiseksi pitää tehdä kaikkensa.

Surullista; jonakin päivänä voit herätä helvetistä. Silloin ei enää tiukka linjasi auta.

Ei kuoleman jälkeen enää herää, pelle :D

Sinulla on uskonnonvapaus, annathan muille vapauden uskonnostasi myös?

Ehkä tuttava luulee sinunkin olevan uskossa ja olettaa sinun ilahtuvan samanlaisista lahjoista kuin hän itse.

Ai en olekaan ainoa, jonka uskistuttavat ja -sukulaiset tekee noin.

Kirjat on yleinen lahja, joten kai käännytys on se perimmäinen syy.

Ei ilahduta yhtään, kun olen vakaumuksellinen pakana, vaikka en asiasta huutelekaan. Minulla kun ei ole tarvetta käännyttää muita pakanuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kamala. Heitä pois, saat omallasi tehdä mitä haluat.

Heitänkin (ei ne mene edes annetaan ilmaiseksi Torissa). Mutta tämän aloituksen pointti ei ollut se, että mitä niillä teen. Vaan halusin ymmärtää tällaisen ihmisen käyttäytymisen syitä. Ap

Tuttavapiirissäni on juuri tälläinen henkilö. Todella epämiellyttävää tyrkyttämistä se usko. Voisi kyllä kyseinen henkilö käyttää edes hieman " mielikuvitustaan " ja jatkossa miettiä lahjojensa laatua ja lahjan saajaa. Huono esimerkki kylläkin ,mutta en minä puutarhurina kerrostalossa asuvalle lahjaksi antaisi: oksasahaa, ruohonleikkuria, ym. Ja tiedän senkin että nämä uskovaiset saavat runsaasti ilmaiseksi alansa kirjallisuutta. Pahin mitä tiedän, kun eräs sukulainen on antanut raamatut nuorille teineille. Voi haloo, saattavat vaikka mennä naimisiinkin joskus ja saada vihkiraamatun. Ei voi kauhalla vaatia kun on pipetillä annettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi varmaksi sanoa kun en tiedä mihin uskonnolliseen ryhmään kaverisi kuuluu, mutta voisin olettaa että hän on huolissaan sielustasi ja siksi koettaa käännyttää tuollaisella pehmeällä tavalla.

Ja vielä. En elä mitenkään paheellista elämää vaan olen aina ollut tavallinen, elämässä hyvin pärjäävä kiltin oloinen ihminen, josta kenenkään nyt ei tarvitse huolestua. Ap

Ei tavallista elämää elämällä pelastu viimeisellä tuomiolla, vaan joutuu ikuiseen kadotukseen. Vain koko ikänsä täysin synnitöntä elämää elänyt kelpaa.

Jos siihen ei kykene, niin täytyy pyytää Vapahtajaa lunastamaan syntivelan.. 

Vierailija kirjoitti:

Uskiskaveri toivoo, että jonain päivänä hänen antamansa lahja kolahtaa. Koska jokaiselle ihmiselle tulee jossain elämänsä vaiheessa hetki, jolloin hän pohtii vakavammin elämää ja kuolemaa.

Minä joka olen myös se " s.tanan syöpäakka, olen todella pohtinut vakavasti elämää ja kuolemaa, en ole siihen tarvinnut  mitään uskonnollisia kirjoituksia että " kolahtaisi".