Kenen suomalaisen nykytaiteilijan töitä kannattaisi hankkia?

Vierailija kirjoitti:

Viljami Heinonen on kyllä mielenkiintoinen. Olen hankkinut nykytaidetta gallerioista, taulun näkeminen kyllä kertoo välittömästi, jos se tuntuu omalta ja kiinnostavalta. Elena Maijalan iso työ on viimeinen hankinta. Värit ja tunnelma ovat minulle tärkeimpiä valintakriteereitä, toki aihe myös. Tällä hetkellä ei ole taiteen osto juuri nyt itselleni ajankohtaista, se on aina isompi hankinta kuitenkin, ei niitä noin vain ostella. 

Millä mittapuulla tällainen on mielenkiintoista? Sillä, että se edustaa jotakin, mitä ette hahmota, vai? Näyttää ennemminkin huumeidenkäyttäjän tuotoksilta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Stina Saariston prinsessakuvat aikuisesta naisesta kuvaavat parhaiten av-mammojen estetiikkaa ja sielunelämää. Toinen on Iiu Susiraja jonka näköiseksi muuttuu kaikki jotka viettää tarpeeksi aikaa vauva av:lla.

Iiu yrittää nyt laihtua. Eikö hänen "taiteensa" mene sen siliän?

Äärimmäisen hyvä kysymys ja olisi mielenkiintoista kuulla taidekriitikoiden keskustelua aiheesta. Mikä oli Susirajan omakuvien pointti? Itse myönsi haastattelussa, että ei hänellä ole mitään sanomaa. Katsojalle pointti on ollut hauskat valokuvat ylipainoisesta tädistä tunkemassa esineitä ihopoimujensa väliin. Mutta onko se sitten taidetta? Eräässä yleisöhaastattelussa Susirajan näyttelyn tiimoilta eräs nainen sanoi, että hänenkin pienet poikansa nauroivat niin kuvia katsellessaan. En sano, etteikö nauraminen olisi sallittua näyttelyssä, mutta onko se sitten se pointti? Miksi Jope Ruonansuun Jopet show ei olisi vastaavasti taidetta? Miksi se on "vain" viihdettä?

Menettääkö ylipainosta huomionsa saanut "taideteos" merkityksensä, kun malli (taiteilija omakuvineen) laihtuu?

 

"Jos mietitään tämän hetken vahvimpia pitkän linjan tekijöitä, esim Marjatta Tapiola, Heikki Marila ym. Heitä yhdistää nimenomaan tuo, joka Viljami Heinosellakin on. Vahva oma tyyli, tekee mitä"

En kyllä tajua tuon Ripuli-Marilan suosiota. Kaikki hänen teoksensa näyttää ihan kertaalleen syödyltä.

Ja ei mielestäni ole minun tehtäväni sponsoroida jotain vähämielisiä aikuislapsia joille esittävän taiteen tekeminen on liian suuri haaste ja jotka siksi kutsuvat taidettaan ekspressionismiksi. Viljami Heinonen kyllä vielä menettelee mutta onneksi Taiko on täynnä vähemmän kuuluusien maalareiden Kustaa Klimtin tyylistä taidetta ja kauniita naisia. 

No ainaskii Juliana Hyrri, Eeva Peura, Henni Alftan, Linda Linko, Anna Tuori, Niina Villanueva, Harri Puro, Elina Merenmies, Fanny Tavastila

Vierailija kirjoitti:

No ainaskii Juliana Hyrri, Eeva Peura, Henni Alftan, Linda Linko, Anna Tuori, Niina Villanueva, Harri Puro, Elina Merenmies, Fanny Tavastila

Ei syki kyllä yhtään näille. Taas sitä ankeaa ekspressionismia ja lapsellisen huonoa maalaamista( paitsi Merenmies joka ei muista syistä kiinnosta).

Tamara Piilola

Kari Vehonsalo, Sampsa Sarparanta, Jarmo Mäkilä.

Vierailija kirjoitti:

No ainaskii Juliana Hyrri, Eeva Peura, Henni Alftan, Linda Linko, Anna Tuori, Niina Villanueva, Harri Puro, Elina Merenmies, Fanny Tavastila

Tuosta joukosta ainakin Linda Lingosta ja Anna Tuorista tulee mieleen, että paljon melua tyhjästä. Ilman mittavaa henkilöbrändäystä Linda Lingon varsinainen taiteellinen anti on mielestäni varsin ohutta. Tuori on myös Nanna Suden lailla runsaasti ollut esillä naistenlehdissä, sivellintyyli sekä värimaailma mielestäni heillä samantyyppiset. Itse en näe Anna Tuorin ilmaisussa mitään ainutlaatuista ja omaperäistä, joten ihmettelen vähän hänen esillenostoa.

Arvostan Nanna Suden tekemisiä sen suhteen, että on tehnyt uraansa pitkin maailmaa ihan omillaan, ilman apurahoja ja ns. ykkösgallerioiden myötävaikutusta. Mutta ajattelen samoin kuin joku aiemmin, että aika tunkkaisia ja samaa kaavaa toistavia ovat maalaukset. Jos nyt joku nuori naistaiteilija alkaisi "uutena" maalata kuten hän, ja alkaisi hakea näyttelyaikoja ns. tasokkaampiin gallerioihin, en usko että isommin irtoaisi näyttelyaikoja. 

Ripuli-Marila, heh! 😂 No joo, ne teokset pitää nähdä livenä. Heittämällä tasokkaampia kuin Nanna Suden. Mutta joo, makuasioita. 

Eihän saman kaavan toistamisessa ole mitään huonoa sinänsä. Nanna Susi vaan jotenkin tuntuu vetävän vähän sieltä mistä aita on matalin. 

Nuorilla naistaiteilijoilla tuntuu olevan trendi tehdä sellaista vähän "rumaa" tarkoituksella. Esittävää, mutta ehkä jotenkin päälleliimatun oloisesti sellaista rouheaa. Toisilta se tulee luonnostaan, se  huokuu teoksissa kauttaaltaan ja siksi viehättää. 

Yksi mielenkiintoinen huomio näkynyt muutaman vuoden. Karoliina Hellbergin todella kiehtovat maalaukset ovat inspiroineet harvinaisen monia tämän ajan nuoria itseoppineita naismaalareita. Manuela Boscoa ja muutamaa Taikon kautta myyvää etenkin. Hellbergin tuotanto on kuitenkin jotain aivan muuta kuin nuo edellä mainitut. Kerrassaan upeita. Ap tutki ihmeessä, jos et vielä tiedä.